49. Pitkä katse

Neljä vuotta myöhemmin

 Oli perjantai ilta kun Thomas istui kotonaan uudessa asunnossaan Sun Myshunonissa. Kesken ruokailun ovelle koputettiin vaativasti.

 Sisään astui Janna, jota hän ei ollut nähnyt pariin vuoteen. Sisko oli matkustellut parit viime vuodet paljon, eikä ollut nähnyt tarvetta pitää perheeseensä sen enempää yhteyttä kuin postikortilla. Thomas kiinnitti ensimmäiseksi huomiota tämän varsin tukevaan ulkomuotoon ja vasta sen jälkeen takana pilkottavaan matkalaukkuun.

 - Mikä on hätänä?

- Tarvitseeko minulla olla jokin hätä, että voin tulla veljeäni katsomaan?

- Ilmeisesti. Mikä on?

 - Poliisit hakivat Samin, Janna kertoi katsekontaktia vältellen.

 - Mitä? Miksi? Thomas ähkäisi.

- Jotain vero juttuja. Kaikki pankki- ja luottokortit on suljettu.

- Ei voi olla totta! Tule, mennään istumaan.

 - Miten pääsit tänne?

- Lensin. Minulla oli jonkin verran käteistä.

- Ilmeisesti aika paljon.

- No vaan ei ole enää. Mitä minä nyt teen?

 - Mitäs isä ja äiti?

- En minä voi heille kertoa, Janna sanoi pudistellen päätään.

 - Pakkohan sinun on. He varmasti ottaisivat sinut luokseen.

- En minä sinne mahdu. Siellä on talo täynnä lapsia ja jos et sattunut huomaamaan niin minä olen raskaana.

 - No ei sitä voi olla huomaamatta. Soittaisit kotiin.

- En voi! Äiti ja isä ovat muutenkin niin pettyneitä minuun. Mitä he sanoisivat jos kuulisivat, että Sam on joutunut vankilaan! Thomas, anna minun jäädä tänne.

 - Tietenkin sinä voit vähäksi aikaa tänne jäädä, mutta ei täällä mahdu lapsen kanssa asumaan.

- Jos autat minua etsimään jonkun asunnon?

- Onko sinulla jotain tuloja? Thomas kysyi suoraan ja näki taas sulkeutuneen ilmeen sisarensa kasvoilla.

 - Kuule, minä käyn hakemassa varastosta sinulle vieraspatjan niin voit asettua taloksi.

- Kiitos Thomas. En tiedä mitä tekisin muuten.

***

 - Pärjäätkö sinä täällä nyt jos menen. Minulla on sovittua menoa ja alan olla jo myöhässä.

 - Tietenkin. Minä käyn varmaan nukkumaan pian.

 - Yritän tulla hiljaa takaisin.

***

 Thomasin saapuessa perille Daniel ja Carol olivat jo paikan päällä.

 Thomas tilasi juoman ja istahti Carolin viereen.

- Sori, että olen myöhässä. Sisko tuli yllätysvisiitille.

 - Mitä Jannalle kuuluu? kysyi Daniel tiskin päästä.

- Sam on joutunut vankilaan.

Carol seurasi ihmeissään miesten keskustelua.

 - Ohhoh. Tosin eipä ole ihme, siinä jätkässä on aina ollut jotain hämärää. Mutta ikävä juttu siskollesi. Miten hän jaksaa?

 - Hän on erittäin tukevasti raskaana, Thomas vastasi ja joi kulauksen juomastaan.

***

 Hetken päästä he kaikki siirtyivät varaamaansa studioon. Edellisenä vuonna Thomas sekä Daniel olivat yhdessä perustaneet levytysyhtiön, mutta heillä ei ollut vielä varaa ostaa tiloja, joten he vuokrasivat niitä aina kun oli tarpeen.

 Carol oli heidän ensimmäinen asiakkaansa. Hän oli erittäin taitava laulaja, kun taas Thomas osasi säveltää ja Daniel kirjoittaa.

 He uskoivat, että heti kun he saisivat Carolin ekan sinkun ulos niin he saisivat listoilleen muitakin artisteja.

***

 Tehtyään pari tuntia töitä ystävykset suuntasivat lähellä olevaan grilliin.

 - Mitä luulette, kauanko jostain veropetoksesta joutuu istumaan?

- Luultavasti aika kauan, Carol sanoi pahoitellen.

 - En voi uskoa, että Sam teki jotain niin tyhmää! Janna on raskaana ilman minkäänlaisia tuloja. Enhän minä nyt voi siskoani elättää.

- Entäs vanhempasi? Daniel kysyi.

- Janna ei halua kertoa heille.

- Ehkä sinun pitäisi? Ihan vain hänen parhaakseen.

- Voit olla oikeassa.

***

 Janna pyöriskeli pedissään ja yritti turhaan saada unenpäästä kiinni.

 Hän epäröi hetken, mutta meni sitten koputtelemaan veljensä huoneen ovea.

 - Thomas.
- Mm, anna minu nukkua.

 - Minulla supistelee.
- Nytkö? Thomas kysyi unisena ja kampesi itsensä ylös sängystä.

- Mene sitten pukeutumaan niin lähdetään sairaalaan.

***

 - Tulkaa perässä. Lääkäri ottaa teidät nyt vastaan.

 Molemmat pysähtyivät kuin seinään astuessaan huoneeseen.

 Lääkäri nousi ylös tuolilta ja kääntyi asiakkaita päin.
Hetken aikaa kaikki vain tuijottivat toisiaan.

- Hei, käy vain tuohon pedille pitkällesi, Jenny osasi vain sanoa ja tiesi, että kuulosti typerältä.

- Eikö ole vielä liian aikaista synnyttää? Janna vaikeroi hetkeä myöhemmin.

 - Ei hätää. Nämä ovat vain harjoitussupistuksia.

 - Miten tästä eteenpäin jatketaan? Thomas kysyi tarkasti tuijottaen naista.

 - Vuodelepoa, eikä yhtään rasitusta.

 - Kuule Jenny, minä tiedän, että olen ollut huono ystävä kun en ole pitänyt yhteyttä. Mutta asun nyt väliaikaisesti Thomasin luona täällä niin ajattelin, että haluaisitko sinä tulla käymään joku päivä?

 - Kuule en tiedä. Minulla on kamalasti töitä ja kaikkea.

 - Mutta, etkai sinä aina ole töissä? Olenpa tyhmä. Et sinä tietenkään halua tulla.
- Ei se siitä johdu, Jenny sanoi nopeasti.

 - Olenko minä tosiaan karkottanut kaikki ystävät luotani? Janna kysyi ja alkoi itkeä.
- Älä itke, ole kiltti. Lähdetään kotiin, Thomas kiusaantui.

 Jenny katsoi säikähtäneenä entistä ystäväänsä, johon ei ollut pitänyt yhteyttä moneen vuoteen.
- Minulla on huomenna vapaata, Jenny sanoi äkkiä.

Thomas ja Jenny tuijottivat hetken toisiaan silmiin nähden vain toisensa.
- Huomenna siis? Thomas sanoi heikosti hymyillen.

- Huomenna, Jenny sanoi yrittäen loihtia jonkinlaisen hymyn kasvoilleen.

~

Sainpas nopeasti tehtyä uuden osan!
Nyt on kiusalliset paikat vanhoilla ystävillä.

Miten luulette asioiden tästä eteenpäin rullaavan?