78. Yllättävä puhelu

 Viikko oli vierähtänyt erittäin hitaasti Joshin ja Sinnan pienessä asunnossa. Sinna tunsi olevansa loukussa pienessä asunnossa. Vihdoin maanantaina puhelin pirisi ja avasi aivan uuden mahdollisuuden tilanteeseen.

 - Karl Brook, täältä Brindleton Bayn asuntotoimistostä päivää.

- Hei, Sinna vastasi hämmentyneenä.

- Lähdin soittelemaan teille, kun teistä ei ole kuulunut mitään vähään aikaan. Että oletteko vielä kiinnostunut siitä asunnosta mitä kävitte katsomassa parisen viikkoa sitten.

- Anteeksi?

- Niin, tehän kävitte katsomassa täältä sitä erästä omakotitaloa? Olitte kovin halukas ostamaan sen, mutta sitten teistä ei ole kuulunut mitään sen jälkeen. Nyt on ilmennyt eräs toinenkin ostajaehdokas, että päätöksiä täytyisi tehdä nyt.

- Minä, tuota. Kävisikö, että soitan teille parin tunnin sisällä takaisin.

- Kunhan olette yhteyksissä huomiseen mennessä. Siihen asti voin pitää asuntoa varattuna teille.

- Kiitos paljon. Lupaan olla yhteyksissä vielä tänään, Sinna sanoi ja sulki puhelimen.

 Sinna käveli ikkunan eteen ihmeissään. Asunto? Josh ei ollut puhunut mitään sellaisesta. Oliko mahdollista, että hän oli ollut aikeissa ostaa asunnon ilman Joshia? Jos asia oli niin, niin kaikki asiat eivät olletkaan aivan sillä tavalla kuin hän oli olettanut.

 Sinna käveli lipaston eteen ja alkoi tonkia sitä. Kait hän oli säilyttänyt jotain papereita jossain ennen onnettomuuttaan. Pian hän löysikin kansion jossa luki tärkeät paperit.

 Hyvillään omasta tarkkuudestaan hän meni tietokoneelle. Mapista oli löytynyt hänen sähköpostiosoitteensa ja sen salasana.

 Sähköpostista paljastui paljon uusia tietoja hänen elämästään parilta päivältä ennen onnettomuutta. Jopa kyseisestä asunnosta josta hänelle äsken oltiin soitettu.

 Hän klikkasi erään sähköpostin linkkejä ja hänen eteensä tulvi valokuvia kauniista omakotitalosta. Kyllä, hän uskoi, että hän olisi voinut käydä katsomassa sellaista taloa. Se oli kaunis ja mikä vielä parasta, tilava. Siellä olisi tilaa hengittää.

Jos hän oli ollut aikeissa ostaa sen ennen onnettomuutta mikä hän oli kyseenalaistamaan omia päätöksiään vaikka ei niistä mitään muistanutkaan.

 Kansiosta kaiken onneksi löytyi myös hänen tilitietonsa ja hän pääsi kirjautumaan verkkopankkiinsa. Heillä oli Joshin kanssa omat erilliset tilit. Ja Sinnalle paljastui, että hänellä oli tilillä tarvittavat rahat, että saisi kyseisen talon ostettua. Hän valitsi numeron, josta hänelle oli soitettu.

 - Hei, Sinna Wilden täällä.

***

 Neljältä Josh palasi töistä kotiin Sinnan yllätykseksi. Yleensä mies oli myöhään töissä. 

- Miten päivä on sujunut? Josh kysyi hyväntuulisesti.

 - Istu alas, Sinna pyysi.

- Mitä nyt? Josh kysyi ihmeissään.

- Minä ostin talon, Sinna ilmoitti.

 - Mitä? Et sinä voi tehdä sellaista keskustelematta kanssani, Josh älähti.

- Älä viitsi. Sinä olet pimittänyt minulta tietoja vai mitä? Kiinteistönvälittäjä soitti ja kertoi, että olin aikeissa ostaa erään talon Brindleton Baysta. Enkö muka ollut keskustellut asiasta kanssasi?

 - Ostitko sinä sen talon?

- Kyllä. Kerro minulle, olimmeko me aikeissa erota?

Josh näytti vaivaantuneelta.

- Senkö takia täällä ei ole paljon mitään tavaroitani? Missä ne ovat?

 - Vanhempiesi luona, Josh huokaisi.

 - Kuinka sinä saatoit olla kertomatta minulle? Kyse on minun elämästäni, Sinna huudahti loukkaantuneena.

- Aiotko sinä jättää minut toistamiseen?

Sinna huokaisi.

- Sinä olet tervetullut asumaan sinne meidän kanssa.

- En minä voi muuttaa.

- Et voi vai et halua! Sinä saat kyllä töitä sieltäkin jos vain yrität.

- Sinna..

 - Kerro minulle kuinka me oikein päädyimme yhteen? Olimmeko me rakastuneita? En kertakaikkiaan ymmärrä kuinka olemme päätyneet tähän pisteeseen.

- Me olimme onnellisia. Olimme hetken aikaa todella onnellisia ennen kuin arki pamahti naamallemme.

~