Tietoja minusta

Oma valokuva
1992 vuonna syntynyt naisihminen, joka rakastaa lukemista ja simsiä :D

maanantai 5. syyskuuta 2016

45. Tulevaisuus avoinna

 - Minä en tajua miten sinä voit olla noin vastuuntunnoton! Ja vedit Jennynkin tuohon touhuun mukaan. Arvaa oliko kiva soittaa hänen isälleen, että hänen tyttönsä on kadonnut jonnekkin meidän pojan kanssa? Minea huusi tuohtuneena.
 - Ajattelin, että Jennyllä voisi olla hauskaa. Hän on aina niin vakava.
 Ovi aukesi ja Andy astui sisään. Hän oli käynyt viemässä Jennyn kotiinsa ja pyytänyt hänen isältään anteeksi poikansa käytöstä.
- Olet ainakin kuukauden kotiarestissa, se oli ensimmäinen asia mitä Andy sanoi sisään tullessaan.
 - Mutta mähän ilmoitin, että kaikki on hyvin. Älkää olko noin ankaria, poika yritti selittää.
 - Olemme ilmeisesti hemmotelleet sinut ihan pihalle, mutta nyt se loppuu. Kuukausirahasi on peruttu. Meiltä ei heru sinulle enää lanttiakaan. Sinulla on kaksi viikkoa aikaa löytää itsellesi työpaikka koulun ohelle tai tulet siivoamaan vessoja meidän toimistolle, Andy läksytti.
 - Olet ihan liian ankara. Miten mun harrastukseni käy jos joudun käymään töissä?
 - Se on minulle aivan se ja sama. Toivottavasti opit tästä jotain.
 - Äiti sano jotain.
 - Thomas, sinun täytyy oppia, ettet voi tehdä ihan mitä sinua huvittaa. Sinä olet vielä lapsi ja me olemme sinun vanhempiasi. Sinun täytyy alkaa kuunnella meitä.
 - En halua töihin ja kuukausi on ihan liikaa kotiarestia! Olette tyrännejä!
 - Voit olla menemättä töihin, mutta rahaa ei tipu. Kuukauden sinä kuitenkin nökötät täällä kotona meidän seurassa paitsi silloin kun olet koulussa.
 - Äiti! Thomas vinkui.
- Et ole enää viisivuotias. Sinun on aika ottaa vastuuta omista tekemisistäsi.
 - Tule Minea. Jätetään poika nyt miettimään tekosiaan.

***

 - Minä pelkään, että me menetämme hänet, Minea sanoi hiljaa.
 - Älä sano noin. Me emme todellakaan menetä häntä.
- Mutta minäkin lähdin kotoa kun isä yritti asettaa jonkinlaisia rajoja.
- Niin ei tapahdu. Joannakin rauhottui lopulta niin eiköhän me yksi laiska teinipoikakin saada ruotuun, Andy sanoi.
 - Emme me voi häntä sisälle lukitakkaan, Minea nyyhkäisi.
- Hei, älä itke. Hän on vielä alaikäinen, hän ei voi edes lähteä vaikka haluaisi.
 - Miksei hän voi olla vielä pieni poika?
- Sanoppa se, Andy huokaisi ja veti vaimonsa syliinsä.

***

 Janna odotti tylsistyneenä tilaustaan kahvilassa. Koulusta oli lukuloma ja häntä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa opiskelu. Tytön epäonneksi kaikki hänen ystävänsä olivat nenä kiinni kirjoissa.
 Hän ei edes tiennyt mitä hän haluaisi tehdä isona. Opiskelu ei juurikaan kiinnostanut tyttöä tällä hetkellä. Mutta ei hän halunnut mihinkään surkeaan kuppilaankaan töihin, hän ajatteli kun katseli säheltävää myyjää.
 Kone suihkutti kaikki sisällöt naisen päälle. Ei, hän ei todellakaan halunnut päätyä tälläiseen työhön.
 - Kiitos, Janna sanoi pidätellen nauruaan kun sai märän kahvimukin käteensä.
Hetken hän pälyili ympäriinsä kunnes huomasi tutun hahmon eräässä pöydässä. Yleensä hän ei olisi rohjennut, mutta nyt hänellä olikin tylsää.
 Poika sulki kirjan ja katsahti huvittuneena tyttöön.
- Oletko eksynyt?
 Janna tunsi miten hänen kämmenensä hikosivat jännityksestä.
- En. Ajattelin tulla tervehtimään kun kerran satuttiin tänne samaan aikaan.
- Missäs sun alamaisesi ovat? poika kysyi kohotellen kulmiaan.
- Mitkä alamaiset?
- No ne kaksi punapäätä.
- Ai Jenny ja Ana? Eivät he ole mitään alamaisia.
- No joka tapauksessa.
- Opiskelemassa.
 Poika nousi tuoliltaan huvittuneena.
- Ja sinä et ole?
- No ei huvita.
- Selvä, poika naurahti ja lähti kävelemään poispäin.
- No tuletko? poika naurahti kun Janna jäi nolona istumaan paikalleen.
- Tulenko mihin? tyttö änkytti.
- Sinullahan oli tylsää.

