53. Koti-isä

 - Thomas.

 - Millainen työpäivä oli? Thomas kysyi huoneen aukolle ilmestyneeltä vaimoltaan.

 Jenny ei voinut enää pidätellä iloaan vain hihkaisi innoissaan.

- Meille tulee vauva!

 - Mitä!

- Vauva, Jenny hymyili leveästi.

 - Töistäkö taas? Thomas kysyi järkyttyneenä.

- Ei hölmö. Minä olen raskaana.

 - Raskaana! Thomas huudahti ja rymisteli tuolista ylös.

 - Vau, Thomas sai sanottua ja suukotti Jennyä poskelle.

 - Miltä se sinusta tuntuu? Jenny kysyi.

- Jännittävältä. Olen kauhuissani ja samalla todella innoissani.

 - Meidän täytyy saada vauvalle huone, Jenny pohdiskeli.

- Saamme tämän huoneen varmasti jaettua kahtia, Thomas totesi.

- Haittaisiko se sinua?

- Ei tietenkään. Täytyyhän pikkuisen saada oma kolonsa.

- Olet ihana, Jenny hymyili.

***

Thomas hämmästyi kun näki ketä oven takana seisoi.

 - Hei, mitä te täällä teette?
- Ajattelimme tulla katsomaan, että miten te täällä elätte, Leo vastasi.

 - Sinä olet kasvanut aikuiseksi. Olet ihan isäsi näköinen, Angie hämmästeli ja sai Thomaksen nolostumaan.
- Älä liioittele.
- Olet miniversio isästäsi, Angie sanoi ja hymyili leveästi.

- No missäs se minun miniversioni on? Leo kysyi hilpeänä.

 - Jenny on lepäämässä makuuhuoneessa.

***

 - Herätys ruusunen.

 - Isä!

 - Mitä teet täällä? Jenny kysyi heti kun oli halannut isäänsä.
- Me tulimme Angien kanssa katsomaan, että miten te pärjäätte täällä?

- Meillä menee todella hyvin. Thomas on ollut ihan mahtava. Joko te tapasitte Annan?
- Emme vielä. Odotan kovasti, että pääsen tapaamaan hänet.

***

 - No miltäs tuntuu tulla isäksi?

 - Hienolta. En malta odottaa, että saan tietää tuleeko sieltä poika vai tyttö.
- Onko toivomuksia?
- Ei oikeastaan. Kunhan lapsi on terve niin kaikki on täydellistä.

 - Vanhempasi ovat aika tohkeissaan. Minea soitti minulle kun olimme matkalla tänne.
- Äiti soittelee ihan koko ajan. Onneksi he asuvat sopivan välimatkan päässä niin eivät ole hössöttämässä täällä, Thomas huokaisi.
- Anna heidän hössöttää. Se on isovanhempien tehtävä, Angie sanoi hymyillen.


***

 - Mitä mietit? Thomas kysyi tullessaan huoneeseen.

 - En mitään.

- Hei mikä on? Thomas kysyi huolestuneena ja käveli vaimonsa luokse.
- Mä olen niin valtava! Mitkään vaatteet ei mahdu päälle ja liikkuminen on vaikeaa, Jenny nyyhkäisi.

 - Hei, älä nyt itke. Sä olet kaunein nainen mitä mä olen ikinä nähnyt.
- Tule niin mä näytän sulle jotain, Thomas sanoi ja tarttui Jennyä kädestä kiinni.

***

 - Onko tää jo valmis? Jenny huokaisi ihastuksissaan.
- Joo. Saat ruveta suunnittelemaan tapetteja ja sitten voidaan mennä ostamaan kaikki kalusteet pikkuiselle.

- Tämä on isompi kuin luulin, Jenny sanoi häkeltyneenä.
- No ajattelin, että olisi kasvuvaraa, Thomas sanoi hiljaa.

 - Kasvuvaraa?
- No jos niitä pikkuisia sattuis joskus tulemaan lisää, Thomas sanoi ja vaihtoi painoa toiselle jalalle.

 - Lisää? Haluaisitko sinä enemmänkin lapsia?
- Jos sinä haluat, Thomas sanoi varovasti hymyillen.

 - Haluan! Minä haluan oikein ison suurperheen, Jenny sanoi vakavana.

- Ja kuinka monta henkeä sinä lasket suurperheeksi? Thomas naurahti.
- Ainakin yhtä monta kuin teitä on. Ehkä jopa enemmän.
- No huh huh. Se on aika paljon. Meinasitko ruveta kotiäidiksi?
- En vaan sinä rupeat koti-isäksi, Jenny sanoi ja purskahti nauruun.

~