Tietoja minusta

Oma valokuva
1992 vuonna syntynyt naisihminen, joka rakastaa lukemista ja simsiä :D

maanantai 28. maaliskuuta 2016

35. Päivä kerrallaan

Parin vuoden päästä

 Andy kuuli kun ulko-ovi avautui ja väsyneet laahaavat askeleet lähestyivät häntä.
 - Sinun pitäisi olla koulussa, Andy totesi kääntämättä selkäänsä.
- Minä en pysty.
 Huokaisten mies kääntyi ja käveli vaimonsa luokse.
- No mitä nyt?
 - Mummo soitti. Hän sanoi, ettei hän enää jaksa, Minea ilmoitti.
 - Ja se tarkoittaa, että?
 - Hän haluaa, että me otamme tytöt tänne meille asumaan, Minea sanoi ja kyyneleet alkoivat valua pitkin hänen kasvojaan.
 - Entäs Tina tai James? Andy kysyi toiveikkaana.
- Heillä ei ole tilaa ja heillä on sitä paitsi omat perheet jo.
- Hmph, Andy sanoi mietteliäänä ja käveli tiskialtaan luokse.

***

 - Vaari sanoi, että he maksavat meidän talolainan pois jos me otamme heidät.
- Emme me tarvitse heidän rahojaan, Andy sanoi ärtyneenä.
- Tiedän, mutta minusta tuntuu, että tytöt tarvitsevat meitä.
- Olet oikeassa, mutta tajuatko sinä, että se on sitten loppuelämän juttu, jos otamme heidät?
 - En minä pysty siihen, Minea sanoi ja alkoi nyyhkyttää.
- Hei, tietenkin sinä pystyt, Andy sanoi rauhoittelevasti ja otti vaimonsa syliinsä.
- Entäs minun kouluni? En minä halua olla mikään kotirouva!
 - Kaikki järjestyy kyllä. Sinä käyt koulusi loppuun tavalla tai toisella.
- Mutta Ella ei ole vielä edes kouluiässä, jonkun täytyy olla kotona.
 - Enkö minä luvannut sinulle, että kaikki järjestyy kun menimme naimisiin?
- Mutta sinä, et tiennyt, että minun isäni ja Ciara kuolisivat ja me joutuisimme ottamaan sisareni meille! Minea itki.
- En niin, mutta kyllä me muutaman lapsen kanssa pärjäämme, Andy sanoi ja pyyhki kyyneleitä naisen kasvoilta.
- Miten muka? Me emme ole edes suunnitelleet hankivamme lapsia ja sitten niitä tuleekin monta kaupan päälle.
- Minä voin päivisin tehdä kotona töitä siihen asti, että pääset koulusta.
- Ja minä olisin illalla yksin heidän kanssaan? Minea sanoi totisena.
- Sinä olet heidän siskonsa, joten kyllä sinä pärjäät, Andy totesi ja veti naisen taas lähelleen.

*** Viikon kuluttua***

 - Kulta, yrittäisit nyt vähän rentoutua, Andy sanoi Minealle, joka kävi taas läpi isänsä ja tätinsä kuolemaa.
 - Kuinka minä voisin. Se vain pyörii päässäni koko ajan.
 Andy nousi turhautuneena ylös lauteelta.
- Minä ymmärrän sen, mutta se ei helpota sinun oloasi yhtään, että vatvot sitä kaiken aikaa.
 - Minä en voi sille mitään! Minea tiuskaisi.
- Anna anteeksi, minä tiedän sen kyllä. Minä vain haluaisin, että voisit nyt vähän rentoutua, että saisit viimein nukutuksi hieman.

***

 Saunan jälkeen Andy istutti Minean tuoliin ja alkoi hieromaan tämän jalkoja.
 Andystä tuntui musertavalta katsoa vierestä kun rakas ihminen kärsi. Andyn hieroessa naisen jalkoja tämän silmistä ryöppysivät koko ajan uudet kyyneleet.
 - Minä en jaksa enää, Minea vaikeroi.
 Andy nousi ylös ja käveli keittiöön ja toi vaimolleen lasin juotavaa.
- Juo se kokonaan, mies käski.
- Laitoitko siihen jotain? Minea kysyi epäilevästi.
- Kyllä. Sitä lääkärin määräämää lääkettä. Sinut on saatava unten maille, Andy vastasi rehellisesti.
Minea katsoi miehen vaativiin kasvoihin ja joi tottelevaisesti koko juoman ja ojensi jalkansa takaisin miehelle.
Puolen tunnin kuluttua Minea viimein nukahti ja Andy nosti tämän varovasti syliinsä ja kantoi yläkertaan.
 Hän peitteli naisen varovasti vuoteeseen ja huokaisi helpotuksesta kun tämä viimein nukkui. Viime kuukaudet olivat olleet yhtä vuoristorataa siitä asti kun Ciara ja Del olivat menehtyneet virantoimituksessa.

