54. Ponnistus

 - Minua jännittää kovasti.

- Rauhoitu. Hyvin se menee, Thomas sanoi ja hieroi hellästi vaimonsa hartioita, että tämä rentoutuisi.

 - Mitä jos se ei onnistu? Jos hänet viedään vaikka pois.

- Älä edes ajattele sellaista. Niin ei tule käymään.

 Pian ovi  aukesi ja keski-ikäinen nainen astui ovesta ulos.

 - Tulkaa vain sisään, nainen sanoi rohkaisevasti hymyillen.

 - No mitenkäs teillä on arki lähtenyt sujumaan? 

- Oikein hyvin. Anna on jopa ruvennut puhumaan enemmän eikä jännitä niin paljoa.

- Se on hyvä kuulla.

 - No entäs sinä Thomas? Miten tulet Annan kanssa toimeen?

- Hyvin, oikein hyvin, Thomas sanoi hermostuneena koska pelkäsi pilaavansa koko jutun.

- Vietätkö sinä paljon aikaa hänen kanssaan? nainen yritti saada vähän laajempaa käsitystä tilanteesta.

- Olen hänen kanssaan kun Jenny on töissä.

 Naisen kirjoittaessa jotain muistiin Thomas vilkaisi hermostuneena vaimoaan. Jenny puristi nopeasti miestään rohkaisevasti kädestä ja hymyili.

- Thomas ja Anna pelaavat yhdessä koripalloa. Thomas ilmoitti Annan tyttöjen koripallojoukkueeseen, Jenny kertoi yht'äkkiä.

- Niinkö? naisen kavoille levisi hämmästynyt ilme.

- Anna on saanut jo pari ystävääkin, Jenny jatkoi.

- Sehän on hieno juttu.

 - Olen todella tyytyväinen kuulemaani. Luuletteko olevanne valmiit tähän?

- Olemme. Olemme todella valmiit, Jenny sanoi innoissaan.

- No voin ilokseni ilmoittaa, että vanhemmat allekirjoittivat paperit. 

 - Todellako? Thomas kysyi järkyttyneenä. Kuka vanhempi suostuisi tekemään sellaista.

- Emme tarvitse enää muuta kuin teidän allekirjoitukset niin olette tytön virallisia vanhempia, nainen sanoi hymyillen.

 Thomas ja Jenny katsoivat toisiinsa häkellyksen vallassa.

Kyneleet kohosivat Jennyn silmiin.

- Saammeko todella pitää hänet?

- Kyllä. Teistä tulee hänen virallisia vanhempiaan. Kun laitatte nimenne paperiin niin adoptioprosessi on valmis

***

 - Jäättekö te vielä tänne. Mun täytyy mennä tekemään yksi työjuttu Danielin kanssa?

- Mene vaan. Me mennään bussilla sitten takaisin kotiin.

 - Haluaisitko sinä jotain tuolta kojusta?

- Saippuakuplia!

 He olivat tulleet maustefestivaaleille juhlistamaan sitä, että Anna oli nyt turvallisesti heillä eikä kukaan saisi häntä enää ikinä vietyä pois.

 Jenny katseli hymyillen kun tyttö vakava ilme kasvoillaan puhalteli saippuakuplia.

 - Näistä tulee tosi isoja, tyttö sanoi iloisena.

- Niin tuleekin. Mennäänkö haukkaamaan jotain?

- Minulla onkin jo nälkä, Anna vastasi ja työnsi saippuapullon housuntaskuunsa.

 - Onko sinulla ollut kiva päivä?

 - Minulla ei ole ikinä ollut näin hauskaa, tyttö ilmoitti.

 - Kiitos saippuakuplista.

 - Haluaisitko sinä vielä jotain muuta?

- En tarvitse.

- Tule haetaan tähtisädetikut tuolta kojusta, Jenny sanoi ja Anna hyppelehti hänen kanssaan kojulle.

 - Varovasti sitten sen kanssa, ettet syty tuleen.

 - Minä en ole ikinä ennen pitänyt kädessä tälläistä.

***

- Ja niin prinssi otti herneen pois prinsessan patjan alta.

- Mitä sitten tapahtui?

- He menivät naimisiin ja elivät onnellisesti yhdessä. Loppu. Kömihän sitten peiton alle.

***

- Eikö sinunkin olisi jo aika tulla nukkumaan? 

- Mm, joo.

