82. Isä, isä

Oksennus pyrki taas ylös.

 Anna alkoi kyllästyä siihen, että koko ajan oksetti.

Hän oli joutunut jäämään yksin kotiin huonon olonsa vuoksi kun Nathan oli lähtenyt pelimatkalle.

Olisipa joku kenet hän olisi kehdannut soittaa seurakseen.

Kaikilla oli omat kiireiset elämänsä nykyään. Anna ei edes muistanut koska olisi viimeksi kerennyt tavata jotain ystäväänsä. Aika tuntui rientävän ja hän oli usein mukana Nathanin pelireissuilla.

Raikas ilma puhalsi Annan kasvoja vasten kun hän astui parvekkeelle. Mitenhän Sinna pärjäsi siellä maalla? Anna mietti.

Pienelle Evelynille siellä kyllä varmasti oli paljon tutkittavaa.

Hetkinen, Anna mietti ja naurahti ääneen kun tajusi.

Hänhän taisi olla raskaana.

 Hymyillen Anna käveli alakertaan. Heille tulisi lapsi.

 Miten hän ei ollut tajunnut sitä? Sehän oli ihan ilmiselvää. 

Ja kuin käskystä Anna tunsi taas tutun epämieluisan tunteen vatsassaan.

- No hei pikkuinen. Kyllä äiti nyt tajusi, että sinä olet siellä. Nyt voit rauhoittua ja antaa äidin levätä vai mitä? Anna puheli rauhallisesti vatsalleen.

***

 - Tylsää. Lähdetään jo kotiin.
- Miksi meidän täytyy olla täällä? Lapset valittivat valittamistaan.

 Lin huokaisi raskaasti.
- Älkää viitsikö valittaa koko ajan.

 - Mutta täällä on tylsää, Simon julisti.

 - Minähän selitin jo kotona, että minun täytyy poiketa täällä. Minun täytyy kirjoittaa artikkeli tästä näyttelystä. Eikä se onnistu jos en käy täällä.

 - Olisin mieluummin mennyt isän työpaikalle.
- Se ei nyt vain käynyt.

 - Lupasit viedä meidät rullaluistelemaan, Samuel puuttui puheeseen.

 - Ja minä vien kyllä. Kunhan olen hoitanut asiat ensiksi täällä. Voisitteko malttaa vielä hetken?

 - Mutta äiti, Samuel sanoi.
- Samuel ja Simon! Nyt lopettakaa se kitinä tai ette pääse ollenkaan luistelemaan.

***

 - Äiti tule kanssa luistelemaan!

 - Niin äiti, tule nyt!

 - Luistelkaa te nyt vaan. Minun pitää tehdä vielä vähän töitä.

 - Tylsää. Soita isälle ja sano, että tulee tänne.
- Aih, minä kaaduin äiti.

 - Isä on töissä. Ei hän ehdi tänne. Simon sinä osaat kyllä nousta itsekkin pystyyn.

 - Hmph. Olisipa isä täällä.

Lin huokaisi raskaasti.
- Näette isän kun menemme kotiin.

***

 - Isi, me oltiin rullaluistelemassa, Samuel kertoi kun he pääsivät ovesta sisään.

 - Sehän mukavaa. Oliko hauskaa? Matt kysyi.
- Minä kaaduin, Simon kertoi.
- No voi. Kävikö pahasti?
- Ei käynyt. Nousin heti ylös.

 - Onko ruoka valmista?
- Joo.
- Käykää pesemässä kädet ja sitten syödään, Lin käski.

 - Isi, koska sinä vietät päivän meidän kanssa? Samuel kysyi ja rupesi keinumaan isänsä jalkojen päällä.
- Minähän olen joka päivä teidän kanssa.
- Eikun silleen, että veisit meidät johonkin.
- Jaa. No ehkä joku viikonloppu.
- Samuel, älä roiku isässä. Nyt syömään! Lin sanoi turhautuneena.

 - Olitteko te kiltisti tänään? Matt kysyi kun he viimein pääsivät syömään.
Pojat vilkaisivat toisiaan ja virnistivät.
- Oltiin, molemmat sanoivat samaan aikaan.

- Yök, kalaa.
-Syöt kyllä kaiken silti.
- Isi!
- Kuulit mitä äiti sanoi.

***

 - Te voittekin sitten siivota pöydän vai mitä?
- Kyllä äiti, Simon vastasi.

 - Minä tiskaan niin tuo sinä ne tänne, Samuel ilmoitti veljelleen.

***

 - Eiköhän nyt ole aika mennä nukkumaan Simon ja Samuel?

 - Ei vielä.
- Isä, saadaanko me vielä valvoa?

 - Hei, minä sanoin, että on aika mennä nukkumaan! Lin ärähti.

 - No pojat, kuulitte mitä äiti sanoi.
- Reppariin, Samuel intti ja hyppäsi isänsä selkään.
- Minäkin haluan, Samuel protestoi.

 - Huomenna on sitten sinun vuorosi, Matt lepytteli poikaa.

 - Hyvää yötä Samuel.
- Hyvää yötä äiti.

***

 - Ette saisi kiukutella äidille, Matt sanoi kun peitteli Samuelia.

- Ei me kiukutellakaan, poika mumisi.
- Minusta se kuulosti ihan kiukuttelulta.
- Hyvää yötä isi.
- Hyvää yötä.

***

 - Minä haluan, että isä tulee peittelemään!
- Vai niin. Matt! Tule tänne! Lin huusi.

 - Hyvää yötä Simon.
- Hyvää yötä isä.

***

 - Miksi he kärttävät koko ajan vain sinua? Minä en ikinä riitä.

 - Olen pahoillani kulta. Ehkä se on joku ikä juttu?

 - Älä välitä. Tule tänne, Matt sanoi ja veti Linin tiukkaan halaukseen.
- Pienempinä he olivat koko ajan perässäni.

 - Olet suurenmoinen äiti. Rakastan sinua niin paljon ja pojat myös. Mennään nukkumaan.

~