29. Isin pikkutyttö

N. Vuoden päästä. Minea 18.v

 Minea yritti hiljaa kavuta rappusia ylös yläkertaan, mutta portaat narahtelivat kamalasti joka askeleelta.

 Ja juuri kun hän luuli välttävänsä ikävän tilanteen isän makuuhuoneen ovi aukesi. Niin, eihän poliisilta voinnut jäädä mikään huomaamatta.

- Minea, kuului äreä ääni takaanta.

 - Äh, mene pois, Minea huokaisi kun kuuli, että isä käveli hänen perässään hänen huoneeseensa.

 Vihaisena Del marssi tyttärensä eteen ja loi kasvoilleen vihaisimman ilmeensä.

- Tämä peli ei vetele. Ei ole vedellyt enää pitkään aikaan. Me olemme sopineet pelisäännöistä ja sinä et niitä noudata.

 - Älä huuda, lapset vielä heräävät, Minea ähkäisi.

- Vai nyt sinua kiinnostaa toisten nukkuminen. Minä joudun joka yö valvoa ja odottaa, että sinä tulet kotiin!

 - No kukaan ei ole käskenyt!

 - Älä puhu minulle tuolla tavalla! Luuletko, etten ole huolissani kun en tiedä missä sinä olet?

- Älä jaksa. Minä haluan nyt mennä nukkumaan. Mene pois.

- Niin kauan kun sinä asut minun kattoni alla niin sinä noudatat minun sääntöjäni! Del murahti.

 - Vai niin. Ehkä minun ei sitten enää pidä asua sinun kattosi alla! Minea huudahti ja käveli vihaisin askelin isänsä ohi.

 - Minne sinä luulet meneväsi? Del murahti kun Minea ampaisi ovesta ulos.

- Muutan pois! Sittenpä sinun ei tarvitse valvoa.

- Heti paikalla takaisin! En ole antanut lupaa poistua.

- Minä en tarvitse sinun lupaasi jos et satu muistamaan. Minä olen nyt täysi-ikäinen.

- Minea älä mene, jutellaan, Del pyysi kun Minea juoksi portaat kovaa vauhtia alas.

***

 Bussi kaasutti kovaa vauhtia pois ja Minea seisoi kauhistuneena bussipysäkillä ja katseli ympärilleen. Ei, hän ei ollut Newcrestissä. Oliko hänen pitänyt nukahtaa bussiin?

 Oli jo ilta joten hän oli todella kaukana kotoaan. Hän oli lähtenyt aamuyöstä kotoaan ja ollut koko päivän bussissa, joten hän oli todella kaukana. Eikä hänellä ollut hajuakaan missä.

 Minea harhaili päämäärättömästi eteenpäin kunnes huomasi kahvilan ja päätti, että oli aika syödä jotakin. Ehkä hän sitten tietäisi mitä tehdä?

 Hän käveli sisään kahvilaan ja kysyi myyjältä missä ihmeessä hän oli?

 Myyjä ojensi hänelle hänen tilaamansa annoksen ja kertoi hänen olevan Windenburgissa.
Siis missä? Minea ajatteli kauhistuneena.

Hän sai kuulla, että sinä iltana ei lähtisi enää mitään busseja hänen mainitsemaansa määränpäähän, joten hän istui masentuneena alas syömään.

***

 Kello tikitti eteenpäin ja Minea oli löytänyt hämyisen majatalon, joka oli vielä auki. Ovi kävi vähän väliä. Väkeä tuli sisään ja meni ulos.
- No saitko sen työpaikan? baarimikko kysyi sisään tulleelta naiselta, joka tilasi juoman ja kävi tämän eteen istumaan.

 - En. En ole kuulemma tarpeeksi kokenut, nainen vastasi.
- Etpä tietenkään, baarimikko huokaisi pettyneenä.

 - No etsintä jatkuu, nainen sanoi ja pyöräytti silmiään ja katseli ympärilleen baarissa.
- Minea,  mitä sinä täällä teet? nainen yht' äkkiä huudahti ja siirtyi Minean viereen istumaan.

 - Sienna! Enpä olisi uskonut törmääväni täällä kehenkään tuttuun.
- No en minäkään, nainen naurahti.
- Mitä teet täällä? hän jatkoi.

 - Minä eksyin. Nukahdin bussiin ja heräsin täältä.

 - Sepä ikävää. Tarvitko yösijaa?
- No olisin todella helpottunut jos sellaisen saisin, Minea huokaisi.

 - Voit tulla meille. Eikö niin Marie?
- Tietenkin, ruskea hiuksinen nainen huokaisi.

 - Entä mitä sinä teet täällä? Minea kysäisi.
- Tavoittelen unelmiani. Tosin huonolla menestyksellä. Nykyään kaikkeen vaaditaan koulutus. Kuinka tylsää.

Ovi kävi ja baariin tuli uusi työntekijä.
- Vuoroni loppui. Mennään nukkumaan, Marie ilmoitti ja käveli pois tiskintakaa.

- Meidän asuntomme on täällä yläkerrassa, Sienna selitti kun he kiipesivät rappusia pitkin yläkertaan.

- Se on aika pieni, mutta sinä voit varmasti nukkua sohvalla?
- Se kelpaa mainiosti, Minea vastasi.

***

- Minä käyn nopeasti suihkussa ja haluan sitten nukkumaan, Marie ilmoitti ja käveli suoraan vessaan.

- Tämä on aika pieni, mutta sinä voit olla parikin yötä jos haluat, Sienna ehdotti.

- Se olisi tosi kivaa. Voisit näyttää minulle paikkoja.
- Teen sen varmasti.

Marien tullessa suihkusta Sienna kävi nopeasti pesemässä meikkinsä pois ja sammutti valot.

- Hyvää yötä, nainen sanoi ja pujahti pussilakanansa alle.

***

 - Miten niin et ole tulossa kotiin?

 Joanna kuunteli kiinnostuneena isänsä puhelinkeskustelua. Luurin toisessa päässä oli varmasti isosisko.

 - Kerro nyt edes missä sinä olet!
- Miten niin et kerro. Tuo on todella lapsellista käytöstä, jopa sinulta.

 - Etkä lyö luuria minun korvaani. Kuulitko? Kerro missä olet niin minä tulen hakemaan sinut.

- Äh, Del ähkäisi kun kuuli tutun tuuttausäänen puhelimestaan.

 Joanna sammutti nopeasti tietokoneen ja hypähti isänsä luokse.
- Jos Minea ei ole tulossa takaisin niin minä haluan hänen huoneensa!

 - Älä puhu tuollaisia, Del murahti.

 - Minä haluan oman huoneen. En jaksa enää jakaa huonetta Ellan ja Dianan kanssa. Ne käyvät niin aikaseen nukkumaankin.

 - Olet oikeassa. Ehkä sinä voisit jakaa huoneesi Minean kanssa.
- Isä, Minea ei välttämättä tule takaisin. Hän on aikuinen, joten miksi tulisi? pikkuvanha tyttö esitti mielipiteensä.
- Minea ei ole lähelläkään aikuista, Del puuskahti.

- Sinullahan on talo täynnä lapsia, ei sinun tarvitse itkeä siskon perään, Joanna tokaisi.
- Kunpa se olisikin noin helppoa, Del sanoi ja veti Joannan syliinsä.
- Onneksi sinä olet vielä isin pikkutyttö, Del jatkoi.
- Lopeta, Joanna kikatti.

~