23. Surua ennen aamua

 - Mitä ihmettä sinä täällä teet? Del kysyi ihmetellen kun saapui töihin.

- Del, Ciara sanoi säikähtäneenä.

 - Ai te tunnettekin toisenne. Ciara on täällä avustamassa meitä yhdessä tutkinnassa, mutta siitä ei saa kertoa sitten kenellekkään, Delin työkaveri selitti.

 - Oletko sinä poliisi? Del kysyi hämmästyneenä.

 - Tavallaan. Et saa kertoa Sheille, että olet nähnyt minut täällä. Minun olinpaikkani pitäisi pysyä salassa.

 - Mitä ihmettä sinä oikein teet työksesi? Oletko joku liittovaltion salainen agentti vai? Del heitti vitsinä ja Ciara näytti vaivaantuneelta.

 - Ei hemmetti. Oikeasti? Del kysyi silmät pyöreenä.

- Niin, mutta et saa sanoa sanaakaan kellekkään, Ciara sanoi.

- Kukapa olisi uskonut, Del päivitteli.

***

 - Ei käy. Mehän puhuimme tästä jo. Isällä on kerrankin viikonloppu vapaa niin olemme kaikki kotona.

 - Miksi? Ei täällä oo mitään tekemistä!

 - Älä ruikuta. Vietämme kerrankin aikaa perheen kesken.

 - Ihan tosi tylsää. Näemme toisiamme ihan tarpeeksi muutenkin! Minea huudahti.

- Istutaan sitten koko viikonloppu tietokoneella!

 - Eikö hänet voisi päästää? Del äännähti kun Minean huoneen ovi paiskaantui kiinni.
- Ei. Älä anna noin helposti periksi, Sheila parahti.

 Ulko-ovi kävi ja John asteli keittiöön.
- Voinko mennä Danille yöksi? Siellä pidetään pelilanit luokan poikien kesken.

 - Äh. Älä sinäkin nyt aloita. Tänä viikonloppuna olemme kaikki kotona ja vietämme kerrankin aikaa perheen kesken.
- Mitääh? Tosi tylsää, John vaikeroi.

 - No niin, loppui se valitus. Joanna käy hakemassa siskosi niin lähdetään yhdessä ulos syömään, Del ilmoitti.

 - Minea, tule! Me lähdetään ravintolaan syömään! Joanna huusi innoissaan.

***

 Lasten marmatus jatkui ravintolaan menosta huolimatta.
- Voitko uskoa, että kaikki muut on viettämässä iltaa Danin luona ja mä istun täällä isän ja äidin kanssa, John valitti.

 - No entäs minä sitten? Me oltais menty kuokkimaan Mian bileisiin kun se on niin rasittava, mut nyt mä jään siitä huvista paitsi, enkä tiiä mistä maanantaina puhutaan, Minea jatkoi.

 - Lopettakaa nyt jo se valitus. Eikait ole niin kamalaa olla perheen kesken? Sheila puuttui puheeseen.
- Sitä paitsi, Minea et todellakaan olisi päässyt kuokkimaan kenenkään bileisiin, Del sanoi tiskin päästä.
- Sinähän et olisi sitä tiennyt! Minea sanoi äkäisenä isälleen.

 - Musta on kivaa viettää aikaa teidän kanssa, Joanna ilmoitti ja sai hymyt vanhempiensa kasvoille.

- Kiitos kulta, Del sanoi ja hymyili nuorimmaiselleen.

***

 - Äiti onko kaikki hyvin? Minea kysyi kun tuli koulusta kotiin.

 - Hyvä kun sinä tulit vihdoinkin kotiin, Sheila sanoi ja hengitti raskaasti noustessaan ylös sohvalta.

 - Minun pitää lähteä sairaalaan. Sinun pitää pitää huolta Joannasta siihen asti, että tulen kotiin.

 - Minun? Entäs isä?

 - Isä tulee mukaan sairaalalle. Soitin hänelle äsken ja hän on jo matkalla. En tiedä kauanko siellä menee, mutta sen aikaa sinä olet vastuussa kodista. Eikö niin? Sheila sanoi tyttärelleen.

 - Hyvä on äiti. Menetkö sinä jo synnyttämään?
- Luultavasti. Minulla on vähän huono-olo ollut tänään, mutta voihan tämä olla väärähälytyskin. Menen joka tapauksessa varmuuden vuoksi käymään lääkärissä.

 Vaihdettuaan vaateet Sheila meni vielä halaamaan tytärtään.
- Sano Johnille, että ei ole asiaa mihinkään ennen kuin läksyt on tehty.

 - Toivottavasti tulette pian takaisin kotiin, Minea huokaisi.

- Ei siinä varmasti kauaa mene. Rakastan sinua, Sheila sanoi ja suukotti tytärtään poskelle ja lähti.

***

 - Missä äiti on? John kysyi kun näki siskonsa tekemässä heille ruokaa.

 - Lähti synnyttämään. Mä olen nyt vastuussa talosta, Minea ilmoitti veljelleen.

- Pian meillä on pikkuinen vauva täällä Joanna iloitsi.
- Onhan meillä nytkin, John naurahti.
- Miten niin? Joanna ihmetteli.
- No sinä tietenkin, John sanoi ja sai pikkusiskonsa heittämään itseään pehmolelulla.
- No niin lapset. Ei riehuta keittiössä, Minea sanoi ja sai mulkaisun molemmilta sisaruksiltaan.

***

 Minea heräsi kun ulko-ovi kävi.

 - Te olette kotona, Minea sanoi hiljaa isänsä selälle.

 - Niin. Tämä tässä on Diana, Del sanoi ja hymyili surullisesti.
- Missä äiti on?

 - Jutellaan siitä myöhemmin kun te kaikki olette hereillä. Mene vielä vähäksi aikaa nukkumaan Del sanoi ja laski tytön kehtoonsa.
- Mitä tuo tarkoittaa? Missä äiti on? Minea sanoi vihaisena.

 - Voi pikkuinen, Del sanoi ääni särähtäen ja halasi tytärtään.

 Minea katsoi ällistyneenä isäänsä kun tämä halasi tätä ihan niin kuin joskus pienenä.
- Isä, mitä on tapahtunut?

 - Synnytys oli todella vaikea, Del aloitti varovasti.

 - Mitä yrität sanoa? Minea kysyi.
- Äiti ei selvinnyt siitä.

 - Onko äiti muka kuollut? Minea kysyi ja kaatui sohvalle.

 - Mitä täällä huudetaan? John kysyi unenpöppörässä kun saapui olohuoneeseen.

 - Äiti on kuollut! Minea huudahti.
- Minea, Del sanoi hieman moittivasti.

 - Mitä? Onko tuo jokin huono vitsi?

 - Ei se valitettavasti ole. Siskosi puhuu totta, Del sanoi hiljaa ja katsoi surkeana kun hänen poikansa silmiin kohosivat kyyneleet.

 - Eihän se ole reilua, Minea nyyhkäisi ja alkoi vihdoin itkeä kun tajusi tilanteen kamaluuden.
Del veti tyttärensä syliinsä ja tuuditteli tätä kun tämä alkoi vapista hänen sylissään.

~

 Tälläinen osa. Yllättyikö kukaan lopusta?