Tietoja minusta

Oma valokuva
1992 vuonna syntynyt naisihminen, joka rakastaa lukemista ja simsiä :D

lauantai 23. huhtikuuta 2016

37. Suku on pahin

 - Joko te saitte sen valmiiksi?
 - Ei siinä ollut iso homma kun remonttimiehet olivat tehneet suurimman osan. Nyt se on valmis pikkuista varten, James sanoi.
 - Kiitos todella paljon. 
 - Älä kiittele. Sinä sentään otit nuo ipanat asumaan kanssasi, John sanoi.
 - Siinä tosiaan on iso työ. Miten olette pärjänneet tyttöjen kanssa?
 - Joannan kanssa saa vääntää koko ajan kaikesta, mutta muuten menee ihan hyvin.
 - Jospa minä menen vaihtamaan hänen kanssaan pari sanaa?
- Se on ihan turhaa, Minea huokaisi.
 - Menen kuitenkin, James sanoi ja katosi portaikkoon.
 - En voi uskoa, että sinä saat vauvan. Olet niin valtava! John hämmästeli.
- Joo ja paisun joka päivä lisää, Minea vastasi kuivasti.

***

 - Minä tulin! Joanna huusi ja juoksi suutelemaan poikaystäväänsä.
 - Hyvä, poika sanoi ja Joanna tunsi hymyn huuliaan vasten.
 - Miten pääsit livahtamaan?
 - Kävelin vain ovesta ulos, Sisko oli lukemassa iltasatua pennuille, Joanna naurahti.
 - Taidat joutua vaikeuksiin? poika kysyi kohottaen kulmiaan.
 - Ihan sama. Eivät heidän rajansa ole ennenkään minua pidätelleet, hän sanoi tyytyväisenä itseensä.
 - Pidän tyylistäsi.
 - Tulevatko muut pian? Joanna kysyi ja käpertyi pojan viereen.
 - Ovat kuulemma jo matkalla.

***

 Aamun alkaessa valjeta Joanna hiippaili vihdoin takaisin kotiinsa.
 Hän yllättyi kun näki vihaisen Andyn käytävässä. Yleensä Minea hoiti sättimiset.
- Nyt loppuu sinun juhlimisesi, mies sanoi ankaralla äänensävyllä.
 - Mitä? Joanna sai sanotuksi hämmennykseltään.
 - Me kaksi keskustelemme nyt ihan vakavasti.
- Minua oikeastaan väsyttää nyt, joten..
 - Niin varmasti väsyttääkin kun aamu neljältä vaivaudut vasta tulemaan kotiin, Andy sanoi ja käveli tytön perässä tämän huoneeseen.
 - Mene pois. Juttelen aamulla Minean kanssa tästä, Joanna yritti.
- Ei kuule onnistu. Olen katsonut tätä pelleilyä jo riittävän kauan läpi sormien. Nyt se saa luvan loppua. Andy vastasi jyrkästi.
 - No hei, Minea itekkin tuli ja meni ihan miten sattuu silloin kun asui kotona, Joanna yritti selittään.
- Ja mitä siitäkin seurasi? Satutko yhtään muistamaan? Hän näkee sen seuraukset joka päivä peiliin katsoessaan.
 - Se oli hänen ihan oma vikansa. Minä en lähtisi ajamaan autoa jos en osaisi!
- Tarkoitan, että on aikuisten velvollisuus päättää mikä on lapselle hyväksi.
 - Minä en todellakaan ole enää mikään lapsi, Joanna tiuskaisi.
- Et, muttet aikuinenkaan.
- Tottapuhuen tämä tilanne on riistäytynyt ihan käsistä. Minealla ei ole tällä hetkellä voimia tapella kanssasi joten minä hoidan sen tästä lähtien. Ja olen päättänyt, että siirryt yksityiskouluun.
 - Hyvä vitsi!
- Se ei ole vitsi. Nykyisessä koulussasi olet eksynyt huonoon seuraan. Ensi viikolla aloitat yksityiskoulussa ja asut siellä kaikki arkipäivät.
 - Lähetät minut pois. Onko se ihan okei Minealle? Joanna kysyi loukkaantuneena.
- Siellä on riittävästi ihmisiä, jotka voivat pitää sinua silmällä. Viikonlopuiksi tulet kotiin ja lomiksi, mutta muuten olet siellä.
- Et voi tehdä niin! Joanna huudahti.
- Voin ja tulet vielä näkemään, että teen. Ehkä saat siellä vähän muokattua tuota käytöstäsi, sen sanottuaan Andy käveli pois tytön huoneesta ja sulki oven perässään.

