Tietoja minusta

Oma valokuva
1992 vuonna syntynyt naisihminen, joka rakastaa lukemista ja simsiä :D

torstai 25. elokuuta 2016

44. Ilkeät tytöt

 - Mitä nyt? Thomas tokaisi kun hänen äitinsä tuli koputtamatta hänen huoneeseensa.
 - Me lähdemme nyt ostoksille, Minea ilmoitti.
 - Ei kiinnosta.
 - Sinulle pitää ostaa uusi puku. Olet kuulemma menossa tanssiaisiin Jennyn kanssa. Et voi mennä noissa lököttävissä housuissa minnekkään.
- Älä viitsi, Thomas valitti.
 - Ala tulla nyt. Käydään jossain vaikka syömässä matkalla.
- Tosi siistii mennä jonkun äitin kanssa shoppailemaan.
- Älä viitsi valittaa. Voimme samalla ostauudet farkut noiden tilalle.

***

 - Kouluhan on laittanu parastaan, Thomas sanoi hämmentyneenä kun he astuivat tanssiaissaliin.
 Poika nyökkäsi nurkkaan päin missä oli tyhjä sohva ja he kävelivät sinne istumaan kiusallisen hiljaisuuden vallatessa heidät.
 - Tulit sittenkin, hiljaisuuden keskeytti heidän luokkalaisensa Daniel.
- Mm, joo.
 Pian heidät ympäröivät kaikki Thomaksen kaverit. Jenny tunsi itsensä kiusaantuneeksi heidän kaikkien keskellä.
- Ollaanks me nähty ennen? eräs Thomaksen ystävistä kysyi.
Thomas mulkaisi vihaisesti ystäväänsä.
- Tietenkin, se on meidän luokalla.
- Niinkö? poika ihmetteli.
Jenny tunsi itsensä niin noloksi. Oliko hän tosiaan sellainen hiirulainen, ettei kukaan kiinnittänyt häneen edes mitään huomiota.

***

 Muiden juostessa tanssilattialle palkatun dj:n eteen tanssimaan Thomas ja Jenny siirtyivät toiselle puolelle salia, jossa ei näkynyt olevan muita.
 Jenny huokaisi raskaasti. Thomastakaan ei näyttänyt kiinnostavan koko touhu.
 - Kuule mä tietäsin yhen paremman paikan jonne voitais mennä, Thomas sanoi yht'äkkiä.
- Kuule, empä tiedä.
 - Et uskalla, no ei se mitään. En muuta olettanutkaan.
- Hyvä on sitten, Jenny sanoi hampaitaan narskuttaen.

***

 Jenny käveli vihaisena ihmisääniä kohti. Hän oli nukahtanut automatkalla eikä hänellä ollut hajuakaan missä hän oli.
 - Heräsithän sinä, Thomas sanoi.
- Missä me oikein ollaan?
 - Yhen kaverin mökillä. Tule mennään muiden luokse.
 Thomas suuntasi heti dj:n pöydän ääreen ja jätti hänet tyhmänä seisomaan muiden keskelle.
- En meinannut uskoa kun Thomas sanoi, että lähdet mukaan, eräs heidän luokkansa tytöistä sanoi.
- En minäkään, Jenny vastasi huokaisten.
Tyttö jätti Jennyn yksin ja juoksi bestiksensä luokse.
- Mä en voi uskoa, että Thomas toi Jennyn tänne, mustahiuksinen tyttö tuhahti.
 - Se oli varmaan vaan ystävällinen. Ei se mitään tarkoita.
- Mihin sä meet?
- Kävelylle.
- Oota mä tuun sun mukaan.

***

 Jenny kyllästyi muiden mulkoiluun ja yritti etsiä itselleen rauhallisen paikan kaukaanta muista.
 Hän ymmärsi varsin hyvin, ettei kukaan kaivannut häntä tänne.
 Ehkä noin puolisen tuntia siinä istuttuaan hän kuuli askeleita takaantaan.
 - Mä oon ettiny sua jokapaikasta. Et sä voi noin vaan hävitä! Thomas sanoi vihaisena.
 - Olisiko mun pitänyt vaan seistä siellä ja mitä? Jenny tiuskaisi nousten seisomaan.
 - Mä ajattelin, että sulla vois olla kerrankin kivaa, Thomas sanoi hämmästyneenä.
  - Kivaa? Ihmisten keskellä jotka pilkkaavat minua jo koulussa ja nyt mulkoilevat pahasti!
- Miten niin pilkkaavat?
- Äh, älä viitsi. Et voi olla niin sokea. Minä en kuulu siihen suosittujen joukkoon mihin sinä kuulut.
- Ei ole mitään suosittujen joukkoa, Thomas sanoi.
- Eipä tietenkään, Jenny tuhahti ja ohitti Thomaksen.
 - Odota, Thomas sanoi ja tarttui Jennyä käsivarresta.
 - Päästä irti minusta! Minä haluan kotiin.
 - Ei me päästä enää tänään mihinkään.
- Mitenkä niin ei päästä! Ei me voida tännekkään jäädä.
 - Kaikki jäävät yöksi tänne.
- Eihän meillä ole edes lupaa olla täällä!
 - Etkö sinä ollutkin tulossa meille yöksi? Thomas kysyi.
- Joo, mutta entä sitten?
- No ei isäsi saa tietää. Minä saan huomenna haukut vanhemmiltani, mutta entä sitten?
- Olet tyhmempi kuin ajattelin sinun olevan!
  - Minä jätin äidille viestin, että olemme kunnossa. He eivät vain tiedä missä olemme, Thomas sanoi vilpittömästi ja tarttui tytön käsiin.
- He siis tietävät, että olemme kunnossa? Jenny kysyi epäilevästi.
- Kyllä, Thomas sanoi virnuillen.
- Olet silti tyhmä! Jenny puuskahti.
- Ainakin kohta olen, Thomas sanoi ja suuteli yllättäen Jennyä.
- Mennään nyt takaisin. Okei? Thomas sanoi ja veti tytön mukanaan mökille.

