95. Tunteita vai ei

 

- Mihin me ollaan menossa? Liam uteli.

- Yhteen mun lempi kahvilaan. Se on ihana!

- Onhan tää kiva. En tienyt, että täällä on tälläinen.

- Et varmaan muutenkaan käy kauheesti kahviloissa, Sinna naurahti.

- No en. Ootko varma, ettet halua mitään syötävää?

- En mä tarvi. Tykkään vaan nauttia kuumasta juotavasta.

Hetken he juttelivat niitä näitä kunnes Sinnan lause pysähtyi kesken lauseen ja katse porautui johonkin.

Liam käänsi päätään katsomaan mihin tytön katse oli porautunut niin tiiviisti.

Liamin suu väntyi kireeksi viivaksi kun hän näki mitä hänen tyttöystävänsä katsoi.

Sinnan sydän hakkasi kovaa tahtia hänen rintaansa vasten. Hän pohti kuumeisesti mahtoiko Liam huomata hänen kiihtynyttä sykettään. Toivottavasti ei.

Sinna nosti nopeasti höyryävän kupin huulilleen ja hörppäsi pitkän hörpyn mukistaan. Hänestä ei ollut puhumaan mitään. Miksi hänen sydämensä tykytti tällä tavalla. Hän ei keksinyt mitään järkevää sanotavaa ja keskittyi juomaansa.

Liam katsoi ärtyneenä eteensä kun Josh tilasi paikanpäällä nautittavan juoman, eikä ottanut take awayta.

Liam mulkoili ärtyneenä Joshiin, joka kävi istumaan heidän viereiseensä pöytään. Mitä oli meneillään? Aivan kuin mies olisi virnuillut piruillaan hänelle kun ohitti heidän pöytänsä.

Vihdoinkin Sinna oli hörppinyt kuppinsa tyhjäksi, Liam ajatteli ja huokaisi helpottuneena. Hän nappasi heidän kuppinsa ja käveli viemään niitä kuppien palautuspisteeseen.

- Miksi tulit siihen? Sinna sähisi Joshille.

- Enkö olisi saanut? Enkait minä häirinnyt treffejänne? Josh kysyi sarkastisesti.

- Mitä ylipäätään teet täällä? Etkö lähtenyt opiskelemaan?

- Lähdin ja nyt minulla on loma ja tulin kotiin. Täällä onkin tapahtunut paljon muutoksia, Josh sanoi ja nyökäytti Liamiin päin.

Liam oli laskenut kupit jo aikaa sitten, mutta oli pysähtynyt kireänä kuuntelemaan mitä kaksikko puhui. Hän oli aivan järkyttynyt, että Sinna oli alkanut puhua Joshille heti hänen poistuttua lähistöltä. Sinna taisi luulla, että hän ei kuullut heidän keskusteluaan.

- Teitte aika ikävän tempun Emmalle, Josh totesi.

- Minä en tehnyt mitään! Sinna sihahti ja jatkoi.

- Minulla ei ollut osaa eikä arpaa heidän eroonsa, mutta Emma rupesi syyttelemään minua.

- No siltähän tämä totisesti näytää, ettei sinulla ollut mitään osaa tilanteeseen, Josh sanoi ja kohotti kulmiaan.

- Tietenkin sinä olet hänen puolellaan, mutta minä en oikeasti tehnyt mitään väärää. Minulle on ihan sama uskotko sinä sitä!

- Te olette vielä niin teinejä. Kauheata draamaa, Josh tuhahti.

- Just, sinä se oletkin niin kypsä.

- Kuule isä laitto just viestin ja mun tarvii heti mennä kotiin, Liam töksäytti Sinnan seläntakaa.

- Mä en valitettavasti ehi saattaa sua kotiin, mut nähdään huomenna koulussa, Liam sanoi ja oli jo poissa.

- Olet tainut kertoa hänelle meidän pienestä suukosta.

- Ole hiljaa.

Josh nousi salamana samaan aikaan kuin Sinna.

- Minä saatan sinut.

- Ei missään nimessä.

Josh seurasi Sinnaa metroasemalle asti. 

- Täällä ei ole turvallista tähän aikaan mennä yksin. Minä saatan sinut, eikä siitä keskustella.

***

- Minä asun tässä. Voit lähteä.

- Sinun täytyy lopettaa se mitä olet tekemässä.

- Mitä tarkoitat?

- Kohta johonkin sattuu, tai on jo oikeastaan sattunut. Mutta tällä menolla sinuunkin sattuu.

- Meidän suhteemme ei kuulu sinulle! Olen tosi onnellinen.

- Et näytä onnelliselta ja tiedän, ettet sinä Liamista oikeasti tykkää.

- Sinä et tiedä oikeasti mistään mitään. 

- Todista minulle sitten, että tykkäät oikeasti Liamista.

- Minun ei tarvitse todistella sinulle yhtään mitään ja sitä paitsi miten edes voisin todistaa sen?

Josh astui lähemmäksi ja katsoi Sinnaa suoraan silmiin.