***

 Minea huokaisi kun näki sisarensa laahustavan alakertaan yhden aikaan päivällä. Ei neitiä näyttänyt tänäänkään koulunkäynti kiinnostavan.
- Miksi sinä teet näin? Ei se minun vikani ole, että isä ja Ciara kuolivat, Minea kysyi vakavana.
 - Ei se ollut myöskään isän vika, että äiti kuoli. Miksi sinä silloin käyttäydyit niin? Joanna esitti vastakysymyksen.
 - Minä en jaksa sinua, Minea huudahti ja nousi pöydästä.
- Huomenta, Andy sanoi Joannalle, joka vain mulkaisi tätä vihaisesti.
 - Menen nyt käymään siellä koululla.
 - Pärjäätkö sen aikaa?
 - Aiotko sinä oikeasti tehdä sen?
 - Tiedät itsekkin, että se on ainut vaihtoehto. Hän tulee joka viikonloppu kotiin.
 - Hmph, Joanna tuhahti ja käveli vihaisena tiehensä.
 - Niin kait. Minulla ei ole aikaa tapella hänen kanssaan enää kohta, Minea vastasi.
 - Minä hoidan tappelemisen tästä lähtien, Andy sanoi ja halasi vaimoaan.
- Mutta hän on minun sisareni.
- Ja me molemmat olemme hänen huoltajiaan nyt, joten nyt on minun vuoroni asettaa rajat.
 - Minä menen nyt, Andy sanoi ja kumartui painamaan päänsä hetkeksi Minean valtavalle vatsalle.

~

4 kommenttia:

  1. Olipas minulta nyt ihan jäänyt huomaamatta, että täällähän on uusi osa. :D No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

    Minean ja Andyn lapsesta tulee varmasti kaunis/komea, kun hän syntyy ja vähän kasvaa. Toivottavasti tuleva lapsukainen ei aiheuta yhtä paljon murhetta ja vääntöä, niin kuin Joanna tällä hetkellä. Ehkä tyttö sitten tajuaa siellä yksityiskoulussa oltuaan, että on kääyttäytynynt hieman huonosti.

    Hyvä osa jälleen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista.
      Nyt on tosiaan perheellä paljon kestämistä. Ainakaan pieni tulokas ei ole pariin vuoteen aiheuttamassa ongelmia, tosin perheen pikku tytötkin ennättävät kasvaa teini-ikään jossain vaiheessa. :D

      Poista
  2. Hyvä että Joanna menee yksityiskouluun. Vaikka tyttö itse ei myönnäkään sitä niin hän tietää itsekin sisimmässään että se on vain hyväksi. Vaikka Joannan poikaystävää ei sen tarkemmin olekaan esitelty niin hänestä tuli sellainen hieman vaarallinen "pahan pojan" vaikutelma. Jostain syystä hänestä tuli myös sellainen vaikutelma että hän on Joannaa paljon vanhempi. Niin tai näin, huonoa seuraa Joannalle.

    Andy ja Minea on ihana pari. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joanna tosiaan tarvitsee nyt tiukkaa kuria. Yritinkin saada Joannan poikaystävään sellaista pahan pojan charmia. :D

      Kiitos kommentista. :) :)

      Poista