56. Väsymys

 Jennyllä oli viikon loma joten he olivat tulleet ystävineen mökkeilemään.

 Thomas keskusteli sohvalla Danielin sekä Carolynin kanssa naisen uusimmasta levystä. Carolyn oli päässyt ensimmäistä kertaa listaykköseksi ja odotti myös hänen ja Danielin ensimmäistä lasta.

 - Onko pahoinvointia? Thomas virnisti kun nainen laittoi käden suulleen.

- Ihan koko ajan.

 Lapsetkin leikkivät oudon nätisti keskenään huoneen nurkassa.

 - Ruoka olisi valmista.

 Pöydässä ei riittänyt tuoleja koko perheelle joten Anna tyytyi syömään sivummalla, koska ei hänellä ollut mitään keskusteltavaa aikuisten kanssa.

 Puheenaiheet vaihtelivat musiikista seuraavan päivän tekemisiin.

 Mattille iski iltaväsymys ja se oli sen merkki, että oli aika siirtyä nukkumaan.

 - Thomas, ota Sinna.

 Kaikille lapsille oli sijattu peti isin ja äitin huoneesta.

 Daniel ja Carolyn saivat alakerran ihan omakseen. Matt nukahti samantien kun tämän laski vuoteeseen.

 - Hyvää yötä, toivotti Anna ja sitä myöten koko talo hiljeni.

***

 Viikko kului nopeasti kun he viettivät yhdessä aikaa luonnossa toistensa seurassa.

 Miehet olivat saaneet päähänsä, että heidän piti itse saada ruoka lomalla pöytään, joten he seisoivat pitkin päivää kalassa ja lopulta illalla kipaisivat lähimarketista hakemassa tuoretta kalaa.

 Carol sai tutustua lastenhoitoon Jennyn seurassa.

 Lapset näyttivät nauttivan päästessään hetkeksi pois kaupungista.

Annakin nautti  täydestä huomiosta kun pääsi pelaamaan aikuisten kanssa korttia ilman taaperoita.

***

 Jennyn käydessä töissä Thomas oli havainnut, että jos hän halusi jollain tapaa pitää elämänsä ennallaan niin lapset oli saatava suunnitelmiin mukaan. Mies ei kestänyt enää ajatustakaan siitä, että istuisi neljän seinän sisällä lasten kanssa.

 Joten hän oli roudannut koko jengin mukanaan kuntosalille.

 Omaa aikaa ei juuri ollut, mutta jotenkin sitä kuntoa sentään piti ylläpitää.

 - Minulla on tylsää. En halua enää leikkiä noiden vauvojen kanssa, Anna tuli valittamaan.

 - Olet oikeassa. Lähdetään kotiin, Thomas huokaisi vastaukseksi.

***

 Suloinen näky odotti Jennyä kun tämä saapui töistä kotiin. Kaksi katseli elokuvaa ja yksi tuhisi kerällä matolla.

 - Missäs isä on?

 - Se meni päiväunille, Anna ilmoitti.

 Jenny vilkaisi kelloa, joka näytti kahdeksaa.
- Sitten onkin jo iltapala-aika.

 - Riittääkö murot vai pitääkö tehdä jotain kunnon ruokaa?
- Isi teki ruokaa kun tultiin kotiin ulkoota. Tää riittää, Anna vastasi.

 - Oletko tässä sen aikaa kun käyn laittamassa Sinnan nukkumaan?
- Joo.

 Varovasti Jenny nosti tytön syliinsä ja käveli yläkertaan

- Äläs nukahda siihen. Pääset aivan pian nukkumaan.

Jenny vaihtoi tytölle yövaatteet ja peitteli tämän sänkyyn. Sinna nukahti samantien.

Seuraavaksi oli vuorossa Matt.

Poika oli uskomatonta mutta kyllä suostuvainen menemään nukkumaan. Ei yhtään kyyneltä eikä vastaanväittämistä.

Pikkuinen alkoi kait vihdoinkin tottua talon tapoihin.

- Ei enää telkkaria. Nyt on nukkumaan meno aika.
- Katson tämän vain loppuun, Anna sanoi eikä kääntänyt katsettakaan telkkarista.

- Etkö kuullut mitä sanoin? Nyt on aika laittaa tv kiinni ja mennä sänkyyn.

- Eikä, tyttö valitti.

- Mutta Anna. Tämä ei ole yhtään tapaistasi. Nyt sammutat television ja menet nukkumaan. Huomenna on tärkeä päivä kun aloitat ensimmäisen luokan. Etkai halua olla väsynyt ensimmäisenä koulupäivänäsi?

Tyttö sammutti television ja tömisteli vihaisena huoneeseensa.

- Tulenko lukemaan iltasadun?
- Ei tarvitse! Anna huusi ja paiskasi oven kiinni.
- Ohhoh, Jenny sanoi ihmeissään.

Kun kaikki lapset oli saatu nukkumaan Jenny laahusti väsyneenä yläkertaan.

Nopeasti hän vaihtoi yöpaidan ylleen ja istahti huokaisten sängylle.

Thomas pomppasi äkkiä ylös sängystä.
- Joko sinä tulit kotiin?

- Aikoja sitten. Taisit olla väsynyt?
- Paljonko kello on?
- Kymmenen. Tule vain takaisin nukkumaan.
- Entä lapset?
- Laitoin heidät nukkumaan.

Häpeissään Thomas istahti vaimonsa viereen.
- Olen huono isä.
- Älä puhu tuollaisia. Olen vaatinut sinulta liikaa. Pitäisikö meidän palkata lapsenvahti?

- En tiedä. Voisihan sellainen käydä parina kertana viikossa, Thomas pohti.

- Tehdään sitten niin.

- Sinä olet ollut suurenmoinen kulta. Rakastan sinua, Jenny sanoi ja kumartui suutelemaan miestään.

~