- Torju minut.

- Mitä?

- Jos tykkäät oikeasti Liamista sinä torjut minut.

Sinnan sydän lähti taas kovaan laukkaan ja hänen poskensa karahtivat punaisiksi.

- Miten on? Josh sanoi ja tarttui kevyesti Sinnaa käsivarsista.

Sinna ei vastannut mitään ja Josh painoi huulensa tytön huulille.

Josh tunsi kun tytön kädet kiertyivät hänen ympärilleen.

Joshkin tunsi miten hänen poskensa karahtivat punaisiksi, mutta hän sai pidettyä ilmeensä peruslukemissa.

- Taisin olla oikeassa, vai mitä mieltä olet? 

Sinna vältteli Joshin katsetta ja pälyili ympärilleen kuin etsien pakopaikkaa.

- Aiotko kertoa Liamille tästä? miehen sanat palauttivat Sinnan maanpinnalle.

- Miksi sinä teit niin?

- Ei, kysymys kuuluu miksi sinä annoit minun tehdä niin? Muistatkos, minä kehotin sinua torjumaan minut.

- Sinä olet kamala! Tulitko sinä kostamaan Emman puolesta vai mitä tämä on? Sinna parahti.

- Minä en osallistu teidän teinidraamailuihin. Eiköhän tässä ole kyse jostain muusta?

- Olet inhottava! Jätä minut rauhaan! Sinna huusi ja juoksi kotiinsa.

***

Seuraavana aamuna Sinna käveli väsyneenä puistoon missä he olivat sopineet näkevänsä Liamin kanssa ennen koulun alkua. Hän ei ollut saanut nukutuksi koko yönä ja silmiä kirveli kaiken itkemisen jäljiltä.

- Hei, hyvä kun tulit. Olen pahoillani eilisestä. Taisin olla vähän mustasukkainen, Liam tunnusti ja Sinnan rintaa puristi syyllisyydentunnosta.

- Ei se mitään. Minun tarvitsee kertoa sinulle jotain.

- Okei, pääsithän turvallisesti kotiin?

- Joo, tietenkin.

- Hyvä, mua rupesi illalla kaduttamaan kun en saattanut sua.

- Ei se mitään. Liam, Josh suuteli mua eilen.

- Mitä! 

- Anna anteeksi. Mä en tarkottanut, ei se merkitse mitään.

- Miten niin pääsi tapahtumaan?

- Josh saatto mut kotiin, Sinna sanoi hyvin hiljaisella äänellä.

- Ja sittenkö se vaan suuteli sua?

Sinna liikahti vaivaantuneena.

- Niin, no.

- Anna olla. Eiköhän tää ollu tässä, Liam tiuskaisi ja nousi ylös.

- Odota. Ei mun ja Joshin välillä oo mitään.

- Oletatko minun uskovan tuon? Jos ei ole niin miksi edes kerrot minulle? Saattaisin uskoa, että tämä johtuu Emmasta, mutta en sen viimevuotisen jälkeen. Voitko katsoa minua silmiin ja sanoa, ettet liity tähän mitenkään?

- En.

Liamista tuntui kun hänen sydämensä olisi hajonnut sadaksi palaseksi. Tältäkö Emmasta oli tuntunut?

- Ei meidän kannata jatkaa tätä. Sinä olet kokoajan pitänyt minua vain ystävänä. Eikö niin?

- Liam, minä..

- Anna olla. Nähdään koulussa, mutta ehkä meidän kannattaa mennä eri matkaa. 

- Liam odota!

- Sinna anna olla! 

Tältä siis tuntui kun sydän särkyi, Liam ajatteli. Hetki kun hän saisi itsensä taas kasaan hän pyytäisi Emmalta anteeksi. 

Hän oli ollut niin tyhmä. Miksi hän oli luullut, että Sinnasta ja hänestä voisi ikinä tulla mitään? Senkö takia, että Josh lähti opiskelemaan ja oli poissa kaupungista. No paljonpa sekin auttoi.

Sinna katsoi Liamin loittonevaa selkää ja pohti, että hän oli taas sotkenut elämänsä oikein kunnolla.

- Mitä minä nyt teen, Sinna parahti ääneen.

Ei hän voinut Lianallekaan soittaa. Hänhän oli särkenyt tämän veljen sydämen. Toivottavasti heidän suhteensa ei muuttuisi tämän takia. Hitsin Josh, miksi hän oli tehnyt tämän hänelle!

Ehkä hän vain jättäisi tämän koulupäivän välistä, niin olisi parasta.

~

Aluksi mietin, että teiniajat on nyt käsitelty, mutta oikeastaan vielä yksi osa tarvittiin selittämään Sinnan ja Liamin välejä. Seuraavassa osasassa palataan taas nykyhetkeen.

Mitäs mieltä olette menneistä tapahtumista? Olisiko Sinna voinnut hoitaa tilanteen jotenkin tahdikkaammin? Ja mitä mieltä olette Joshin käytöksestä?