89. Suku on pahin.

 - Onko kaikki hyvin? Olet jo pidemmän aikaa ollut tavallista vaisumpi.

Sinna säpsähti äkillistä kysymystä.

- Tietenkin kaikki on hyvin.

 - Oletko aivan varma? Minusta tuntuu, että jotain on meneillään?

 - Kaikki on ihan hyvin. Minä vain...

 - Eli jokin on? 

 - Me, minä, tuota..

- Kerro nyt vain, Josh hoputti kärsimättömästi.

- Minä olen raskaana, Sinna töksäytti asian ilmoille.

- Raskaana? Josh toisti.

 - Niin. 

- Sehän on mahtavaa, Josh sanoi.

- Niinko?

- Tietenkin, eikö sinusta?

- En tiedä, olen hämilläni. Minua jännitti kamalasti kertoa.

- Miksi ihmeessä?

- No en minä tiedä. En muista miten sinä viimeeksi reagoit joten...

- Niin, no..

- Eikö se mennyt hyvin? Sinna kysyi.

- Lapset ovat hyvä asia, tiedä se. Siitä asti kun menimme naimisiin tiesin, että haluan lapsia kanssasi, mutta viimeeksi kun kerroit, että olet raskaana sinä olisit halunnut jättää minut. Tunsit olevasi loukussa ja no... se ei ollut ihanteellinen tilanne. Olin iloinen, todella iloinen ja olin helpottunut, koska tunsin, että langat olivat taas käsissäni etkä ollutkaan vapaa lähtemään.

- Mutta minähän lähdin?

- Niin, muttet heti. Jäit velvollisuudesta kunnes et enää kestänyt.

- Kunpa en olisi lähtenyt, Sinna kuiskasi kyynel silmässä.

- Hei nyt kaikki on toisin. Tämä on todella mahtava uutinen.

***

 - En halua, Sinna sanoi kun Josh oli kertonut, että he menisivät Emmalle ja Liamille illalla kylään.

 - Miten niin et halua? Josh puuskahti.

 - En vain halua.

- Meidät on kutsuttu ja me menemme, Josh ilmoitti.

- Ei, sinut on kutsuttu. Sinä voit mennä Evelynin kanssa ja minä jään kotiin, Sinna ilmoitti. 

 - Ei vaan me menemme perheenä. Liam ja Emma ovat ostaneet uuden talon ja haluavat meidät ensimmäisinä kylään. On kiusallista selitettä mikset sinä ikinä tule.

 - En enää tiedä miten voisin ilmaista tämä kohteliaammin, mutta sinä pakotat minut sanomaan tämän. Minä en erityisemmin pidä siskostasi, Sinna ilmoitti.

- No aijaa. Kuule voin kertoa, että se ei tullut yllätyksenä. Tulet silti mukaan.

- Miksi minun täytyisi tuntea oloni ikäväksi koko illan?

- Siksi, että he ovat perhettä!

- Emma ei halua minua sinne!

- Ja sinä olet perhettä myös, hän saa myös kestää sen!

- En edes tiedä mitä hänellä on minua vastaan? Miksi olet hänen puolellaan! Sinna huusi.

- En ole kenenkään puolella! Ja etkö muka tiedä mikä hänellä on?

- No en, tiedätkö sinä sitten?

- Liam, Josh sanoi ja katsoi silmiä räpäyttämättä Sinnaan.

- Mitä hänestä?

- Typeriä tyttöjen teinijuttuja, Josh tuhahti.

- Mitä tarkoitat?

- Emma on mustasukkainen, on aina ollut.

- Sinustako?

- Älä ole tyhmä, Liamista tietenkin.

- Hehän ovat naimisissa ja minä myös.

- Silti. 

***

 - Älä jaksa enää valittaa, olemme nyt perillä.

- Häiritseekö se sinua? Sinna kysyi aivan puuntakaa.

- Niin mikä?

 - Liam.

Tuli hetken hiljaisuus.

- Älä viitsi. Ne on ikivanhoja juttuja, minulla ei ikinä, ei siis ikinä ole ollut minkäänlaista epävarmuutta sen suhteen, Josh sanoi.