***

 - Tämä on nyt teidän huoneenne. Mitä pidätte?
 - Tämä on söpö, Diana sanoi hiljaa.
 - Huomenna minä vien Diana sinut sitten kouluun ja Ella jää tänne Andyn kanssa.
- Enkö minä saa tulla mukaan? Ella kysyi huuliväpättäen.
- Et valitettavasti kun minunkin pitää mennä kouluun sen jälkeen kun olen vienyt Dianan. Laittakaapas sitten yöpuvut päälle.
 - Minä haluan kotiin, Ella ilmoitti.
- Tämä on nyt teidän kotinne. Kömpikääs nyt peteihinne, Minea sanoi.
- Minulla on kamala ikävä isää ja äitiä, Diana alkoi itkeä.
- Minä tiedän sen, Minea sanoi ja kiipesi yläpedille Dianan viereen.
 Alapedillä Ella heittäytyi peiton alle ja alkoi myös nyyhkyttää.
 - Tytöt meidän täytyy nyt vain yrittää elää yhdessä päivä kerrallaan. Jonkin ajan kulutta ikävä hellittää jonkin verran. Minä tiedän sen kokemuksesta.
 - Laita sinäkin Diana pää tyynyyn niin minä sammutan valon.
 - Hyvää yötä Minea, Ella kuiskasi alapediltä.
- Hyvää yötä, Minea sanoi ja sammutti valon ja poistui huoneesta.

***

- Oletkin saanut jo tavarat purettua.
- Mm.
- Huomenna alkaa koulu sitten kello kahdeksan, että kannattaisi alkaa pian mennä nukkumaan.
-En oo menossa huomenna kouluun, Joanna ilmoitti.
- Kyllä sinä olet, Minea vastasi.
- Et itsekään mennyt kouluun silloin kun äiti kuoli, Joanna totesi.
- Isän kuolemasta on jo kolme kuukautta ja minä pääsin jaloilleni takaisin vasta silloin kun Ciara tuli ja pakotti minut kouluun taas.
- Ihan sama. Mä en oo menossa silti.
- Tästä ei keskustella enempää. Nyt minä en ole enää vain pelkkä sisko, minä olen myös huoltajasi joten sinä tottelet minua! Minea tiuskaisi.
- Luuletko, että tuo pomottelu jotenkin tehoaa minuun? Joanna kysyi silmät viirussa.
- Mieti sitten tarkkaan miten puhut minulle. Se on minusta kiinni onko sinulla täällä tietokone ja puhelin vai ei, Minea sanoi ja käveli ovelle päin vihaisena.
 - Haista... Joanna huusi, mutta Minea läimäisi huoneen oven kiinni, ennenkuin Joanna sai lausettaan loppuun.
 - Kuulin huutoa, Andy totesi kun Minea käveli pimeään makuuhuoneeseen.
- Niin. Sellaista tämäkai tulee tästä lähtien olemaan.
 - Hei, kyllä tämä tästä asettuu.
 - Kuule, en usko, Minea sanoi ja istahti Andyn viereen ja alkoi itkemään.
- Hei, äläs nyt. Kyllä tämä tästä, Andy sanoi ja veti naisen syliinsä.

~

6 kommenttia:

  1. Aika mielenkiintoinen juonenkäänne. Joanna on selvästi tulinen luonne (tai sitten tuo uhmakkuus johtuu vain teini-iästä) mutta toivottavasti hänen luonteensa tasoittuu niin kaikilla olisi paljon helpompaa. Tietysti olisi kivaa myös jos Minea ja Andy saisivat joskus omiakin lapsia.

    Huomasin tässä muuten yhden yhteneväisyyden, en tiedä oliko se tarkoituksella tehty vai sattumaa mutta muistan kun Delin äiti menehtyi työpaikallaan ja nyt Del itse menehtyi työn parissa. Toivottavasti sama kierre ei periydy ihan joka sukupolvelle. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Oli muuten ihan sattumaa, että Delkin kuoli töissä :DD Mineakin aikoinaan oli aika tulinen teini. ;)

      Poista
  2. Harmi että Del ja Ciara menehtyivät. Minealla tuntuu nyt olevan todella vaikeaa, eikä pienemmistä sisaruksista huolehtiminen varmaankaan helpota asiaa kovinkaan paljon. Uskon että Minealla ja Andylla tulee ainakin aluksi olemaan vaikeaa, kun heidän täytyy huolehtia Ellasta, Dianasta ja Joannasta, koska ei heillä taida oikein olla kokemusta siitä, mutta ajan kanssa varmasti helpottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minealla tosiaan on taas vaihteeksi vaikeaa. Hän on itsekkin vielä niin nuori ja pitäisi nyt huolehtia toisista.

      Kiitos kommentista. :3

      Poista
  3. Minealla ja Andylla riittää nyt paljon tekemistä kaikkien noitten lasten kanssa. Ehtivätköhän he tulevaisuudessa keskittyä mihinkään muuhun..? Hyvä osa !! :)

    VastaaPoista
  4. En oo ehtinyt kommentoimaan pitkään aikaan, pahoittelut siitä D:

    Aluksi, ihanaa, että Andy ja Minea menivät naimisiin♥

    Ja toiseksi, kamalaa, että Del ja Ciara kuolivat D: Toivottavasti nuori pari nyt sitten pärjää lasten kanssa, saa nähdä, miten tässä käy. Minealla näyttää olevan aika vaikeaa sulatella kaikki.

    Jatkoa vaan (:

    VastaaPoista