30. Rappiolla

 - Täällähän te ootte. Mä oon ettiny teitä joka paikasta!

 - Ääh, älä huuda. 

 - Mitä te täällä teette?

- Mä unohdin avaimet kotiin ja sit kun mä huomasin sen niin majatalo oli menny jo kiinni niin en päässy koputteleen ovelle mitenkään.

 - Niinpä tietysti. Saitko sä vuokrarahoja kasaan?

- Sori. Käykö et maksan parin viikon päästä?

- Taas. Tiiätkö tää meijän järjestely ei toimi. Mä en voi elättää teitä molempia. Parempi, et te ettisitte jonkun toisen paikan. Siis te molemmat, Marie töksäytti.

 - Siis heitätkö sä mutkin ulos? Sienna kysyi järkyttyneenä.

- Joo. Mä en jaksa enää tätä. Mun on aika alkaa elämää omaa elämää eikä huolehtia susta.

- Ilmota uus osoittees niin mä tuon sun kamat sinne.

- Et oo tosissas!

- Mä teen hei palveluksen sulle, Marie sanoi ja käveli pois.

***

 - Mitäs nyt? Mul on rahat ihan loppu, Minea sanoi.

 - No niin mullaki. Kait me voidaan hengailla täällä jonkun aikaa et keksitään mitä me tehään?

- Täällä? Minea kysyi epäilevästi.

- No mun yks kaveri on tääl töissä. Ei sitä haittais.

 - Kait pitäis jotain töitä ettii, Minea tuumi ja otti kännykkänsä esiin.

- Niin kait, Sienna myönsi.

- Täällähän sinä! vaaleahiuksinen mies huudahti.

 - Ääh. Mitä sä täällä teet? Sienna kysyi vihaisesti.

- Marie soitti minulle ja sanoi, että sinä ja ystäväsi olette pulassa.

 - No Marie liiotteli. Meillä on kaikki hyvin joten voit mennä.

 - Enpä usko. Alkakaa tulla, mies sanoi ja tämän äänensävy oli sellainen ettei siihen sanottu vastaan.

- Kuka tuo on? Minea kuiskasi kun mies käänsi selkänsä ja lähti kävelemään portaille päin.

- Mun isoveli, Sienna sanoi ja pyöräytti silmiään.

***

 Minea käveli nolona Siennan ja tämän veljen perässä sisälle vanhaan kauniiseen omakotitaloon.

 - Ollaan tääl pari yötä ja jatketaan sit matkaa, Sienna supatti.

- Okei, Minea vastasi hämmentyneenä.

 - Löysitkö siskos? portaikossa oleva Andy kysyi.

- Joo. Toin molemmat neidit tänne jos ei haittaa, Daniel vastasi.

- Mitä ihmettä? Mitä sinä täällä teet? Andy ähkäisi kun näki Minean eteisessään.

- Tunnetteko te? Daniel kysyi.

- Joo, todellakin, Andy vastasi häkeltyneenä.

***

 Daniel ohjasi tytöt olohuoneeseen istumaan.

- Mennääkö me hetkeksi juttelemaan? Daniel kysyi Andyltä ja vinkkasi keittiöön päin.

 - Joo.

- Mä näytän niin säälittävältä, Minea vinkaisi kun pojat poistuivat näkyvistä.

- Mä ehinkin unohtaa, että säkin tunnet Andyn, Sienna naurahti.

***

 - Huolehditko sä tosta toisesta tytöstä jos kerran tunnet sen? Daniel kysyi keittiössä.

 - Tietenkin. Älä sä huolehdi siitä yhtään. Mistä sä löysit tytöt?

 - Siitä yhestä tanssipaikasta. Siennan kämppiksen mukaan ne on ollu siellä yötä.

- Ei voi olla totta. 

- Niinpä. Kuule mä ajattelin mennä viikonloppuna käymään mun porukoitten luona ja pakottaa Siennan mukaan. Ehkä isä saa pakotettua Siennan jäämään kotiin. En tunne tota Mineaa, mut mä tiedän et mun sisko on välillä aika huonoa seuraa, Daniel selitti.

- Onko sulle ok jos Minea jää tänne vähäksi aikaa? Andy kysyi ja sai Danielin nostelemaan kulmiaan.

- Vähäksi aikaa? Kuulostat aivan siltä kun aikoisit pyytää sitä jäämään? Mistä te oikein tunsittekaan?

- Me ollaan perhetuttuja ja me tavallaan, no sitä on vaikea selittää.

- Joo, taisin ymmärtää. Jos se on sulle tärkeä niin tietty Minea sää jäädä meille.

***

 - Mä joudun varmaan nukkuu sohvalla, Sienna huokaisi.

