76. Miten tässä näin kävi?

5 vuoden aikahyppy ( Sinna 24v.)

Sinna availi hiljaa silmiään ja katsoi hämmentyneenä ympärilleen. Hän oli mitä ilmeisemmin sairaalassa, mutta miksi?

Päätäsärki ja vähän kaikkia muitakin paikkoja.

- Oletkin herännyt. Se on hyvä, sisään astuva lääkäri sanoi.

- Missä minä olen?

- San Myshunon keskussairaalassa.

- Vatsaani sattuu kamalasti.

- Kaikki on hyvin. Se on ihan normaalia.

- Kuinka se voi olla normaalia? Sinna kysyi ihmeissään ja hieman äkäisenä.

- Keisarinleikkauksen jälkeen on ihan normaalia, että vatsaa aristaa.

- Että mitä?

- Haluat varmasti nähdä hänet. Palaan pian, lääkäri sanoi ja viipotti nopeata vauhtia ulos huoneesta.

***

- Kuule, tämän täytyy olla erehdys. Ei minulla ole lasta, Sinna sanoi järkyttyneenä kun lääkäri laski pienen vauvan hänen syliinsä.

- Minä autoin lapsesi maailmaan, joten olen melko varma, että hän on sinun, lääkäri naurahti.

 - Kuinka kummassa se on mahdollista? Sinna ihmetteli ja silitti vauvan päätä hellästi.

- Tuota, muistathan sinä toki, että sinä olet ollut raskaana?

- En. 

- Muistatko sinä miksi olet täällä?

- En.

- Sinulla taitaa olla muistinmenetys.

- Olit autokolarissa. Olit takapenkillä joten sinulle ei käynyt hirveän pahasti, mutta se käynnisti synnytyksen.

- Autokolarissa? 

- Niin. Ehkä siitä on hyvä keskustella vähän myöhemmin eikä nyt. 

- Tämä siis todella on minun lapseni.

- Kyllä. Synnytys käynnistyi vähän liian etuajassa, mutta tyttö on sinnikäs.

***

 Sinna istui sairaalan huoneessa ja katseli tuhisevaa pientä nyyttiä pinnäsängyssä. Hän oli vieläkin aivan pyörryksissä. Hänellä ei ollut hajuakaan mitä hänen elämässään oli tapahtunut viime vuosina.

 Sormessa kimaltelevan sormuksen johdosta hän päätteli olevansa naimisissa. Mutta kenen kanssa? Kuka oli hänen lapsensa isä ja missä tämä nyt oli? Lääkäri oli luvannut tulla juttelemaan hänen kanssaan myöhemmin. Oli piinaavaa olla epätietoinen.

 Mitä hän oli puuhaillut viimeiset viisi vuotta?

 Oveen koputettiin ja Sinna sanoi sisään hämmentyneenä. Saisiko hän vihdoinkin vastauksia kysymyksiinsä.

 - Hei.
Liam? Oliko Liam hänen lapsensa isä? Ei siis kukaan ventovieras.

 - Hyvä, että olet kunnossa, Liam sanoi surullisen kuuloisena.

- Puhuin äsken Joshin kanssa ja hän sanoi, että ei pääse vielä tulemaan.

- Joshin? Miksi ihmeessä hänen pitäisi tulla tänne?

- Tiedän, että teillä oli jotain riitaa, mutta olettehan te sentään naimisissa ja nyt teillä on yhteinen lapsikin.

Sinna tuijotti järkyttyneenä Liamiin.
- Olenko minä naimisissa Joshin kanssa? Siis Josh Wildenin?

- Mitä sinä puhut? Liam ihmetteli.
- Minä olen menettänyt muistini. Tai siis en muista viimeisistä viidestä vuodesta mitään.

- Eikä, Liam huokaisi.
- Hän on kuitenkin aika söpö, eikö? Liam sanoi ja kurkkasi pinnasängyssä nukkuvaa tyttöä.

- Et siis muista edes onnettomuutta?
- En.

- Eli, minä ja Josh? Koska se tapahtui?
- Pari vuotta sitten.

- Se oli aikamoinen yllätys meille kaikille. Hän lähti lomalle Selvadoraan ja palasi sieltä sinä mukanasi.

- Minä siis asuin Selvadorassa? Kerro pärjäsinkö minä omillani?

- Pärjäsit todella. Olet taidepiireissä tosi kova nimi tällä hetkellä, Liam hymähti.
- Ihanko totta?
- Joo.

- Entäs Liana. Eihän vuodet ole ajaneet meitä erilleen?
Liamin ilme synkistyi.
- Ei.
- Mitä nyt. Miksi tuo ilme?
- Ei mitään.
- Mitä? Kerro.
- Ehkä pitäisi ensiksi jutella lääkärin kanssa.
- Mitä tarkoitat? Kerro.

- Liana kuoli siinä kolarissa mistä sinäkin jouduit tänne.
- Ei, Sinna vavahti.

- Olen pahoillani. Olikohan se tieto liikaa tässä vaiheessa?
- Ei, kiitos kun kerroit.

- Mitä tapahtui?
- Lähditte ajamaan yötävasten. En tiedä mihin olitte menossa, mutta kun poistuitte kaupunkialueelta hirvijuoksi päin autoanne. Liana ajoi.

***

- Kuinkas täällä jaksellaan? lääkäri kysyi parin päivän päästä.
Liamin käynnin jälkeen Sinna oli vaipunut masennukseen.

- Pääset tänään kotiin. Miehesi soitti, että hänen lankonsa tulee hakemaan sinut.
Josh siis soitteli lääkäreille ja Liamille, mutta Sinna ei ollut puhunut miehen kanssa kertaakaan. Missä tämä edes oli?

- Tapaat vielä ennen lähtösi sairaalan psykiatrin ja keskustelette hänen kanssaan jatkotoimenpiteistä.

***

- Tässä on meidän koko perhe, Liam esitteli Sinnalle nostaessaan koiran syliinsä. Sinna tunnisti koiran Lianan omaksi. Se teki hänet surulliseksi.

- Carolyn sano hei Sinnalle, Emma käski.
- Hei, pieni tyttö sanoi hennolla äänellä.

Liam laski koiran alas ja meni valmistamaan ruokaa. Sinna ja Emma jäivät tuijottelemaan toisiaan. Hänestä jotenkin tuntui, että he eivät olleet lähentyneet Emman kanssa vuosien saatossa.

- Vauva, Carolyn sanoi.
- Niin, vauva on tuolla vaunussa. Haluatko mennä katsomaan sitä? Emma kysyi.

Tyttö nyökkäsi.
- Mennaan sitten.

***

Sinna tunsi olonsa kiusaantuneeksi illallisella. Koska hän pääsisi pois täältä?

- Anteeksi kun kysyn, mutta missä Josh on?

- Töissä tietenkin, Emma sanoi.
- Hän on Starlight Shoresissa. Hän on lakimies ja heillä on iso juttu nyt meneillään, Liam selitti.

- Kiitos. Entä koska hän mahdollisesti palaa?
- Varmaankin ensi viikolla, Liam vastasi.

***

Yöllä Sinna pyöri pedillä, joka oli laitettu häntä varten.
Hänen elämänsä ei kuulostanut hänen elämältään. Oliko hän ollut onnellinen?

Hän ja Josh?

~