Tietoja minusta

Oma valokuva
1992 vuonna syntynyt naisihminen, joka rakastaa lukemista ja simsiä :D

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

38. Kaksi plus viisi on liikaa

Tämän osan teossa kesti aivan järjettömän kauan koska poistin vahingossa kaikki simini. Aloin jo väsäämään niitä uudelleen kunnes löysin Minean ja Andyn tallennetuista simeistä. Kaikki muut perheenjäsenet on siis luotu uudelleen, joten älkää ihmetelkö jos ovat vähän erinnäköisiä. :D Ja Minealta ei ole mystisesti kadonnut arvet kasvoista, huomasin vasta kun rupesin kirjoittamaan, että ne puuttuvat naisen kasvoilta. Kuvitelkaa, että ne ovat siinä nytkin. :--D

***

 - Siis tässä rötiskössäkö me nyt sitte asutaan? Joanna kysyi epäuskoisena kun Andy oli hakenut hänet sisäoppilaitoksesta.
 - Kuules nyt, se on ihan remontoitu sisältä.
- Mitä sitten? Miksi ihmeessä me muutettiin tänne?
- Koska raha ei kasva puussa ja tämä tulee edullisemmaksi kun meitä on niin monta, Andy tokaisi takaanta.
 - Voikun soma, tyttö sanoi sarkastisesti kun astui sisään.
 - Me tulimme. Kuinka jaksat? Andy kysyi huolestuneena vaimoltaan.
 - Vihdoinkin. Meidän pitää lähteä sairaalalle. Luulen, että synnytys on käynnistynyt.
 - Nytkö?
- Nyt.
 - Joanna sinun täytyy nyt katsoa tyttöjen perään. Voinko luottaa sinuun tällä kertaa? Andy kysyi tiukasti.
 - En minä halua, Joanna aloitti.
- Meidän täytyy nyt lähteä sairaalaan. Älä viitsi olla nyt hankala! Andy huudahti.
 - Ihan sama! Menkää sitten jo, Joanna huusi ja tömisteli yläkertaan.

***

 - Auta minut ylös, Minea pyysi ja Andy veti tämän ylös.
 - En voi uskoa, että hän on tuollainen tälläisellä hetkellä, Andy puuskahti.
- Jaksatko kävellä autolle? Andy jatkoi huolestuneempaan sävyyn.
 - Tietenkin. Etsi minulle kengät jostakin.
 - Auh, Minea henkäisi kun iso supistus yllätti hänet.
- Mihin sattuu kulta? Andy kysyi huolestuneena.
- Mitäs luulet? Vie minut nyt äkkiä sinne synnytysosastolle, Minea tiuskaisi.

***

 Joanna katseli kiihdyksissään uutta huonettaan. Täällä hän tulisi viettämään seuraavan ikuisuuden mikäli Andyä oli uskominen.
Vain pari tuntia aiemmin hänet oli erotettu koulusta ja Andy oli soitettu samantien hakemaan hänet takaisin kotiin. Koko automatkan mies oli pauhannut miten Joanna saisi istua seuraavan vuoden neljän seinän sisällä miettien käytöstään.

***

 Väsyneenä, mutta iloisena Andy käveli portaat ylös ja koputti kevyesti Joannan huoneen oveen ennen kuin astui sisään.
 Tyttö istui masentuneen näköisenä huoneen nurkassa olevassa tuolissa.
- Hei, Andy sanoi reippaasti.
 Tyttö ponkaisi ylös tuolilta ja kyyneleet rupesivat valumaan pitkin tämän poskia.
- Missä Minea on? Joanna nyyhkäisi.
- Hei, ei ole mitään syytä itkeä. Hän on alakerrassa, mennään katsomaan.
- Onko hän kunnossa? tyttö kysyi hiljaa.
- On. Hän ja lapset voivat oikein hyvin. Tule mennään.
 - Anteeksi, minun olisi pitänyt ymmärtää, että sinua pelotti, Andy sanoi ennen kuin avasi oven.
- Ei minua pelottanut, Joanna sanoi nolona.
- Ei se haittaa. Se o ihan ymmärrettävää kaiken kokemasi jälkeen.
 - Haluatko toisen syliin? Andy kysyi kun Joanna vain tuijotti kahta pientä nyyttiä Minean sylissä.
 - En minä voi, Joanna vastusteli.
 - Älä höpsi, Minea sanoi ja ojensi toisen vauvan miehelleen ja meni asettelemaan pienen tytön varovasti sisarensa syliin.
Andy hymyili leveästi vaimolleen, joka istahti hänen viereensä.

