58. Välimatka piinaa ja vaivaa mua

 - Sinä olet siis koti-isä. Miten ihmeessä sinulla jää aikaa biisien tekoon? Alica hämmästeli.

- No ennen se teki vähän tiukkaa, mutta enää kotona on Sinna ja hän nukkuu vielä päiväunia. Silloin on hyvää aikaa kirjoitella ja säveltää.

- En olisi ikinä uskonut, että sinusta tulee koti-isä. Todella vaikuttavaa, että pyörität menestynyttä yritystä ja olet samalla kotona lasten kanssa, Catrina kehui,

***

Väsyneenä ja pahantuulisena Jenny asteli kotiovesta sisään. Hän kurtisti kulmiaan kun kuuli naisten naurua keittiöstä.

- Äiti, äiti. Meillä on vieraita.

- Vai niin. Mennääs sitten katsomaan ketä täällä on.

Jenny pysähtyi kun seinään kun näki vieraat hänen kodissaan.

- Katso kehen törmäsin kaupungilla, Thomas sanoi kun ei ymmärtäisi mistä kenkä puristi.

- Hyvänen aika. Sehän on Jenny, Catrina kuiskasi hiljaa siskolleen.

Molemmat töllistelivät sisään tullutta naista suuren hämmennyksen vallassa.

- Hei, Jenny vain sanoi ja laski tyttärensä syöttötuoliin.

- Tuotko jotain syötävää tytölle? Jenny sanoi yrittäen pitää vastenmielisyyden sisällään.

- Tässä pikkuiselle, Thomas lepersi ja Jenny vain pyöritti silmiään.

- Meidän pitää varmaan lähteä, että ehdimme viimeiseen junaan, Catrina sanoi äkkiä ja nousi ylös.

- Oli tosi kiva nähdä pitkästä aikaa. Sanokaahan kotipuoleen paljon terveisiä.

- Kerrotaan. Kerro sinäkin Danielille paljon terveisiä, Alica sanoi.

- Toivottavasti nähdään taas, Catrina hymyili ja nyökkäsi Jennylle ennen kuin käveli ulos talosta.

- Mitä nyt? Thomas kysyi hämmentyneenä kun Jenny tuijotti tätä murhaavasti.

- Ei yhtään mitään. Sinä varmaan hoidat Sinnan nukkumaan, Jenny tiuskaisi ja tömisteli kuin teini yläkertaan.

***

- Jenny! Voitko uskoa? Catrina sanoi epäuskoisena.

- No itseasiassa..

- Mitä?

- No seurustelivathan he sen yhden kesän tanssiaisten jälkeen.

- Pari kuukautta. Thomashan muuti sitten pois.

- Thomas näytti onnelliselta, Alica totesi.

- En ymmärrä miksi? Miksi ihmeessä hän on koti-isä eikä Jenny?

- Ehkä Thomas haluaa olla.

- Mutta Jenny. En voi uskoa, Catrina päivitteli.

- Etkai sinä muka vieläkin ole ihastunut Thomakseen?

- No en. Mutta kun näin hänet taas niin tuli niin nostalginen olo.

- Minusta Jenny sopii hänelle ihan hyvin. Olitte kavereittesi kanssa liian ilkeitä hänelle. Ei hän ole pahemman näköinen ja hän oli aina todella kiltti.

- Olet ehkä oikeassa. Äh, inhoan kun yrität puhua minulle järkeä, Catrina naurahti.

***

 - Mikäs sinut noin synkäksi vetää?

 - Äh, ei mikään.

 - Hei kerro nyt mikä mieltä painaa?

 - Jannan äidinvaistot on heränneet horroksesta, Sam sanoi haukotellen ja rojahti tuolille istumaan naisten seuraksi.

 - Haluatko sinä lapsen? Janine kysyi ihmetellen.

 - Meillä on lapsi, mutta se otettiin meiltä pois kun me jouduttiin vankilaan.

 - Missäs se lapsi sitten nyt on? Janine kysyi.
- Mun veljellä.
- Tehän ootte jo pitkään ollu pois kivensisältä. Ettekö oo päässet tapaamaan häntä?

