31. Isän silmäterä

 Oli aikainen arkiaamu kun Minea käveli Windenburgin tyjiä katuja. Kaupunki heräisi vasta parin tunnin päästä eloon. Kauppiaat availivat liikkeitään ja ilmassa tuoksui tuore leipä. Andyn oli pitänyt lähteä kouluun, joten mies oli heittänyt Minean autollaan keskustaan ja työntänyt tämän käteen vähän rahaa naisen estelyistä huolimatta.

 Minean silmiin osui iso paperinen ilmoitus. Sievässä vanhassa talossa oli ilmeisesti vaateliike ja sinne haettiin uutta työntekijää.

 Minea käveli lähemmäs ilmoitusta ja huomasi nopealla tarkastelulla, että työn lisäksi olisi mahdollisuus saada asunto vuokralle aivan kaupan vierestä.

 - Huomenta, iloisen oloinen nainen tervehti Mineaa kun tämä astui ovesta sisään.

 - Huomenta. Satuin huomaamaan, että etsitte työntekijää tänne.

 Nainen katsoi nopeasti Mineaa päästä varpasiin ja sanoi sitten:

- Olisitko sinä kiinnostunut?

- Kyllä. Olisin todella kiinnostunut.

 - Onko sinulla työkokemusta tämän kaltaisesta työstä? nainen kysyi.

Minea katsoi epävarmana naiseen.

- Ei.

- No hyvä on. Jos jäisit täksi päiväksi kanssani tänne ja katsotaan miten sinulla menee?

- Olisin todella kiitollinen mahdollisuudesta.

***

 - Sain työpaikan, Minea ilmoitti kun he Andyn koulupäivän jälkeen istuivat syömässä.

 - Oikeasti, mistä? Andy kysyi innostuneena.

- Yhdestä vaate-sisustuskaupasta. Pääsen myös vuokralle kaupan vieressä olevaan yksiöön.

- Jäät siis tänne asumaan?

- Niin ajattelin. En halua palata enää kotiin.

 - Siitä tulikin mieleeni. En haluaisi pyytää tätä sinulta kun olet auttanut minua niin paljon, mutta minun pitäisi päästä kotoa hakemaan tavaroita ja vaatteita.

- Voit pyytää minulta mitä tahansa. Lähden mielelläni käymään kanssasi kotonasi. Käykö tänä viikonloppuna kun pääsen koulusta?

- Oikeasti? Minea kysyi ihmeissään.

- Tietenkin. Minusta on sitä paitsi mukavaa nähdä perheesi taas.

- Siinä nyt ei ole mitään mukavaa, Minea naurahti.

***

 - Siitä on yli kuukausi kun lähdin kotoa, Minea sanoo kun kaivelee avainta taskustaan.

- Hyvin se menee.

- Isä on varmasti raivona.

- Epäilemättä, mutta tärkeintä on, että hän näkee sinut.

 - Minea! Vihdoinkin, Ciara hangahti ja meni rutistamaan siskontytärtään.

- Del, tule äkkiä tänne! Minea on tullut kotiin! Ciara huusi niin, että koko talo kaikui.

 - Hei isä, Minea sanoi katsetta vältellen kun Del tuli eteiseen.

- Mukava nähdä Andy, Del tervehti poikaa edessään ennen kuin kaappasi tyttärensä isoon halaukseen.

- Sinulla on varmasti nälkä, tule mennään keittiöön ja annetaan heidän jutella hetki kahdestaa, Ciara sanoi ja viittoili Andyn luokseen.

 - Sinä säikäytit minut todella pahasti! Del aloitti heti kun Ciara ja Andy hävisivät keittiön puolelle.

- Minä en tullut jäädäkseni. Tulin vain hakemaan tavaroitani.

- Että mitä!

- Minä sain työpaikan, joten aion jäädä asumaan Windenburgiin.

- Windenburgiin!

***

 - Entäs koulu? Ciara kysyi kun he siirtyivät olohuoneen puolelle.

 - En tiedä. Minä aion tehdä töitä.

- Ei käy. Koulu on käytävä loppuun! Del sanoi tiukasti.

 - Minä en aio muuttaa takaisin kotiin. Vai haluatko sinä, että minä asun Andyn siivellä?

- Millaista puhetta tuo nyt on? Seurusteletteko te vai? Del kysyi tiukasti.

- Ei. Me olemme ystäviä!

- Jos saan ehdottaa niin Mineahan voisi ilmottautua iltalukioon ja käydä siellä viimeisen vuotensa, Andy puuttui puheeseen ennen kuin puhe karkaisi täysin käsistä.

 Minea mulkaisi Andyyn pahasti.

- Se kuulostaa hyvältä, Del sanoi yht'äkkiä.

- Jos suostut siihen saat lähteä.

 - Minä en tarvitse sinun lupaasi!

- Suostutko! Del ärähti.

 - Hyvä on. Menen nyt pakkaamaan tavarani.

- Tarvitseeko sinun heti lähteä? Ciara kysyi.

- Todellakin, Minea tuhahti.

***

 - Pidäthän sinä häntä silmällä? Del kysyi eteisessä.

 - Yritän parhaani.

 - Sinä taidat pitää hänestä?

 - Minä, öh..

 - Ei tarvitse vastata. Ei se haittaa. Minä olen aina pitänyt sinusta, jos te seurustelisitte minä olisin todella helpottunut, Del sanoi.

- Helpottunut? Andy kysyi hämillään.

- Niin. Sinä olisit paras sulhasehdokas, Del naurahti kun nuorukainen muuttui täysin punaiseksi.

- Lopettakaa se juoruaminen ja tulkaa auttamaan minua! Minea tiuskaisi kun kantoi alakertaan painavia laatikoita.

***

 - Lopeta nyt se hössöttäminen! Olen pärjännyt loistavasti tähänkin asti ja tulen pärjäämään edelleen.

 - On aivan eri asia asua toisten nurkissa kuin asua yksinään ja maksaa itse omat laskunsa, Del huomatutti.

 - Tule lähdetään! Minea sanoi ja tarttui Andya hihasta.

- Odota. Ei isäsi tarkoita pahaa, haluatko tosiaan lähteä taas vihastuneena täältä? Andy sanoi lempeästi.

 - Andy puhuu asiaa. Minea älä suutu joka asiasta. Sinun täytyy opetella ottamaan kritiikkiä vastaan.

- Sinä et muuta teekkään kun arvostele tekemisiäni!

- Koska olen todella huolissani sinusta! Ota nämä, Del sanoi ja kaivoi ison setelinipun taskustaan ja ojensi sen tytölle.

- Isä, miksi? Minea kysyi hämillään.

- Koska sinä olet minun rakas tyttäreni. Ei minun koskaan ollut tarkoitus lähettää sinua maailmalle tyhjin käsin.

- Voi isä, Minea nyyhkäisi ja alkoi itkeä.

~