59. Takaisin kotona

 Jenny istui vessanpöntöllä ja itki. Viimeiset kolme päivää olivat olleet hirveät ja näköjään ne pahentuivat edelleen.

 Hän nousi ja veti punaiseksi muuttuneen vessanpöntön.

 Posket märkinä kyynelistä nainen kompuroi käsienpesualtaalle ja yritti pitää nyyhkäykset hiljaisina.

 Kun kaikki asiat menivät pieleen niin ne näköjään menivät kerralla kaikki pieleen. Nopeasti nainen vaihtoi vaatteet ja kiiruhti alakertaan.

Hän nappasi autonavaimet eteisen seinällä olevasta korista ja katsoi ettei Thomas ollut kyselemässä mihin hän oli menossa.

***

 Thomas oli juuri herättelemässä tyttöä päiväunilta ettei tämä menettäisi yöuniaan kun kuuli makuuhuoneen oven käyvän.

 - Missä sinä olit? Olin huolissani?

 - Kävin vain vähän ajelemassa. Tarvitsin tilaa ajatella, Jenny vastasi. 

Thomaksen ei tarvitsisi tietää asiasta. Miksi pahentaa kaikkien oloa tässä tilanteessa.

 - Kyllä hän varmasti pian löytyy. Emme saa menettää toivoa. Menen käymään poliisilaitoksella sen jälkeen kun olen ruokkinut Sinnan. Tuletko mukaan?

- En tänään. Minua väsyttää.

***

 Anna yritti kyynelten keskellä tehdä läksyjään. Pienet kyyneleet noruivat pitkin hänen poskiaan ja töhrivät kouluvihkon kosteudellaan.

 Hän paiskasi vihkon kiinni ja juoksi sängylleen. Oliko tämä hänen vikansa kun hän ei ollut vahtinut Mattia välitunnilla vaan leikkinyt isompien tyttöjen kanssa, Jos hän ei olisi ollut niin keskittynyt itseensä niin olisiko Matt tälläkin hetkellä kotona?

 Ja antaisivatkohan äiti ja isä ikinä anteeksi, että hän ei ollutkaan pitänyt huolta pikkuveljestään?

Missäköhän tämä oli ja oliko tämä turvassa? Ja näkisikö hän sitä rasittavaa pikkuvintiötä enää?

***

- Thomas Garia.

- Julian West täältä Sun Myshunon poliisiaselmalta päivää. Soitin kertoaksenne, että poika on löytynyt.
 - Onko hän kunnossa?
- On. Hänellä ei ole mitään hätää. Saimme aikaisin aamulla soiton Newcrestin poliisilta, että pojan biologinen isä oli ilmoittanut pojan sijainnin.

 - Kaappauksen takana oli sisarenne, joka kuulemisen mukaan ikävöi kovasti poikaansa. Poika on toimitettu Sun Myshunon lastenkotiin ja sieltä hänet voi hakea kotiin.
- Kiitos paljon tiedosta komisario. Minä käyn samantien hakemassa hänet kotiin.

 - Onko Matt löytynyt? Anna kysyi innoissaan.

 - Kyllä. Minä käyn hakemassa hänet nyt kotiin. Sinä voisit mennä kertomaan äidille.

***

 - Onko äiti vihainen? Matt kysyi kun he saapuivat kotipihaan.
- Ei tietenkään. Hän on ollut kovin huolissaan sinusta.

 Kun he astuivat ulko-ovesta sisään Jenny jo kiirehti juoksuaskelin pojan luokse.

 - Kotona ollaan, Thomas sanoi hymyillen ja Jenny vain työntyi hänen ohitseen pojan luokse.

 - Tule äkkiä tänne. Tule halaamaan äitiä.

- Anna anteeksi kun hävisin sillä tavalla. Mutta ei minulla ollut mitään hätää.
Jenny ei sanonut mitään, mutta silitti vain tunteiden vallassa pojan hiuksia ja antoi kyynelten valua pitkin poskiaan.

~

Matt löytyi ehjänä takaisin kotiin.

Nyt oli vain tälläinen miniosa kun latasin pelin uudelleen niin puolet tavaroista puuttui niin en jaksanut alkaa uudelleen sisustaa nykyistä kotia.
Ensi osassa onkin sitten aikahyppy, jossa nähdään jo teinejä.