 - Jannan isä on kieltänyt meiltä kaikki vierailut, Sam vastasi.
- Ja te tottelette?
- Isä on lakimies. Häntä vastaan on turha taistella. Isän mielestä Mattin on parasta olla Thomaksen ja Jennyn luonna tietämättä meistä. Hän auttoi meidät pois vankilasta sillä ehdolla, ettemme ota yhteyttä, Janna sanoi ääni värähtäen.

 - Mutta sinä siis haluat pojan takaisin? Janine kysyi virnistäen pahaenteisesti.
- Tietenkin. Hän on minun pienipoikani.
- Sitten sinä saat hänet. Minä lupaan, Janine sanoi ja hymyili leveästi.

- Ei! Ei missään nimessä, Sam huudahti.
- Mutta hän kuuluu meille! Janna kivahti.
- Kaikki ne pikkurikokset mitä aikanamme teimme ei ole mitään sen rinnalla mitä te nyt suunnittelette!
- Etkö muka halua nähdä häntä? Janna tivasti.
- Minä en halua enää vankilaan, Sam parahti.
- Nyt te otattekin sen mikä kuuluu teille, Janine sanoi.

***

Thomas katseli ovensuusta kun Jenny hämmensi spagettikastiketta. Vaimo oli viimeaikoina käyttäytynyt omituisesti. Jennystä oli paljastunut paljon uusia luonteenpiirteitä mitä Thomas ei ollut ennen huomannut. Kaikki eivät ikävä kyllä olleet mitään miellyttäviä. Thomas ei ollut varma, mutta välillä tuntui kun nainen olisi mustasukkainen. Sitä oli jatkunut siitä asti kun Catrina ja tämän sisko olivat käyneet kylässä. Thomas ei ymmärtänyt mistä Jennyn vihamielinen käytös johtui. Jos hän vaikka illalla poikkesi nopeasti käymään kaupassa niin heti oli kamala tivaus missä hän oli ollut.

 - Ruoka on kohta valmista, Jenny sanoi hymyillen kun huomasi Thomaksen oviaukossa.
Vai tälläinen päivä tänään, Thomas pohti.
Naisen edestakaisin vaihtelevat mielialat olivat niin ristiriitaisia.

 Koko ajan sai olla varpaillaan millä tuulella rouva sillä hetkellä olisi.

 Thomas istahti naisen vastapäätä ja mietti olisiko hyvä aika ottaa esille Jennyn omituinen käytös.
- Aiotko sinä kertoa mitä on meneillään?

 - Miten niin? Kaikki on ihan hyvin.

 - Äh. Älä viitsi. Olet ollut minulle vihainen jostain syystä. Arvaan, että se johtuu Catrinan ja Alican vierailusta, Thomas sanoi.
- Kaikki on ihan ok.
- Eikä ole. Sinulla ei ole mitään syytä olla mustasukkainen. Olen edelleen kiinnostunut vain sinusta.

- Mustasukkainen? Luuletko, että olen mustasukkainen heistä? Jenny sanoi vihaisesti.
- No se on aika ilmeistä, Thomas sanoi.
- Minä olen loukkaantunut, en vihainen! Catrina kiusasi minua koko yläasteen sekä lukion ja sinä toit hänet meille! Jenny puuskahti vaikka oli aikonut olla hiljaa asiasta.

 - Minä, minä olen todella pahoillani. En ajatellut yhtään.
- Et tietenkään. Et sinä sellaista muistaisi. Olit itse ihan samanlainen silloin!
- Onko sinulla jotain syytä puhua minulle noin? Enkö minä ole osoittanut sinulle jo monta vuotta, että olen aikuistunut siitä. Mikä ongelma sinulla yhtä'äkkiä on?
Jenny oli vastaamassa kun Thomaksen puhelin alkoi soida.
- Koulusta soitetaan, Thomas sanoi ihmeissään.

- Kyllä olen. Mitä on tapahtunut?

 - Anteeksi kuinka? Oletteko aivan varma?

 Jenny katsoi kulmat kurtussa kun miehen kasvot alkoivat punertaa suuttumuksesta.

 - Miten tälläistä voi tapahtua! Oletteko soittaneet jo poliisille?
- Kyllä kyllä. Me lähdemme tulemaan sinne, Thomas sanoi ja löi luurin korvaan koulun rehtorille.

 - Mitä on tapahtunut? Jenny kysyi huolestuneena.

Matt on noussut jonkun auton kyytiin välitunnilla, eikä häntä ole näkynyt sen jälkeen.

~