***

 - Tykkääkö Thomas siitä? mustahiuksinen tyttö kysyi kateellisena.
 - No eikait sentään. Sen sisko kuulemma pakotti sen tähän, toinen tyttö sanoi.

***

 Tuntien jälkeen jengi alkoi väsymään ja osa löytyi nukkumasta sisältä.
Thomas hymähti kun huomasi Jennynkin nukahtaneen.
 Ei tyttö oikeastaan pahemman näköinen ollut. Oikein sievä juhlavetimissään.
 Muiden nukkuessa Thomas suuntasi takapihalle.
Siellä hän yllättyi tyttöjen puheesta. Tytöt todella juoruilivat ilkeästi Jennystä ja myös tämän siskosta.
- Kamalia nörttejä molemmat. Ja kuuleman mukaan he ovat myös todella köyhiä.
- Joku oli nähnyt heidän koko perheensä töissä siinä surkeassa burgeripaikassa.
 - Tytöt hei, mustahiuksinen tyttö kuiskasi nopeasti.
 - Te olette ihan uskomattomia! Onko tuo nyt teidän mielestä sivistynyttä puhetta! Thomas töksäytti tyttöjen takaa.
 - Äh, älä viitsi. Itse olit ennen ihan samanlainen.
 - En todellakaan ole ollut noin ilkeä kenellekkään.
 - Sinähän se hänet tänne raahasit. Hänellä on varmaan ollut todella hauskaa, eräs tytöistä sanoi sarkastisesti.

***

 - Daniel herää.
- Mitä nyt?
 - Voidaanko lähteä pois täältä?
 - Mitä on tapahtunut?
- Minua ja Jennyä ei ilmeisesti kaivata täällä. Ehkä on parempi lähteä.
 - Tytötkö?
- Joo.
- Lähdetään sitten, Daniel lupasi.
 - Herätys ruusunen, Thomas sanoi hiljaa, mutta tyttö havahtui hereille.
- Mitä nyt?
- Lähdetään kotiin.
- Oikeasti? Jenny kysyi helpottuneena.
- Joo, Thomas vastasi hymyillen.

~

6 kommenttia:

  1. Tykkään Thomasista, joten pidin osasta, joka liittyi kokonaan häneen ja hänen elämäänsä! Ensin pakko mainita, että Thomas on todella komea, perinyt selvästi isänsä ulkonäön. :D Minusta Thomas ja Jenny voisivat olla hyvä pari! He ovat toisaalta aika erilaisia, mutta minusta tuntuu että Thomas on muuttunut hieman, tai sitten paljastanut todellisen luonteensa, ettei hän oikeasti ole sellainen ylimielinen ja niin. :D Saa nähdä kehittyykö heidän välilleen jotain vakavampaakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista taas. :) Thomas tosiaan on aivan isänsä näköinen ja olen todella iloinen siitä. :D Thomas ja Jenny tosiaan ovat kuin yö ja päivä keskenään, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

      Poista
  2. Huoh, kamalia akkoja. Onneksi Thomas sentään rohkeni puolustamaan Jennyä. Mä jotenkin toivon että Thomasista tulee perijä ja hänestä ja Jennystä tulisi pari. Vaikka mä en ihmeemmi pidäkään useimmista nelosen simeistä niin sun simit on kuitenkin ihan kivannäköisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin sen verran paljastaa, että Thomasista kyllä tulee perijä. :) Janna muistuttaa niin paljon kaikkia sukunsa naisia, että haluan tietää saisiko tuohon sukuun vähän toisenkin näköisiä tyttöjä. :D
      Teinielämä on rankkaa.. Joka koulusta löytyy ne ilkeät tytöt. :<

      Poista
  3. Suloisia nuo Thomas ja Jenny. Tosi kiva osa! (:

    VastaaPoista