- Vauva potkii kamalasti, Jenny sanoi nousten vaivalloisesti ylös ja tarttui Thomasia kädestä ja laski sen vatsansa päälle.

- Oho. Sehän oli oikein kunnon potku.
- Vauva haluaa pian maailmaan, Jenny sanoi hymyillen.

***

 - Et sitten juokse allasalueella onko selvä?
- On, on.

***

 - Saanko mennä yksin altaaseen? Kyllä minä osaan uida.

 - Ei käy, valitan. Tulen kanssasi.

 - Näetkös, pysyn pinnalla.
- Hieno juttu. Voit kiertää omaan tahtiin tätä allasta.

 - Thomas! Et voi tehdä noin. Näytät huonoa esimerkkiä.
- Se oli vahinko. Tule uimaan kulta.
- En minä uskalla. Alan vielä synnyttää jos tulen sinne.

- No sitten lähdetään sairaalaan. Tule nyt, Thomas maanitteli.
- No hyvä on sitten.

 - Saanko minäkin hypätä?

- Ehkä vähän vanhempana sitten.
- Höh. Miksi ei nyt? Anna kysyi murjottaen.

 - Sinun pitää osata uida ensin paremmin. Näitkö miten Thomaskin tipahti mahalleen sieltä, Jenny puuttui puheeseen.
- Se sattui, Thomas totesi.

- Minä lähden hierontaan jäätkö sinä Thomaksen kanssa tänne?
- Joo.

 - Olkaa nätisti sitten, Jenny sanoi kummallekkin.

***

***

 - Onko sinulla ollut kivaa tänään? Thomas kysyi.
- On, Anna sanoi suuresti haukotellen.

 - Äläs nukahda siihen. Lähdetään etsimään Jenny niin päästään lähtemään kotiin.
- Saanko minä valvoa tänään?
- Sinä olet nukahtanut, ennen kuin pääsemme edes autosta ulos.
- Enkä ole.

***

- Onko kaikki tavarat nyt varmasti mukana.
- On.
- Sitten lähdetään.

***

 - Thomas, supistelee.
- Mm.

 - Kuuletko! Pitää lähteä sairaalaan.
- Mitä?

 - Nyt!
- Nytkö?
- Kyllä. Mistä saamme lastenhoitajan?
- Soitan Danielille. Hän asuu tuossa ihan lähellä.
- Käy sanomassa Annalle, ettei hän säikähdä kun täällä on vieras mies.

-Kop kop. Ollaanko täällä hereillä, Thomas kurkisti oven raosta ja astui siään kun huomasi sängyn olevan tyhjä.

 - Kauan olet oikein ollut hereillä?
- Vähän aikaa.
- Kuule meidän pitää Jennyn kanssa lähteä sairaalaan. Vauva haluaa maailmaan. Daniel tulee luoksesi. Muistathan Danielin.

 - Onko hän se kenen kanssa pelattiin koripalloa?
- Juuri hän. Voitte vaikka taas mennä pelaamaan.

 - Enkö saisi tulla mukaan? Anna kysyi ja kompuroi ylös.
- Valitettavasti et. Siinä voi mennä hyvin monia tunteja ja Jenny jaa varmasti pariksi päiväki sairaalaan. Minä tulen varmaan viimeistaan huomen aamulla kotiin.
- Lupaatko?
- Tietenkin. Anna hali, Thomas sanoi ja tyttö kapsahti hänen kaulaansa.

***

 - Hengitä kulta.

 - Minä en jaksa, Jenny vaikersi.
- Hyvin se menee.

 - Helppohan se on sinun sanoa! Minä en tee tätä enää koskaan, Jenny tiuskaisi.
Sairaanhoitaja hymyili tietävästi ja virnisti Thomakselle.
- Niin he kaikki sanovat. Näemme varmasti vielä uudelleen.

 - Nyt viimeinen ponnistus niin pienokainen on täällä.
Pian kuului voimakas rääkäisy ja tuoreet vanhemmat hymyilivät hullun lailla.

***

- Katso häntä, Jenny huokaisi ja suukotti miestään.
- Ihmeellistä. En voi uskoa, että tämä on meidän aikaansaannosta, Thomas puhui liikutuksen vallassa.
- Kyllä minä oikeasti haluan lisää lapsia, Jenny paljasti.
- Heti kun se on mahdollista, Thomas naurahti ja silitti vaimonsa hiuksia hellästi.

 ~