83. Masennus

- Lehtiä, aina vain lisää lehtiä, Josh puhisi haravoidessaan.

 Hän sitten inhosi ulkotöitä, mutta jonkunhan nekin oli tehtävä. Tulisipa pian talvi ja lumi peittäisi maan valkoisuudellaan. Paitsi, että silloin tulisivat kuvaan mukaan lumityöt. Ehkä syksy oli sittenkin ihan ok.

- Vesisade! Se tästä vielä puuttuikin, Josh mumisi ja heitti haravan sivuun.

 Nyt riitti. 

 Keittiöstä kuului lapsen kitinää kun Josh astui eteiseen ja masentavia huokauksia sen perään.

 Niin masentavaa, mies pohti. Koskakohan hän oli viimeksi kuullut jonkun nauravan?

Hän päätti äkkiä hiippailla yläkertaan suihkuun, ennen kuin hänet huomattaisiin. Tilanne oli helpompi kestää kun ei ollut märkä ja kylmissään.

 Sinna oli niin kovin masentunut koko ajan. Sitä tuntui olevan vaikea kestää. Hän ymmärsi kyllä, mutta sitä oli vaikea seurata sivusta. Kun ei voinut auttaa toista mitenkään.

 Ja Josh ei voinut itselleen mitään, mutta välillä kun hän kuuli Sinnan huokaisevan häntä rupesi niin kovasti ärsyttämään. Ja se muisti, miksei se voinut jo palautua?

***

 - Taitaa olla neidillä päikkäriaika, Josh totesi kun saapui alakertaan.

- Joo, mutta ajattelin, että ei herää heti jos syö ensiksi.

- Voihan se olla niinkin.

 - Kuule, minun on täytynyt kertoa sinulle yksi juttu.

 - Näytät vakavalta. Mitä nyt?

- Käydään istumaan.

 - Olen varannut sinulle ajan terapeutille. Se on huomenna.

- Mitä!

- Älä huuda ole kiltti. Evelyn pelästyy.

Sinna narskutteli hampaitaan ja mulkaisi miestä.

 - En halua ja sinulla ei ole oikeutta tehdä niin.

- Me olemme naimisissa ja minä olen perheenpää. Tämä on koko perheenasia.

- Ei, se on minun asiani juttelenko ventovieraille vai en.

 - Parantumisesi on ottanut takapakkia tänne muuton jälkeen. Täällä et tunne ketään ja voit olla eristäytynyt. Sinä tarvitset ammattiapua.

 - Sinä et ymmärrä. En halua puhua menneistä.

 - Et voi olla ehjä nykyhetkessä ennen kuin selvität tilisi menneisyyden kanssa.

- Oletpas sinä runollinen, Sinna tuhahti.

- Ole kiltti ja mene sinne. Eikö Evelyn muka ansaitse sen, että hänen äitinsä edes muistaa miten hän on saanut alkunsa.

- Tuo oli ilkeästi sanottu.

- Tehosiko se? 

- Tiedät kyllä.

- Hyvä. Otin töistä vapaaksi sen tunnin, että pääset sinne. Minä olen sen aikaa Evelynin kanssa.

- Hienoa, Sinna tokaisi.

***

 - Sitten tähti painoi silmänsä kiinni ja nukahti. Seuraavana yönä hän taas valvoisi kirkkaana.

 - Nuku hyvin, kuu sanoi ja sulki myös silmänsä.

 - Tuo on outo tarina, Josh kuiskasi kun pienen Evelynin silmät painautuivat kiinni.

- Shh. Älä herätä häntä.

 - Oletko jo rauhoittunut?

- En vain voi uskoa, että teit niin kysymättä minulta.

 - Sinä olet masentunut. Kait sinä itsekin tajuat sen?

- Anteeksi nyt vain jos en ole osoittanut parantumisen merkkejä niin nopeasti kuin sinä toivot.

 - Sinä et parane sillä, että olet vain täällä piilossa muilta, Josh kivahti.

- En minä piileksi! En tunne täältä ketään, ja ennen kuin aloitat niin en tunne Sun Myshunossakaan! Puhelimessani ei ole jälkeäkään siitä, että olisin pitänyt yhteyttä vanhoihin koulukavereihini.

 - Anteeksi, että yritän auttaa.

 - Josh. Älä mene, Sinna pyysi ja astui miehen eteen.

- Minä olen kiitollinen kaikesta mitä olet tehnyt vuoksemme. Että tulit tänne ja autat Evelynin kanssa.

 Mieheltä pääsi turhautunut huokaus.

- Minua turhauttaa. Minusta tuntuu, että sinä et ymmärrä, että tämä on minullekin rankkaa. Ajattele nyt hetki, minun oma vaimoni ei muista menneensä kanssani naimisiin ja mikä pahinta, sinä puhut aivan kuin olisin tehnyt hirveänkin uhrauksen tullessani tänne auttamaan Evelynin kanssa. Hän on minun lapseni! Minusta tuntuu, ettet ymmärrä sitä.

 - Anteeksi, Sinna sanoi ja purskahti itkuun.

Josh kietoi kätensä Sinnan ympärille ja veti tämän lähemmäs itseään.

 - Olet oikeassa. Useinkin minusta tuntuu oudolta kun olet täällä. Minusta on outoa, että tavaroitasi on täällä ja nukutat minun lastani.

 - Hän on meidän lapsemme. Hän on jopa enemmän minun näköiseni kuin sinun.

 - Tiedän kyllä. Hänellä on sinun vaaleat hiuksesi ja hänen kasvonpiirteensä muistuttavat Emmaa, Sinna nyyhkytti.

 - Minä yritän. Minä oikeasti yritän.

 - Voisitko sinä yrittää niin paljon, että puhuisit pari kertaa viikossa sille terapeutille?

- Hyvä on.

~

Vihdoinkin uusi osa. Anteeksi, että kesti näin kauan.
Tiesin kyllä, että koulu tulee viemään jonkin verran energiaa, mutten ihan kuvitellut, että näin paljon. Osia tulee siis ilmestymään erittäin epäsäännöllisesti. 
Jos ketään kiinnostaa niin tumblurissakin voi mua seurailla. Julkaisen sinnekin harvakseltaan pelikuvia.

Pisaran simblr!