Tietoja minusta

Oma valokuva
1992 vuonna syntynyt naisihminen, joka rakastaa lukemista ja simsiä :D

perjantai 23. lokakuuta 2015

23. Surua ennen aamua

 - Mitä ihmettä sinä täällä teet? Del kysyi ihmetellen kun saapui töihin.
- Del, Ciara sanoi säikähtäneenä.
 - Ai te tunnettekin toisenne. Ciara on täällä avustamassa meitä yhdessä tutkinnassa, mutta siitä ei saa kertoa sitten kenellekkään, Delin työkaveri selitti.
 - Oletko sinä poliisi? Del kysyi hämmästyneenä.
 - Tavallaan. Et saa kertoa Sheille, että olet nähnyt minut täällä. Minun olinpaikkani pitäisi pysyä salassa.
 - Mitä ihmettä sinä oikein teet työksesi? Oletko joku liittovaltion salainen agentti vai? Del heitti vitsinä ja Ciara näytti vaivaantuneelta.
 - Ei hemmetti. Oikeasti? Del kysyi silmät pyöreenä.
- Niin, mutta et saa sanoa sanaakaan kellekkään, Ciara sanoi.
- Kukapa olisi uskonut, Del päivitteli.

***

 - Ei käy. Mehän puhuimme tästä jo. Isällä on kerrankin viikonloppu vapaa niin olemme kaikki kotona.
 - Miksi? Ei täällä oo mitään tekemistä!
 - Älä ruikuta. Vietämme kerrankin aikaa perheen kesken.
 - Ihan tosi tylsää. Näemme toisiamme ihan tarpeeksi muutenkin! Minea huudahti.
- Istutaan sitten koko viikonloppu tietokoneella!
 - Eikö hänet voisi päästää? Del äännähti kun Minean huoneen ovi paiskaantui kiinni.
- Ei. Älä anna noin helposti periksi, Sheila parahti.
 Ulko-ovi kävi ja John asteli keittiöön.
- Voinko mennä Danille yöksi? Siellä pidetään pelilanit luokan poikien kesken.
 - Äh. Älä sinäkin nyt aloita. Tänä viikonloppuna olemme kaikki kotona ja vietämme kerrankin aikaa perheen kesken.
- Mitääh? Tosi tylsää, John vaikeroi.
 - No niin, loppui se valitus. Joanna käy hakemassa siskosi niin lähdetään yhdessä ulos syömään, Del ilmoitti.
 - Minea, tule! Me lähdetään ravintolaan syömään! Joanna huusi innoissaan.

***

 Lasten marmatus jatkui ravintolaan menosta huolimatta.
- Voitko uskoa, että kaikki muut on viettämässä iltaa Danin luona ja mä istun täällä isän ja äidin kanssa, John valitti.
 - No entäs minä sitten? Me oltais menty kuokkimaan Mian bileisiin kun se on niin rasittava, mut nyt mä jään siitä huvista paitsi, enkä tiiä mistä maanantaina puhutaan, Minea jatkoi.
 - Lopettakaa nyt jo se valitus. Eikait ole niin kamalaa olla perheen kesken? Sheila puuttui puheeseen.
- Sitä paitsi, Minea et todellakaan olisi päässyt kuokkimaan kenenkään bileisiin, Del sanoi tiskin päästä.
- Sinähän et olisi sitä tiennyt! Minea sanoi äkäisenä isälleen.
 - Musta on kivaa viettää aikaa teidän kanssa, Joanna ilmoitti ja sai hymyt vanhempiensa kasvoille.
- Kiitos kulta, Del sanoi ja hymyili nuorimmaiselleen.

