37. Suku on pahin

 - Joko te saitte sen valmiiksi?

 - Ei siinä ollut iso homma kun remonttimiehet olivat tehneet suurimman osan. Nyt se on valmis pikkuista varten, James sanoi.

 - Kiitos todella paljon. 

 - Älä kiittele. Sinä sentään otit nuo ipanat asumaan kanssasi, John sanoi.

 - Siinä tosiaan on iso työ. Miten olette pärjänneet tyttöjen kanssa?

 - Joannan kanssa saa vääntää koko ajan kaikesta, mutta muuten menee ihan hyvin.

 - Jospa minä menen vaihtamaan hänen kanssaan pari sanaa?

- Se on ihan turhaa, Minea huokaisi.

 - Menen kuitenkin, James sanoi ja katosi portaikkoon.

 - En voi uskoa, että sinä saat vauvan. Olet niin valtava! John hämmästeli.

- Joo ja paisun joka päivä lisää, Minea vastasi kuivasti.

***

 - Minä tulin! Joanna huusi ja juoksi suutelemaan poikaystäväänsä.

 - Hyvä, poika sanoi ja Joanna tunsi hymyn huuliaan vasten.

 - Miten pääsit livahtamaan?

 - Kävelin vain ovesta ulos, Sisko oli lukemassa iltasatua pennuille, Joanna naurahti.

 - Taidat joutua vaikeuksiin? poika kysyi kohottaen kulmiaan.

 - Ihan sama. Eivät heidän rajansa ole ennenkään minua pidätelleet, hän sanoi tyytyväisenä itseensä.

 - Pidän tyylistäsi.

 - Tulevatko muut pian? Joanna kysyi ja käpertyi pojan viereen.

 - Ovat kuulemma jo matkalla.

***

 Aamun alkaessa valjeta Joanna hiippaili vihdoin takaisin kotiinsa.

 Hän yllättyi kun näki vihaisen Andyn käytävässä. Yleensä Minea hoiti sättimiset.
- Nyt loppuu sinun juhlimisesi, mies sanoi ankaralla äänensävyllä.

 - Mitä? Joanna sai sanotuksi hämmennykseltään.

 - Me kaksi keskustelemme nyt ihan vakavasti.
- Minua oikeastaan väsyttää nyt, joten..

 - Niin varmasti väsyttääkin kun aamu neljältä vaivaudut vasta tulemaan kotiin, Andy sanoi ja käveli tytön perässä tämän huoneeseen.

 - Mene pois. Juttelen aamulla Minean kanssa tästä, Joanna yritti.
- Ei kuule onnistu. Olen katsonut tätä pelleilyä jo riittävän kauan läpi sormien. Nyt se saa luvan loppua. Andy vastasi jyrkästi.

 - No hei, Minea itekkin tuli ja meni ihan miten sattuu silloin kun asui kotona, Joanna yritti selittään.
- Ja mitä siitäkin seurasi? Satutko yhtään muistamaan? Hän näkee sen seuraukset joka päivä peiliin katsoessaan.

 - Se oli hänen ihan oma vikansa. Minä en lähtisi ajamaan autoa jos en osaisi!
- Tarkoitan, että on aikuisten velvollisuus päättää mikä on lapselle hyväksi.

 - Minä en todellakaan ole enää mikään lapsi, Joanna tiuskaisi.
- Et, muttet aikuinenkaan.

- Tottapuhuen tämä tilanne on riistäytynyt ihan käsistä. Minealla ei ole tällä hetkellä voimia tapella kanssasi joten minä hoidan sen tästä lähtien. Ja olen päättänyt, että siirryt yksityiskouluun.

 - Hyvä vitsi!
- Se ei ole vitsi. Nykyisessä koulussasi olet eksynyt huonoon seuraan. Ensi viikolla aloitat yksityiskoulussa ja asut siellä kaikki arkipäivät.

 - Lähetät minut pois. Onko se ihan okei Minealle? Joanna kysyi loukkaantuneena.
- Siellä on riittävästi ihmisiä, jotka voivat pitää sinua silmällä. Viikonlopuiksi tulet kotiin ja lomiksi, mutta muuten olet siellä.

- Et voi tehdä niin! Joanna huudahti.
- Voin ja tulet vielä näkemään, että teen. Ehkä saat siellä vähän muokattua tuota käytöstäsi, sen sanottuaan Andy käveli pois tytön huoneesta ja sulki oven perässään.

***

 Minea huokaisi kun näki sisarensa laahustavan alakertaan yhden aikaan päivällä. Ei neitiä näyttänyt tänäänkään koulunkäynti kiinnostavan.

- Miksi sinä teet näin? Ei se minun vikani ole, että isä ja Ciara kuolivat, Minea kysyi vakavana.

 - Ei se ollut myöskään isän vika, että äiti kuoli. Miksi sinä silloin käyttäydyit niin? Joanna esitti vastakysymyksen.

 - Minä en jaksa sinua, Minea huudahti ja nousi pöydästä.

- Huomenta, Andy sanoi Joannalle, joka vain mulkaisi tätä vihaisesti.

 - Menen nyt käymään siellä koululla.

 - Pärjäätkö sen aikaa?

 - Aiotko sinä oikeasti tehdä sen?

 - Tiedät itsekkin, että se on ainut vaihtoehto. Hän tulee joka viikonloppu kotiin.

 - Hmph, Joanna tuhahti ja käveli vihaisena tiehensä.

 - Niin kait. Minulla ei ole aikaa tapella hänen kanssaan enää kohta, Minea vastasi.

 - Minä hoidan tappelemisen tästä lähtien, Andy sanoi ja halasi vaimoaan.
- Mutta hän on minun sisareni.
- Ja me molemmat olemme hänen huoltajiaan nyt, joten nyt on minun vuoroni asettaa rajat.

 - Minä menen nyt, Andy sanoi ja kumartui painamaan päänsä hetkeksi Minean valtavalle vatsalle.

~