96. Päiväkirja

*** Nykyhetki***

- Kiitos kun tulit auttamaan loppusiivouksessa, niin Sinna pääsi hyvästelemään perheensä. 

- Eipä mitään. Ihan kivaa päästä viettämään aikaa ilman lapsia pitkästä aikaa, Emma hymähti.

- Sinäpä sen sanoit, Josh virnisti. 

- Harmi kun te taas muutatte.

- Olen itsekin yllättynyt, että Sinna lopulta taipui muuton kannalle. 

- Haluatko käydä tunkemassa laatikkoihin vikat rojut yläkerrasta? Minä rupean kantamaan näitä alhaalla olevia pahvilaatikkoja autoon.

- Käy, Emma vastasi ja katosi yläkertaan.

Emma tutkaili ovensuusta jo tyhjentynyttä makuhuonetta. Hän ei ollut käynyt täällä sen jälkeen kuin Josh oli ostanut talon. Tarkalleen hän ei ollut ollut talossa kertaakaan samaanaikaan Sinnan kanssa. 

Lähes kaikki tavarat oli jo pakattu siististi huoneessa lojuviin laatikoihin. Jotain pikkukrääsää hyllyssä vielä lojui. Emman huomion kiinnitti kirjahyllyssä lepäävä vaaleanpunainen vihkonen. Noita vihkoja oli Emman muistin mukaan myyty silloin kun hän oli ollut teini. Hänen pitäisi vain ottaa se ja laittaa laatikkoon. 

Uteliaisuus vei voiton. Emma nappasi pinkin vihkon käteensä ja istahti huoneessa olevalle rahille. Nopeasti hän silmäili päivämääriä ja hän ei voinut lopettaa lukemista kun huomasi mitä aikakautta päiväkirja käsitteli.

"Rakas päiväkirja, tänään on ollut ihan kamala päivä! Emma väittää, että minulla on suhde Liamin kanssa. Ei voi olla totta! Ei ole minun vikani, jos heidän juttunsa ei toiminut..."

"Rakas päiväkirja, elämä on niin hirveän vaikeata nykyään. Emma on ruvennut käännyttämään kaikkia minua vastaan. Onneksi minulla on Liana. Minä olen syytön, ihan sama mitä muut ajattelevat... Lintsasin koulusta tänään ja Liam seurasi minua lähellä olevaan puistoon. En voinut uskoa korviani kun Liam kertoi rakastavansa minua! Siis mitä?!? No kaikki vihaavat minua joka tapauksessa, joten ihan sama. Liam suuteli minua, en tiedä mitä minun pitäisi ajatella. Siltikin en voinut olla miettimättä Joshia kun Liam suuteli minua. Liam ei saanut samanlaisia perhosia pyörimään vatsassani kuin Josh viime vuonna."

- Siis mitä? Emma parahti ääneen. Oliko Sinnan ja Joshin välillä ollut jo teininä jotain? Sitä hän ei ollut tiennyt. Emma oli aivan sekaisin. 

- Mitä sinä teet? Josh kysyi kun tuli katsomaan miten Emma etenee yläkerrassa.

Emma säikähti pahasti ja yritti piilottaa Sinnan päiväkirjan rahin alle.

Josh ehti näkeä vaaleanpunaisen vihkon kulmat rahin takaa. 

- Mikä se on?

Emma katsoi nolona veljeensä.

- Päiväkirja.

- Luitko sinä sitä?

- Ehkä vähän vilkaisin.

- Emma! Et olisi saanut.

- Mutta se on ihan vanha. Ei mikään tämän vuotinen..

- Tuo ei ole mikään selitys.

- Tiedän, anteeksi. En voinut vastustaa kiusausta kun näin sen. Jos minä menen vaikka pyyhkimään keittiön kaapit niin hoida sinä tämä alue, Emma hymyili pienesti.

- Ehkä niin on parempi, Josh naurahti.

Kun ovi sulkeutui Josh istahti samaiselle rahille ja nosti pinkin päiväkirjan käsiinsä.

Hän ajatteli, että hän nopeasti vain vilkaisisi mikä Emmaa niin kovasti kiinnosti siinä.

"Rakas päiväkirja, minä olen mokannut ja pahasti. Me oltiin Liamin kanssa eilen kahvilla ja sitten minä näin Joshin! Mun sydän lähti laukkaamaan ihan hurjana, mutta yritin pysyä rauhallisena. Se ei oikein onnistunut kun Josh tuli istumaan meidän viereiseen pöytään. Se teki sen ihan tahallaan, koska kahvila oli lähes tyhjä! Liam ei näyttänyt ilahtuneelta ja lähti viemään mukeja palautuspisteelle. Vaihdoin ehkä muutaman sanan Joshin kanssa, Liam taisi suutua siitä ja lähti kotiin..."

- Ei voi olla totta, Josh naurahti ja jatkoi lukemista.

"Josh saattoi mut väkisin kotiin. Olisin voinut pyörtyä jännityksestä. Mun sydän hakkasi tuhatta ja sataa ja mun kädet muuttui ihan nihkeiksi. En ollut nähnyt Joshia tosi pitkään aikaan ja siinä se nyt oli. Ihan mun vieressä. Yhtäkkiä Josh rupes väittämään, että en mä Liamista oikeasti tykkää. Sitten se astui askeleen lähemmäs ja selitti jotain, et mun pitäisi torjua se ja sit se S-U-U-T-E-L-I mua!"

Joshin poskia alkoi kuumottaa kun hän muisti kyseisen tapahtuman. Hänkin oli käyttäytynyt typerästi.

"Se oli ihanaa! Musta tuntui taas kuin mun mahassa olisi ollut tuhat perhosta. Mutta sitten Josh palautti mut maanpinnalle ja alkoi tivaamaan aioinko kertoa siitä Liamille. Fiilis meni ihan täysin. Mun sydän särkyi sataan osaan. Josh taisi vain kiusata mua. Juoksin siitä suoraan kotiin. Tänään aamulla näin Liamin ja kerroin mitä oli tapahtunut, no me erottiin. No tavallaan olen helpottunut, en mä siitä taida tällä tavalla tykätä niinkuin Joshista. Mutta tuskinpa musta ja Joshista ikinä tulee mitään. Se vain pilailee mun kustannuksella."

Voi hyvänen aika, Josh ajatteli. Tuntuu kuin tuostakin tapahtumasta olisi sata vuotta. Niin paljon oli ehtinyt tapahtua sen jälkeen. 

- Mitä sinä teet? Emma kohotti kulmiaan veljelleen kun saapuin yläkertaan katsomaan mikä maksaa. 

- Kuulehan tätä: "En voi olla ajattelematta Joshia. Ajattelen häntä koko ajan. Taidan olla rakastunut."

- Josh, laske se kirja alas! Itse toruit minua, ei sinullakaan ole oikeutta lukea sitä.

- Me olemme naimisissa ja...

- Ihan sama. Se on väärin, niin kuin itse sanoit. Mietin alhaalla miltä minusta tuntuisi jos joku lukisi päiväkirjojani olivat ne sitten kuinka vanhoja tahansa!

- Olet oikeassa. Tämä vain tempaisi mukaansa. Ja ihan totta, teidän pitäisi selvittää välinne, Sinna ei ole ikinä ollut uhka sinulle, Josh huokaisi.

- Tiedän, tiedän nyt.

~