- Missäs muualla sitten? Minea ihmetteli.

 - No patjalla mutta musta tuntuu, että sä saat nukkua sillä yläkerrassa.

- Yläkerrassa?

- Niin. Andyn huone on siellä. Eiköhän se ota sut huomaansa.

- Miksi luulet niin?

- Kunhan arvelen siitä, miten sä katoit sitä ja se sua kun tultiin.

 - Minea tule, Andy sanoi oven raosta ja Sienna naurahti olessaan oikeassa.

 Minea käveli vaitonaisena miehen perään ja toivoi, että olisi voinut kadota. Andy käveli huoneeseensa ja työnsi Minean syliin vaatemytyn ja ohjasi tämän vessaan ja sulki oven tämän nenän edestä.

 Hämmentyneenä Minea käänsi ovenkahvan lukkoon ja käveli suihkukopille.

 Mineasta tuntui, että hän tuoksui aivan Andyltä kun käytti tämän suihkusaippuaa.

Tultuaan suihkusta Minea puki nopeasti Andyn antamat vaatteet ylleen ja suuntasi tämän huoneeseen.

***

 Minea sulki oven perässään ja hetken he kumpikin vain tuijottivat toisiaan.

 - Kiitos vaatteista, Minea sanoi kun ei muuta keksinyt.

 - Ole hyvä, Andy sanoi.

 - Mä meen käymään suihkussa myös, Andy sanoi ja käänsi selkänsä tytölle.

- Andy, mä en tiedä mitä sanoa, Minea sanoi ja istahti pojan laittamalle patjalle.

 - Ei sun tarvitse sanoa mitään. Käy vaan nukkumaan, mä tuun kohta takaisin.

 Avuttomana Minea käpertyi peiton sisään ja yritti nukahtaa.

***

 Tullessaan suihkusta Andy sammutti valot sammuksiin ja seisahtui katsomaan jo nukahtanutta tyttöä.

Tuntui kuin siitä olisi ikuisuus kun hän oli viimeksi nähnyt Minean ja tavallaan tuntui kun se olisi tapahtunut eilen. Andy tunsi surua kun katseli nukkuvaa tyttöä. Elämä ei ollut kohdellut tätä silkkihansikkain. Saisiko hän autettua Minean takaisin jaloilleen?

***

- Huomenta, Andy sanoi kun Minea kahden jälkeen viimein raahautui alakertaan seuraavana päivänä.

 - Huomenta, Minea sanoi nolona.

 - Onko nälkä? Tein juuri ruokaa.
- Mitä tuo on? Minea sanoi epäilevästi kun katsoi Andyn lautaista.

 - Makkaraa ja papuja. Tosi hyvää.
- Öh, ei kiitos.
- On siellä ihan murojakin, Andy naurahti.
- Okei kiitos, Minea sanoi ja meni ottamaan lautasellisen niitä itselleen.

 - Tuota, missä Sienna on? Minea kysyi kun istahti miestä vastapäätä.
- Hän lähti veljensä kanssa vanhemmillaan käymään.
- Ja jätti mut tänne sanomatta mitään?
- He lähtivät tosi aikaisin aamulla. Sanoin, että me kyllä pärjätään täällä.

- Andy, ei sun tarvi huolehtia musta. Mun pitäis varmaan jatkaa matkaa.
- Mikä kiire sulla on? Mehän ollaan kavereita, sä voit ihan hyvin jäädä pariksi päiväksi.
- Niin kait sitte, Minea sanoi empivästi.

***

 Päivä kului vaitonaisissa olosuhteissa. Minea sekä Andy katselivat hiljaisina telkkarista sarjojen uusintoja.

 - Tilataanko pizzaa? Andy kysyi kun ei kestänyt enää hiljaisuutta.

 - Vaikka.

***

 - Miten sä päädyit tänne asumaan? Minea kysyi pizzan tultua,
- Mä tulin opiskelemaan tänne, Andy vastasi.

 - Mitä sä opiskelet? Minea kysyi päästyään pöydän ääreen.
- Musta tulee lakimies.
- Vau, tosi siistii.

 - Entäs sä? Andy kysyi ja syntyi pieni hiljaisuus.

 - Mä oon lukiossa tai olin. Tuskin palaan kotiin enää.

 - Haluatko sä puhua siitä?

- En oikeastaan. Sanotaanko näin, että mä tarvin vain vähän etäisyyttä koko perheeseen.
- Sä saat jäädä niin pitkäksi aikaa kun sä haluut, Andy sanoi ja katsoi Mineaa suoraan silmiin.
- Kiitos, mutta enköhän mä keksi jotain.

~