***

 - Mikä tämä paikka oikein on?
- Etkö muka tiedä? Veljesihän on täällä töissä, Sam sanoi ihmetellen.
 - Mitä? Eihän ole. Hän on tiskaajana jossain ravintolassa.
Sam purskahti nauramaan.
- Ei varmasti ole. Täällä hän on töissä.
 - Sanoinko jo, että näytät hyvältä noissa uusissa hiuksissasi?
Janna karahti täysin punaiseksi pojan sanoista.
- Kiitos.
 - Mitä aiot tehdä koulun jälkeen? Janna kysyi vaihtaen puheenaihetta itsestään.
- Aion matkustella. Kiertää maailmaa.
- Vau. Olen niin kateellinen.
 - Lähde mukaan?
 - Joo hyvä vitsi, tyttö naurahti.
 - Minulla on rahaa. Siitä ei ole pulaa.
 - Mitä, oletko tosissasi? Janna ähkäisi.
 - Miksei? Yksin matkustaminen on aika tylsää. Voisimme mennä naimisiin ilman avioehtoa ja saattaa faijani sydänkohtauksen partaalle, Sam nauroi.
Janna purskahti nauramaan.
- Olet oikeasti pahis. Ne huhut koululla ei taida olla pelkkiä huhuja.
- Riippuu siitä mitä sinä olet kuullut, poika virnisti.
- No kerrohan Sam, mitä vanhempasi tekevät työkseen kun olet niin varoissasi?
- Isäni on lakimies ja äitini on näyttelijä.
- Vau. Minunkin isäni on lakimies. Tosin rahaa ei ole tippunut paljoakaan sen jälkeen kun veljeni "petti" isän luottamuksen.
- Minunkin isäni on varsinainen kitupiikki, mutta hänen harmikseen perin puolet hänen isänsä perinnöstä.
- Minä en ole perinyt keneltäkään yhtään mitään, Janna huokaisi.
- Miten on, lähdetkö kiertämään kanssani maailmaa?
- Voisin vaikka lähteäkkin, tyttö virnisti.

***

 - Oletko huomannut, että Thomas ja Janna ovat nykyään ihan omissa maailmoissaan?
 - Olen. Toivottavasti he eivät juoni mitään pahoja.

***

Sam: Oletko jo päättänyt mihin haluat matkustaa? ;)
Janna: Ehkä Midnight Hollowhyn?
Sam: Pyh. Se on ihan liian lähellä. Ehkä Isla Paradisoon?
 Janna: Oi! Se olisi tosi siistiä. Ja sieltä voisimme mennä Starlight Shoresiin? :))
 Sam: Me voidaan matkustaa ihan minne tahansa. Se on minun valmistujaislahjani sinulle. 

***


 - Eihän mikään musiikkikoulu edes ole mikään oikea koulu! En maksa sellaista, Andy selitti.
 - En usko, että hänestä kyllä lakimiestäkään tulee, Minea vastasi.
 - Tällä menolla hänestä ei kyllä tule yhtään mitään, Andy puuskahti,

***

 - Minä pääsin sisään! Voitko uskoa? Thomas intoili puhelimessa.
- En, Daniel vastasi totuudenmukaisesti.
 - Miten aiot maksaa opiskelusi? Daniel kysyi luurin toisesta päästä.
- Töillä. Minä olen aika hyvä. Luulen, että saisin sopimuksen solmittua ilman koulutustakin.
- Vau. Sehän on jo jotakin.
- Niin. Minun pitää vain ensin täyttää kahdeksantoista. Ja usko pois, lähden täältä heti silloin.

***

 - Olemmeko me olleet liian tiukkoja? Minea kysyi mietteliäänä.
- Liian lepsuja enemmänkin. Nuo lapset ovat saaneet aina kaiken mitä ovat halunneet.
- Pian meillä on vain Liam, Minea huokaisi.
- Haluaisitko lisää, Andy naurahti ja suukotti vaimoaan.

~

4 kommenttia:

  1. Toivottavasti Thomas tulisi paremmin toimeen vanhempiensa kanssa, vaikka saikin tempauksestaan kotiarestia ja raha hanat laitettiin kiinni. Ehkä poika nyt tosiaan oppii että teoilla on seuraukset. En sitten tiedä, olivatko Minea ja Andy hieman liian ankaria. Ehkä, ehkä ei? :D

    Minusta jotenkin tuntuu, että Janna ja Sam saattavat alkaa seurustelemaan jossain vaiheessa, kun he suunnittelevat tuollaista matkaakin yhdessä. En usko että Minea ja Andy on tästä matkasta kovin hyvin, jos ja kun saavat tietää siitä. :D

    Mineasta ja Andystä nyt puheen ollen, tuleekohan heille vielä lapsia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. :)

      Seuraavassa osassa on n. vuoden aikahyppy joten saamme tietää mitä nuorisolle on tapahtunut. Molemmat teinit ovat silloin jo 18- vuotiaita ja elävät omaa elämäänsä.

      Poista
  2. Thomas ja Janna ovat näköjään jo kovaa vauhtia aikuistumassa, kun heillä on jo noin omia suunnitelmia! Toivottavasti Janna ei joudu mihinkään suureen pulaan, kun lähtee noin vain matkustelemaan Samin kanssa. Hyvä osa!! (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista!

      Seuraavassa osassa näytetään mihin suuntaan Jannan elämä on menossa.

      Poista