Tietoja minusta

Oma valokuva
1992 vuonna syntynyt naisihminen, joka rakastaa lukemista ja simsiä :D

maanantai 21. maaliskuuta 2016

34. Vihdoinkin

 - Onko sun oikeesti pakko roudata noi kaikki sun kamat tänne! Tää on nyt mun huone eikä sun!
 - Älä viitti kiukutella. Tää on munkin koti.
 - Joo voisit mennä nukkumaan Johnin huoneeseen tai Ellan ja Dianan!
 - Mene itse nukkumaan Johnin hikisukkien sekaan ja en varmana oo menossa pikkutyttöjen aikaan nukkumaan! 
 - Voisit jo muuttaa pois.
- Vielä kaksi viikkoa rakas sisko, Minea sanoi sarkastisesti ja käveli huoneesta ulos.

***

 Minea marssi ulos saadakseen olla hetken yksin, mutta olisihan hänen pitänyt tietää, että kotona ei voinut olla rauhassa missään.
 - Varovasti. ettet tipahda.
 - Tulitko leikkimään mun kanssa, Diana kysyi iloisena.
 - En. Tulin vain haukkaamaan raitista ilmaa.
- Voitko sä taas näyttää mulle sitä sun hääpukua?
 - Saat nähdä sen huomenna kun mun yksi kaveri tulee sitä katsomaan.
- Okei, tyttö tyytyi vastaukseen ja kiipesi taas telineeseen.
 Huokaisten Minea käveli puupölkylle istumaan ja yritti kerätä ajatuksiaan.
Enää kaksi viikkoa ja sitten hän saisi olla rauhassa.

***

 - Kiitos, että sain tulla sun luokse. En olis jaksanut enää päivääkään sitä hullunmyllyä.
 - Eipä mitään. Ihanaa saada viettää sun kanssa aikaa pitkästä aikaa, Angie sanoi.
 - Siitä tosiaan on ihan sika pitkä aika.
- Mehän voitaisiin mennä tapaamaan jotain vanhoja luokkakavereita tänään, Angie ehdotti.
- Se voisi kyllä olla hauskaa, Minea vastasi.

***

 Viimein koitti odotettu päivä ja oli nuorten hääpäivän aika. Molemmilla jyskytti sydän ihan hurjan lailla.
 Vieraina olivat vain perhe ja lähimmät ystävät. Minean harmiksi Julia eikä Sarah ollut päässyt paikalle. Julia makasi kotonansa oksennustaudin kourissa ja Sarah oli työmatkalla eri maassa.
 Mutta tärkeintä tietenkin oli, että hän viimein sai seistä siinä Andyn rinnalla.
 Del katseli silmät kyynelissä kun hänen esikoisensa vaihtoi sormuksia ja sanoi tahdon. Minealla oli nyt toinenkin perhe.
Del uskoi, että nuoret tulisivat pärjäämään keskenään.

***

 - Onnea poikani! Nyt olet totisesti astunut aikuisten maailmaan, Ben sanoi pojalleen.
 - Pidäthän tytöstä sitten hyvää huolta.
 - Tietenkin. Minä todella rakastan häntä.
- Se on hyvä kuulla.
 - Sinä olet niin kaunis. Äitisi haluaisi sanoa sen sinulle, Ciara sanoi.
 - Kunpa hän olisi täällä, Minea huokaisi.
- Hän itkisi ihan hullun lailla. Hän olisi niin ylpeä sinusta, Ciara jatkoi.

***

 - Olet niin sievä. Minä haluaisin samanlaisen mekon, Diana ihasteli.
- Vielä jonain päivänä sinä saatkin.
- Säästätkö sinä tuon minulle? Diana kysyi innoissaan.
- Jos niin haluat, Minea naurahti sisarelleen.

***

 - He ovat niin söpöjä yhdessä, Jennifer huokaisi ja käpertyi miehensä syliin ja suuteli tätä tiukasti,
 - Ihan niin kuin mekin silloin kauan sitten, Ben naurahti.
- He ovat söpömpiä, Jennifer naurahti ja hymyli leveästi.
- Toivottavasti he saavat olla toistensa kanssa yhtä onnellisia kuin me olemme, mies sanoi ja hipaisi vaimonsa poskea hellästi.

~

4 kommenttia:

  1. Aww..jotenkin niin ihana osa! :)

    Minea oli tosi kaunis morsian ja pidin hänen mekostaan paljon ja oli Andykin komea puvussaan. En nyt oikein osaa sanoa muuta, odotan jo jännittyneenä mitä elämä tuo tullessaan heidän eteensä! :D

    VastaaPoista
  2. Suloiset häät! ♥ :)

    Itekin olisin toivonu oman tarinani häissä, että noi vieraat olis tullu tonne paikan päälle, eivätkä jääneet sinne kartanon sisälle.. Miten sait noi tulemaan? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <333
      Mullakin aluksi näytti, että ketään ei tuu paikalle, mutta kun seremonia oli lopuillaan niin sinne alkoi ihmisisä valumaan. Aluksi juttelin vieraille niin ne käveli perässä sinne paikalle. Häitten järjestäminen on kyllä niin rasittavaa. :D

      Poista