***

 Minea tuuditteli järjettömän väsyneen poikaansa ja yritti saada tämän uneen.
 Andy oli töissä ja arki oli rankempaa mitä Minea oli ikinä kuvitellut.
 Tyttöjen huoneesta rupesi taas kuulumaan kinastelua ja Minea raahautui sinne kuuntelemaan, että mitä tällä kertaa oli sisarusten välillä.
 - Ella tuli minun puolelleni! En halua hänen typeriä lelujaan alueelleni! Diana valitti heti kun Minea astui huoneeseen sisään.
 - Ei teillä ole mitään alueita. Tämä on teidän molempien huone. Mikset leikkisi siskosi kanssa?
 - Isot tytöt eivät kuulemma leiki enää nukeilla, Ella sanoi surullisena.
 - Diana, älä syötä tuollaista siskosi päähän! Te olette molemmat lapsia ja lapset leikkivät.
- En ole enää mikään lapsi! Diana huudahti sängyltä.
- Voi kyllä olet. Nyt loppui tappeleminen! Minea huudahti ja kiirtuhti pois kun lastenhuoneesta rupesi taas kuulumaan vauvan huutoa.

***

 - Onko äitin pikkuisella nälkä?
 Tytön nukahdettua Minea laski tämän varovasti kehtoonsa ja kaivoi soivan kännykän taskustaan.
 - Miten niin jäät ylitöihin? Kuule minä en jaksa yksin tätä rumpaa.
- Kulta kuuntele nyt. Minä en voi jättää asiakastani nyt pulaan. Tulen heti kun ehdin, Andy sanoi puhelimessa.
- Ei kun kuuntele sinä! Minulla on kädet täynnä töitä täällä. Diana haastaa taas riitaa Ellan kanssa ja vauvojen kanssa pitää touhuta koko ajan, etten ole edes ehtinyt tarkastaa onko Joanna palannut koulusta!
- Minä tulen niin pian kuin pystyn. Yritä nyt jaksaa jooko?

***

 - Kop, kop. Onko läksyt tehty?
 - Joo, joo.
- Varmasti?
- Johan sanoin jo.
- Et ole vieläkään purkanut laukkuasi, Minea totesi sisarelleen.
- Ties vaikka tarvitsisin sitä vielä, Joanna vastasi.
- Älä höpsi. Nyt olet kotona. Tuletko auttamaan minua ruuan laitossa?
- Vaikka.

***

 - Täällä ollaan, Andy huikkasi kun saapui kotiin.
 - Mitäs tytöt?
 - Mä haluan oman huoneen, Diana ilmoitti.
  - Vai niin.  Valitettavasti joudun kertomaan sinulle, että se ei onnistu.
 - Miksei. Kaikilla mun luokkakavereillakin on.
 - Uskoisin, että meidän taloudessamme on enemmän asujia kuin sinun luokkakavereillasi. Vai olenko väärässä?
- Et, mutta.
- Ei muttia. Et saisi riidellä siskosi kanssa. Luulisi, että on hauskaa kun on leikkikaveri kotona.
- Ruoka on valmista!

***

 - Koska pääsen ostamaan vaatteita koulua varten? Ella kysyi innoissaan ruokapöydässä.
- Jos Joanna suostuu voisitte mennä viikonloppuna yhdessä, Andy ehdotti.
 - Saisinko minäkin rahaa vaatteisiin? teini kysyi ovelasti.
- Jos olet joutumatta hankaluuksiin tämän viikon.
 - Tietenkin, Joanna vastasi innoissaan.
 - Minä haluan mennä jollekkin kaverille yöksi viikonlopuksi, Diana valitti.
- Pääset sitten kun et koko ajan haasta riitaa siskosi kanssa, Minea sanoi.
 - Saisinko mennä tapaamaan muutamaa vanhaa kaveria kotikaupunkiin lomalla? Joanna kysyi varovasti.
- Valitan. Kaverisi saavat tulla meille, mutta en päästäisi sinua vielä yksinäsi sinne.
- Mutta miksei? Joanna huudahti vihaisena.
- Et ole osoittanut käytökselläsi vielä sitä, että sinua uskaltaa päästää matkustamaan yksin niin pitkää matkaa.
- Olet epäreilu! Joanna huudahti ja juoksi tuohtuneena yläkertaan.

~

2 kommenttia:

  1. Kun luulin Minean ja Andyn arjen olevan vaikeaa ennen uusimpia tulokkaita, niin olin väärässä. Nyt heillä näyttää olevan melko rankkaa, kun syntyikin kaksoset. Uskon että he silti pärjäävät, ainakin jotenkin. Onneksi muuten Joanna vaikuttaa rauhoittuneen ainakin hieman, vaikka näyttää kiukuttelevan vieläkin. :D

    Muuten pidän tuosta talosta ja sisustuksesta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. :) Minean elämästä ei tosiaan dramatiikka lopu. Aina tapahtuu jotain odottamatonta. Joanna alkaa pikkuhiljaa sopeutumaan uuteen perheeseensä.

      Poista