55. Rasittava taapero

 - Sinä tulit kotiin! Anna hihkui kun Jenny tuli sisään rattaiden kanssa.

 - Hyss. Vauva nukkuu. Anna hali.

 - No, etkö aio kurkistaa? Jenny kysyi lempeästi.

- Saanko?

- Tietysti.Varovasti sitten.

 - Se on niin pieni. Nukkuuko se koko ajan?

- Tulet huomaamaan ettei nuku, Jenny naurahti.

 - Nukkuuko Sinna? Thomas kysyi tullessaan eteiseen.

- Kyllä.

- Hyvä. Minulla on asiaa, Thomas sanoi kuulostaen vakavalta.

 Jenny nosti nyytin rattaista ja käveli Thomas kannoillaan lastenhuoneeseen.

- Mikä on?

 - Äiti soitti. Sam ja Janna ovat joutuneet vankilaan.

- Kuinka kamalaa, Jenny henkäisi.

- Äiti kysyi, josko me voisimme ottaa Mattin?

 - Tietenkin.

- Noin vain? Oletko varma? Olet juuri synnyttänyt ja Annakin tarvitsee huomiota.

 Jenny laski varovasti Sinnan pinnasänkyyn.

 - Jos äitisi on valmis antamaan pojan meille niin me otamme hänet.

- Kiitos.

- Olet höpsö. Jenny sanoi ja kietoutui Thomasin syliin.

- Rakastan sinua, Thomas kuiskasi.

***

 - Kiitos paljon tästä. Ei meillä ole enää Andyn kanssa tämän ikäisenä voimia noin pienelle tomeralle pojalle kun koti on täynnä murrosikäisiä.

 - Teemme tämän mielellämme. Mutta miksi Janna antoi tämän tapahtua.
- No kyllähän te tiedätte. Janna ei ole koskaan osannut elää vaatimattomasti. Heidän oli Samin kanssa luontevampaa mennä aidan alta kun yrittää tulla toimeen sillä mitä heillä jo on, Minea huokaisi surullisena.

 - Entäs kun he vapautuvat vankilasta? Thomas kysyi.
- Sosiaaliviranomainen sanoi, ettei usko, että he saavat enää huoltajuutta. Tämän on kuitenkin jo Samin toinen kerta.

 - Ihan kauheaa, Jenny parahti.
Thomas nousi ja kaappasi itkevän taaperon syliinsä.

 - En voi uskoa, että Janna teki tämän omalle lapselleen.
- Äiti, Matt sanoi huuli väpättäen.

 - Ei hätää pikkuinen. Olet turvassa täällä nyt, Thomas sanoi ja pörrötti pojan hiuksia.

***

Parin tunnin päästä Minea alkoi tekemään lähtöä.
- Poika osaa sitten olla tosi hankala. Hän on kokenut niin kovia.
- Kyllä me pärjäämme, Jenny hymyili lempeästi.
- Meidän taitaa olla aika etsiä uusi asunto, Thomas pohti.
- Se taitaa olla viisainta, Minea myönsi.

***

 Jenny havahtui kännykän hälytykseen ja nousi haukotellen ylös. Hän oli nukkunut kuin tukki edellispäivän muuton jäljiltä.

 - Thomas aika nousta. Tänään on Annan ensimmäinen esikoulupäivä.

 - Niin se aika rientää, Thomas mumisi ja vääntäytyi istualteen.
- Pärjäätkö sinä varmasti Mattin ja Sinnan kanssa kahdestaan? Jenny kysyi huolissaan koska oli itse palaamassa takaisin töihin.

 - Tietenkin. Eihän se ole homma eikä mikään. Sinna nukkuu suurimman osan ajasta vielä.

- Mutta Matt ei nuku.
- Älä huolehdi. Ehdin varmasti tehdä töitäkin siinä sivussa, Thomas sanoi itsevarmasti.
- Ei millään pahalla kulta, mutten usko, että voit.

***

 Jennyn sekä Annan lähdettyä Thomas meni herättelemään pientä poikaa, joka nukkui vielä aivan sikeästi vaikka kello oli jo yli yhdeksän.

- Huomenta napero.
- Huomenta, poika hihkaisi Thomaksen yllätykseksi. Lapset eivät kai sitten kärsineet liiemmin aamuväsymyksestä.

 - Nälkä.
- Viedään sinut siinä tapauksessa samantien syömään.

 - Ei syöttötuoliin!
- Niin kauan syöt siinä kunnes opit olemaan karkaamatta ruokapöydästä kesken syömisen.

 - Ei tätä! poika valitti kun sai omenasosetta eteensä.

 - Syö nyt kiltisti. Minä käyn ihan nopeasti vilkaisemassa Sinnaa yläkerrassa.

***

 - Kuinkas nukutti pikkuneitiä? Isän muru on ihanan rauhallinen, Thomas lässytti lapselle.

 Tosin toinenkaan lapsi ei ollut tyytyväinen aamupala vaihtoehtoon.

***

 Laskettuaan syliinsä nukahtaneen tytön takaisin kehtoon Thomas suuntasi takaisin alakertaan ja rypisti ärtyneenä kulmiaan huomatessaan ruoka-annoksen lentäneen lattialle.

 - Ei Matt. Tuo oli rumasti tehty.

 - Päästä irti. Päästä irti!
- Et sitten juokse mihinkään.

 - Lälläs lää, poika huusi.

 Ennen kuin Thomas ehti edes tajuta niin poika pyyhälsi hänen ohitseen ja juoksi pihalle.

Matt oli varsin nopea jaloistaan ja välillä varsinainen riesa.

Thomas hölkkäsi nopeasti pojan perään.
- Nyt seis! Heti!

 - Nyt saa riittää. Sinun pitää totella!

 - ÄÄÄ!

 - Et huuda minulle. Onko selvä?

 Vihlova kiljuminen täytti koko naapuriston.

 - Taitaa olla pesu aika kun olet juoksennellut täällä ilman vaatteita, Thomas vain sanoi ja kaappasi pojan syliinsä ja käveli yläkerran kylpyhuoneeseen.

 - Poiis.

 - Ihan kohta.

 - No niin. Sitten puetaan päälle. Ole reipas poika nyt.

***

Thomas oli istuttanut Mattin siksi aikaa Sinnan huoneen tuoliin kun hän vaihtoi vaippaa pikkutytöltä.

 Ja vaihteeksi poika sai taas raivokohtauksen. Äidin ja isän hylkääminen olivat vaikuttaneet poikaan kovasti.

 - Tiedätkö mitä tapahtuu kun on tuollainen känkkäränkkä?
- Ei ole.
- On. Nyt mennään päikkäreille.
- Ei!

 - Ei ole kiukku.

 - Ei ole!

 - Nähdään parin tunnin päästä.

 - Eii! Tule takaisin!

 Niin kuin Thomas ennustikin niin pian pikku Matt käpertyi kasaan ja nukahti omaan itkuunsa.

***

 Huoh.

 Jenny oli ollut oikeassa. Hän ei todellakaan ehtinyt tehdä mitään töitä eikä sen lisäksi hänellä ollut voimiakaan siihen.

~

TAAAPEROT!! <3 <3 <3
Ei muuta. :D