***

 - Äiti onko kaikki hyvin? Minea kysyi kun tuli koulusta kotiin.
 - Hyvä kun sinä tulit vihdoinkin kotiin, Sheila sanoi ja hengitti raskaasti noustessaan ylös sohvalta.
 - Minun pitää lähteä sairaalaan. Sinun pitää pitää huolta Joannasta siihen asti, että tulen kotiin.
 - Minun? Entäs isä?
 - Isä tulee mukaan sairaalalle. Soitin hänelle äsken ja hän on jo matkalla. En tiedä kauanko siellä menee, mutta sen aikaa sinä olet vastuussa kodista. Eikö niin? Sheila sanoi tyttärelleen.
 - Hyvä on äiti. Menetkö sinä jo synnyttämään?
- Luultavasti. Minulla on vähän huono-olo ollut tänään, mutta voihan tämä olla väärähälytyskin. Menen joka tapauksessa varmuuden vuoksi käymään lääkärissä.
 Vaihdettuaan vaateet Sheila meni vielä halaamaan tytärtään.
- Sano Johnille, että ei ole asiaa mihinkään ennen kuin läksyt on tehty.
 - Toivottavasti tulette pian takaisin kotiin, Minea huokaisi.
- Ei siinä varmasti kauaa mene. Rakastan sinua, Sheila sanoi ja suukotti tytärtään poskelle ja lähti.

***

 - Missä äiti on? John kysyi kun näki siskonsa tekemässä heille ruokaa.
 - Lähti synnyttämään. Mä olen nyt vastuussa talosta, Minea ilmoitti veljelleen.
- Pian meillä on pikkuinen vauva täällä Joanna iloitsi.
- Onhan meillä nytkin, John naurahti.
- Miten niin? Joanna ihmetteli.
- No sinä tietenkin, John sanoi ja sai pikkusiskonsa heittämään itseään pehmolelulla.
- No niin lapset. Ei riehuta keittiössä, Minea sanoi ja sai mulkaisun molemmilta sisaruksiltaan.

***

 Minea heräsi kun ulko-ovi kävi.
 - Te olette kotona, Minea sanoi hiljaa isänsä selälle.
 - Niin. Tämä tässä on Diana, Del sanoi ja hymyili surullisesti.
- Missä äiti on?
 - Jutellaan siitä myöhemmin kun te kaikki olette hereillä. Mene vielä vähäksi aikaa nukkumaan Del sanoi ja laski tytön kehtoonsa.
- Mitä tuo tarkoittaa? Missä äiti on? Minea sanoi vihaisena.
 - Voi pikkuinen, Del sanoi ääni särähtäen ja halasi tytärtään.
 Minea katsoi ällistyneenä isäänsä kun tämä halasi tätä ihan niin kuin joskus pienenä.
- Isä, mitä on tapahtunut?
 - Synnytys oli todella vaikea, Del aloitti varovasti.
 - Mitä yrität sanoa? Minea kysyi.
- Äiti ei selvinnyt siitä.
 - Onko äiti muka kuollut? Minea kysyi ja kaatui sohvalle.
 - Mitä täällä huudetaan? John kysyi unenpöppörässä kun saapui olohuoneeseen.
 - Äiti on kuollut! Minea huudahti.
- Minea, Del sanoi hieman moittivasti.
 - Mitä? Onko tuo jokin huono vitsi?
 - Ei se valitettavasti ole. Siskosi puhuu totta, Del sanoi hiljaa ja katsoi surkeana kun hänen poikansa silmiin kohosivat kyyneleet.
 - Eihän se ole reilua, Minea nyyhkäisi ja alkoi vihdoin itkeä kun tajusi tilanteen kamaluuden.
Del veti tyttärensä syliinsä ja tuuditteli tätä kun tämä alkoi vapista hänen sylissään.

~

 Tälläinen osa. Yllättyikö kukaan lopusta?


2 kommenttia:

  1. Osasin jo otsikosta aavistaa, että jotain pahaa tulee tapahtumaan, mutta en osannut odottaa että Sheila menehtyisi. Del käyttäytyi tilanteeseen nähden aika rauhallisesti, mutta toisaalta se on ymmärrettävää, sillä hän yrittää varmasti pysyä vahvana lastensa takia. Mietin, että voisivatkohan Minea, John ja Joanna, tai edes joku heistä syyttää uusinta pienokaista äidin kuolemasta. No, se varmasti selviää. Hyvä, vaikkakin surullinen osa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen pyöritellyt tämän hetken juonikuvioita jo todella kauan ja nyt pääsen ne toteuttamaan. Alunperin olin suunnitellut tämän hetkisen juonen You and me, together tarinaan, mutta siirsinkin sen tähän.
      Del tosiaan oli aika rauhallinen, mutta koko tilanne ei ollut vielä ehtinyt iskeytyä hänen tajuntaansa. Seuraavassa osassa näkyy vähän enemmän eri perheenjäsenten reaktioita tapahtuneeseen.

      Poista