- Thomas.
- Millainen työpäivä oli? Thomas kysyi huoneen aukolle ilmestyneeltä vaimoltaan.
Jenny ei voinut enää pidätellä iloaan vain hihkaisi innoissaan.
- Meille tulee vauva!
- Mitä!
- Vauva, Jenny hymyili leveästi.
- Töistäkö taas? Thomas kysyi järkyttyneenä.
- Ei hölmö. Minä olen raskaana.
- Raskaana! Thomas huudahti ja rymisteli tuolista ylös.
- Vau, Thomas sai sanottua ja suukotti Jennyä poskelle.
- Miltä se sinusta tuntuu? Jenny kysyi.
- Jännittävältä. Olen kauhuissani ja samalla todella innoissani.
- Meidän täytyy saada vauvalle huone, Jenny pohdiskeli.
- Saamme tämän huoneen varmasti jaettua kahtia, Thomas totesi.
- Haittaisiko se sinua?
- Ei tietenkään. Täytyyhän pikkuisen saada oma kolonsa.
- Olet ihana, Jenny hymyili.
***
Thomas hämmästyi kun näki ketä oven takana seisoi.
- Hei, mitä te täällä teette?
- Ajattelimme tulla katsomaan, että miten te täällä elätte, Leo vastasi.
- Sinä olet kasvanut aikuiseksi. Olet ihan isäsi näköinen, Angie hämmästeli ja sai Thomaksen nolostumaan.
- Älä liioittele.
- Olet miniversio isästäsi, Angie sanoi ja hymyili leveästi.
- No missäs se minun miniversioni on? Leo kysyi hilpeänä.
- Jenny on lepäämässä makuuhuoneessa.
***
- Herätys ruusunen.
- Isä!
- Mitä teet täällä? Jenny kysyi heti kun oli halannut isäänsä.
- Me tulimme Angien kanssa katsomaan, että miten te pärjäätte täällä?
- Meillä menee todella hyvin. Thomas on ollut ihan mahtava. Joko te tapasitte Annan?
- Emme vielä. Odotan kovasti, että pääsen tapaamaan hänet.
***
- No miltäs tuntuu tulla isäksi?
- Hienolta. En malta odottaa, että saan tietää tuleeko sieltä poika vai tyttö.
- Onko toivomuksia?
- Ei oikeastaan. Kunhan lapsi on terve niin kaikki on täydellistä.
- Vanhempasi ovat aika tohkeissaan. Minea soitti minulle kun olimme matkalla tänne.
- Äiti soittelee ihan koko ajan. Onneksi he asuvat sopivan välimatkan päässä niin eivät ole hössöttämässä täällä, Thomas huokaisi.
- Anna heidän hössöttää. Se on isovanhempien tehtävä, Angie sanoi hymyillen.
***
- Mitä mietit? Thomas kysyi tullessaan huoneeseen.
- En mitään.
- Hei mikä on? Thomas kysyi huolestuneena ja käveli vaimonsa luokse.
- Mä olen niin valtava! Mitkään vaatteet ei mahdu päälle ja liikkuminen on vaikeaa, Jenny nyyhkäisi.
- Hei, älä nyt itke. Sä olet kaunein nainen mitä mä olen ikinä nähnyt.
- Tule niin mä näytän sulle jotain, Thomas sanoi ja tarttui Jennyä kädestä kiinni.
***
- Onko tää jo valmis? Jenny huokaisi ihastuksissaan.
- Joo. Saat ruveta suunnittelemaan tapetteja ja sitten voidaan mennä ostamaan kaikki kalusteet pikkuiselle.
- Tämä on isompi kuin luulin, Jenny sanoi häkeltyneenä.
- No ajattelin, että olisi kasvuvaraa, Thomas sanoi hiljaa.
- Kasvuvaraa?
- No jos niitä pikkuisia sattuis joskus tulemaan lisää, Thomas sanoi ja vaihtoi painoa toiselle jalalle.
- Lisää? Haluaisitko sinä enemmänkin lapsia?
- Jos sinä haluat, Thomas sanoi varovasti hymyillen.
- Haluan! Minä haluan oikein ison suurperheen, Jenny sanoi vakavana.
- Ja kuinka monta henkeä sinä lasket suurperheeksi? Thomas naurahti.
- Ainakin yhtä monta kuin teitä on. Ehkä jopa enemmän.
- No huh huh. Se on aika paljon. Meinasitko ruveta kotiäidiksi?
- En vaan sinä rupeat koti-isäksi, Jenny sanoi ja purskahti nauruun.
~
Ihanaa! Jennylle ja Thomasille on tulossa vauva! :D
VastaaPoistaEn malta odottaa, että pääsen näkemään tulevan lapsukaisen isompana, koska silloin näkee paremmin kumpaa vanhempaa muistuttaa. Uskon kuitenkin että Jenny ja Thomas saavat söpöjä lapsia. Saa nähdä ryhtyykö Thomas oikeasti koti-isäksi, olisihan se ihan hyvä vaihtoehto! Saa nähdä miten he tulevat pärjäilemään, jos hankkivat oikeasti suuren perheen. :D
Mäkin odotan, että saan tietää tuleeko tyttö vai poika ja minkä näköinen on. Toivon, että lapsista tulisi Jennyn näköisiä. :)
PoistaKiitos kommentista.
Lisää vauvoja vaan! Toivottavasti asunto on tarpeeksi iso tulevaisuuden valtavalle perheelle. :)
VastaaPoistaAsunnossa on nyt yksi tyhjä huone, joten hirveästi kasvamisvaraa ei ole. :D
Poista