63. Äiti vai täti?

 - Pojat älkää viitsikö maata ruokapöydässä, Liam sanoi äkäisenä kun joutui taas keittiöön ilman, että kukaan auttoi vaikka kaikki olivat kotona.

 - Älä motkota. Me ollaan oltu just monta tuntia lentokoneessa, Mark haukotteli ja kaiken kukkuraksi Ethan kuorsasi äänekkäästi vieressä.

 Liam tunsi jäykkyyden niskassaan ja odotti jo "innolla" kun pojat tulisivat viikoksi hänen luokseen.

Andy ja Minea olivat muuttaneet pienempään asuntoon edellisenä vuonna kun kaksoset olivat lähteneet opiskelemaan ja siitä asti pojat olivat tulleet lomisin hänen luokseen. Vanhemmat alkoivat olla jo sen verran vanhoja, etteivät jaksaneet poikien juttuja samalla tavalla kuin ennen.

 Eteisessäkin vallitsi niin jäinen tunnelma. Toiset kaksoset tuijottivat toisiaan tutkaillen.

 - Anteeksi, Janna kuiskasi häpeissään. Hän ei ollut nähnyt veljeään moniin vuosiin.

Thomas vain kohotti kulmiaan sanomatta mitään.

Kaikki huoneessa olijat paitsi nukkuvat kaksoset tuijottivat heitä uteliaina.

- Kiitos kun tulitte, Janna sanoi.

 - Emme sinun takiasi. Sinun täytyy ymmärtää se.

- Kyllä. Minä ymmärrän kyllä Thomas.

- Hyvä, Thomas sanoi ja loi pienen hymyn sisarelleen kaikkien yllätykseksi.

 - Janna kerrohan veljellesi uudesta työstäsi, Minea sanoi kun se olisi suurikin saavutus, että tytär oli vihdoin päässyt töihin keski-iässä.

- Äiti, Janna sanoi nolona.

 - No mitä sinä sitten teet? Thomas kysyi.

 - Minä olen keskustan yhdessä ravintolassa tarjoilijana, Janna kertoi.

- Hienoa.

Keskustelu soljui tavanomaisena aikuisten kesken Mattin istuessa hiljaa isänsä vieressä ja kuunnellessa muita.

 Janna katsoi epäröiden poikaansa ja hymyili pienesti.

- Millaista koulussa on? Onko sinulla paljon ystäviä?

 - Koulu on ihan jees. Kuulun jalkapallojoukkueeseen, Matt vastasi lyhyesti.

- Sehän on hienoa, Janna vastasi kun ei tienyt mitä muuta sanoisi.

 Matt katsoi kysyvästi isäänsä kun ei tienyt mitä sanoa seuraavaksi.

- No koskas tytöt ovat viimeksi käyneet kotona? Thomas kysyi kun tuntui, että puheenaiheet loppuivat kesken.

 - Ella käy pari kertaa kuussa katsomassa miten me vanhukset jaksamme. Joanna kävi perheensä kanssa pari kuukautta sitten ja kertoi, että he harkitsevat muuttoa Newcrestiin kun Samuel on mennyt naimisiin jonkun kanssa sieltä, Andy kertoi.

 - Diana auttoi minua löytämään asunnon, Janna kertoi Thomaksen hämmästykseksi.

- Niinkö?

 - Ruoka on valmista. Nyt pojat ylös siitä!

***

Seuraava päivä nousi aurinkoisena ja Liam rupesi grillaamaan. Ehkä rennompi ilmapiiri tekisi keskustelun helpommaksi.

 - Kerro millainen hän on, Janna pyysi.
- Perus teinipoika. Sottainen, välttelee kotitöitä ja kiukuttelee paljon, Thomas sanoi hymyillen. Häntä kävi Janna vähän sääliksi. Mahtoi olla ikävää huomata keski-ikäisenä, että oli tehnyt elämänsä pahimman virheen ja ruveta korjailemaan aiheuttamiaan vahinkoja.

 - Ihan niin kuin sinä, Janna sanoi ilahtuneena.
- Niin, mutta viisi kertaa pahempi. Hänen huoneensa löyhkää.
- Entä tuleeko hän toimeen.. sisarustensa kanssa? Janna mietti miten asettelisi sanansa.
- No Anna ja Matt riitelevät aika paljon, mutta Sinnaa kohtaan Matt on suojelevainen.

 - Hei tämä on epäreilua. Kaksi yhtä vastaan!

 - Mikset mene juttelemaan hänelle? Mark kysyi.
- Mitä minä muka sanoisin hänelle?

 - Etkö sinä sen takia tullut tänne? Ethan kysyi.
- Mm, Matt mumisi.

 - Hodarit ovat valmiita, tulkaa syömään.

- Eikö olekkin kiva kun perheesi on täällä pitkästä aikaan? Liamin vaimo Amelia kysyi mieheltään.
- On. Mutta tämä taitaa olla Thomaksen ja Mattin ensimäinen kerta meillä.
- Ehkä he tämän jälkeen tulevat joskus uudelleen?
- Saisinpa heidät jotenkin rentoutumaan. Ilmapiiri on ollut vähän kireä.
- Anna heille aikaa. He eivät ole nähneet vuosiin, Amelia vastasi ja suukotti miestään poskelle.

 - Miten menee? Liam kysyi ja istahti veljensä viereen.
- Ihan hyvin kiitos.

 - Tiedätkö, minusta tuntuu, että hän on oikeasti tehnyt parannuksen.
- Niinkö luulet? Thomas sanoi pohtien.
- Kyllä.
- Tämä on niin vaikeaa. Hän on minun sisareni, minun kaksoseni. Minulla on ollut kamala ikävä, mutta hän on aiheuttanut hirveästi tuskaa perheelleni.

 - Ehkä olisi helpointa antaa anteeksi? Liam ehdotti.
- Olet ehkä oikeassa. Mutta miten me sovellamme tämän muuttuneen tilanteen arkielämäämme?
- Mikään ei muutu. Te olette hänen vanhempiaan ja Janna on sinun sisaresi. Samalla tavalla kuin minä ja nuo kaksi räkänokkaa tuolla.
- Kiitos.

 - En tiedä miten saisin kontaktin Mattiin? Janna kuiskasi kälylleen.
- Anna hänelle aikaa. Mikään ei tapahdu hetkessä.
- Olen ollut niin typerä.

- Mutta sinä olet muuttunut. Et voi olla hänelle enää äiti, mutta sinä voit olla täti. Sinä voit olla vielä jollain tavalla osa hänen elämäänsä. Älä luovuta.

~