- Onko sinusta siis suhteemme ollut aina niin kestävä?

- Yritätkö ärsyttää? Sanon tämän nyt ja sitten olet hiljaa. Hänellä olisi ollut mahdollisuus, mutta siinä sinä nyt olet. Minulla on sylissäni sinun lapsesi ja sinulla on vatsassasi minun lapseni. Joten ei, Liam ei häiritse minua mitenkään.

Sitten ovi aukesi.

***

- Sisään vain, siitä onkin pitkä aika, Liam sanoi ja katsahti Sinnaan.

 - Sujuiko muutto hyvin? Josh kysyi.

- Joo, se oli nopeasti tehty kun oli muuttofirma eikä tarvinut itse kantaa, Liam vastasi.

 - Teitä saa vissiin onnitella?

 Sinna oli hetken hämmentynyt kunnes tajusi.

Punastuen hän laski käden vatsalleen kunnes tiputti sen taas sivulle.

- Joo.

- Hienoa, olen iloinen puolestanne, Liam sanoi hymyillen.

***

 - Ketä saa onnitella? Emma kysyi ilmaantuessaan paikalle viereisestä huoneesta.

 - Sinna on raskaana, Josh kertoi.

 - Ai, onneksi olkoon sitten vaan, Emma sanoi ja tuijotti Sinnaa.

- Kiitos, Sinna sanoi vaisusti ja tuijotti Emmasta poispäin.

- Tuolla olisi teetä. Tulkaa ottamaan, Liam ilmoitti ilmestyen uudestaan eteiseen.

***

 Muiden juodessa teetä keittiössä Sinna lähti tutustumaan taloon ominnokkinensa.

Jo oli huoneella näköä, Sinna pohti eksyessään isäntäväen makuuhuoneeseen. Toisaalta se oli ihan Emman näköinen Sinna ajatteli. 

***

 - Onko se tyttö vai poika? Emma kysyi.

- Kaksoset, Josh vastasi ja virnisti.

 - Kaksoset?

- Jep. Emme vielä tiedä sukupuolta.

***

 Liam löysi Sinnan istumassa Carolynin huoneesta.

 - Vai kaksoset, Liam lausahti.

 - Minun ei kait pitäisi olla hämmästynyt kun tiedän sukuni, mutta olen kuitenkin.

 - Kait se on aina yhtä yllättävää vaikka tilastot puhuisivat puolestaan. 

 - Niin kait. Harmittaa kun en pysty jakamaan tätä Lianan kanssa. Hän olisi innoissaan.

- Liana tosiaan olisi ihan täpinöissään, Liam naurahti ja hetkeksi pieni haikeus laskeutui huoneeseen.

- Anteeksi, Sinna sanoi.

 - Ei se haittaa. Kyllä hänestä saa puhua ja oikeasti se lämmittää sydäntä, että häntä ei ole unohdettu, Liam vastasi.

- En voisi ikinä unohtaa häntä, en ikinä. Ihan sama mitä tapahtuisi, hän oli paras ystäväni.

- Ja sinä olit hänen, loppuun asti.

- Välillä on vain niin kova ikävä, Sinna huokaisi.

- Tiedän, minä todella tiedän, Liam vastasi.

***

- Kaikki hyvin? Josh kysyi huolestuneena.

- Joo. Vien hänelle vähän teetä.

- Ehkä se on hyvä, että hän puhuu siitä nyt. Hän ei ole sen sairaala kerran jälkeen puhunut minulle Lianasta kertaakaan, Liam kertoi.

- Hän kantaa syyllisyyttä, Josh sanoi.

- Ei, Liam henkäisi.

- Kyllä, me olemme puhuneet siitä paljon viime vuosina.

- Ei hänen tarvitsisi, Liam sanoi surullisena.

- Sano se hänelle, Josh sanoi kohauttaen olkiaan.

- Kun olette saaneet keskusteltua vien hänet kotiin, Josh jatkoi ja taputti toverillisesti Liamia olalle.

~