Tietoja minusta

Oma valokuva
1992 vuonna syntynyt naisihminen, joka rakastaa lukemista ja simsiä :D

lauantai 12. syyskuuta 2015

19. Lapsia, lapsia

 - Sinä oletkin jo täällä! Ihanaa kun pyysit minut mukaan, Sheila huudahti ja halasi ystäväänsä.
 - Ihana nähdä myös sinua. Sinä todella näytät siltä, että olet rentoutumisen tarpeessa, Jennifer vastasi.
- Siinä olet varsin oikeassa. Olen aivan väsähtänyt.

***

 - Koko aamu oli ihan kaaosta. Minea ei meinannut suostua lähteä kouluun kun kävimme eilen ostamassa hänelle silmälasit. Hän pelkää, että toiset alkavat kiusata häntä niistä.
- Voi pientä. Lapset kyllä osaavat olla ilkeitä, mutta eikös Minealla ole paljon ystäviä?
- Onhan hänellä. Eivätkai ystävät silmälasien takia voi hylätä? Sheila kysyi huolestuneena.
- No ei luulisi, Jennifer vastasi.
 - En ole vielä kertonut Delille, mutta pakko päästä kertomaan jollekkin. Minä olen raskaana! Sheila pudotti pomminsa.
- Eikä! Ihanaa, onneksi olkoon, Jennifer hihkaisi.
- Kiitos. Olen niin onnellinen. Olen aina halunnut ison perheen.

***

 - Tämä on niin rentouttavaa, Sheila huokaisi.
- Eikö olekkin? Seuraavaksi menemme hierontaan, Jennifer ilmoitti ja nousi tuolilta.

***

 - Sinä oletkin jo kotona.
 - Tulin äsken. Missäs sinä olit? Del kysyi ja suuteli nopeasti vaimoaan.
- Olin Jenniferin kanssa kylpylässä.
 - Minulla on sinulle kerrottavaa, Sheila ilmoitti.
- Mitäs?
- Minä olen raskaana.
 - Anteeksi mitä? Del kysyi hölmistyneenä.
Sheila mutristi suutaan ja nousi seisomaan.
- Sinä plus minä on yhtä kuin vauva. Ymmärrätkö? Sheila kysyi äreästi.
- Anteeksi. Sehän on... hienoa, Del sanoi hajamielisenä ja nousi suukottamaan vaimoaan.

***

 - Eikö meillä ole riittävästi rikollisia vapaalla vai mitä sinä täällä istuskelet? Del kysyi nauraen ystävältään.
 - Heh heh. Meillä on kauhea henkilökuntapula ja joudun itse tekemään paperityöt, Ben vastasi nyreissään.
- No jää sinä tänne sisälle niin minä lähden kentälle tuonne ulkoilmaan.
 - Odotas, minä kuulin vähän sellaista huhua, että teille olisi tulossa perheenlisäystä?
- Kuulit aivan oikein, Del huokaisi.
- Mitä? Kuulenko äänessäsi pettymystä? Ben ihmetteli.
- Et tietenkään! Minä vain pidän siitä, että lapset ovat sen ikäisiä, ettei heiltä tarvitse vaihtaa vaippoja ja niin edespäin..

*** Monta kuukautta myöhemmin ***

 - Oletkin vielä hereillä? Del totesi kun tuli kotiin.
 - Ja missä hitossa sinä olet ollut? Sheila kysyi kiukkuisena.
 - Töissä, kyllähän sinä sen tiesit, Del vastasi.
 - Mistä lähtien sinä olet tehnyt näin pitkiä työvuoroja? Sheila kysyi syyttävästi.
 - Minä olen poliisi, joskus tulee sellaisia tehtäviä, että ne menee työaikojen ohi.
 - Sellaisia työtehtäviä näyttää olevan nykyään todella paljon, Sheila sanoi sarkastisesti.
 - Älä nyt viitsi. Minä sentään elätän tämän perheen, Del tiuskaisi väsyneenä.
 - Ja minä en tee mitään niinkö? Minä pyöritän tätä huushollia nykyään yksin! Saan olla koko ajan puuttumassa lasten riitelyyn!
 - Olet oikeassa. Anteeksi.
 - Minä yritän tulla aikaisemmin kotiin. Okei?
- Okei, Sheila sanoi ja hymyili pienesti.

***

 - Minea älä tee noin, tuo on vaarallista!
 - Eikä ole! Koulussa kaikki tekevät näin.
- Nyt alas sieltä heti!
- Isikin antaa tehdä näin!
- No isä ei nyt ole täällä, Sheila puuskahti.
- Mene leikkimään vaikka Andyn kanssa.
 Ei mennyt kauaa kun Sheila kuuli jo tuttua nahistelun ääntä lasten suunnalta.
 - Onko teidän aina pakko riidellä? Ettekö voisi leikkiä sovussa? Sheila ehdotti ja molemmat lapset tuhahtivat.
 - Andy luulee, että se on aina oikeassa, koska  on mua vanhempi, mutta ei se niin mene! Minea kanteli.
- Lähdetään sitten kotiin. Andykin tullaan hakemaan jo tunnin päästä.

***

 - Isi, isi! John huusi ja juoksi isänsä syliin kun tämä tuli töistä kotiin.
 - No hei sinullekkin. Onko läksyt tehty?
- On. Minea kiukuttelee taas äitille, John kertoi.
- Vai niin, Del murahti.
 - Mutta kun minä haluan!
 - Eikäy. Tästä on turha taas vääntää. Sinä menet suihkuun ja sen jälkeen nukkumaan.
 - Kaikki muutkin saavat katsoa sen koulussa!
- Enpä usko. Se ei ole mikään lasten elokuva.
- Olet tyhmä! Minea huusi ja oli törmätä isäänsä joka tuli olohuoneeseen.
 - No mitäs täällä huudetaan? Del kysyi.
 - No mitä se sulle kuuluu? tyttö täräytti.
 - Minea! Noin, et kyllä puhu minulle. Onko selvä? Del sanoi ankaralla äänellä.
 Del katsoi hämmentyneenä kun tyttö rupesi parkumaan ja heittäytyi hänen syliinsä niin kuin veljensäkin aikaisemmin.
 -No, mikäs nyt on? Kerro isälle.

***

 - Mineahan on ihan mahdoton nykyään, Del päivitteli kun lapset oli saatu nukkumaan.
- Onko se ihmekkään? Hän ei ole nähnyt sinua moneen päivään kun on ollut jo nukkumassa kun sinä olet tullut töistä. Hän koettelee rajojaan tuolla tavalla, Sheila selitti.
 - Eihän Johnkaan käyttäydy noin, Del mutisi omantunnon tuskissaan.
Sheila huokaisi ja katsahti mieheensä.
- John on hiljainen hyväksyjä. Hän on rauhallinen luonne niin kuin minä. Minea on yhtä tempperamenttinen kuin sinä teininä.
 - No toivoittavasti ei ole teininä samanlainen, Del huokaisi.
 - Annahan kun minä hieron sinua.
 - Voisitko sinä ottaa vähän lomaa synnytyksen jälkeen? Sheila kysyi toiveekkaana.
- Pomo lupasi, että saan olla pari päivää kotona, mutta pidempään en voi olla. Meillä on kamala pula työntekijöistä töissä, Del vastasi.
- Kait sen pitää sitten riittää, Sheila huokaisi ja käpertyi Delin syliin.

~

2 kommenttia:

  1. Odottelinkin että missä vaiheessa Delille ja Sheilalle on tulossa vielä perheenlisäystä. Kuinkahan monta lasta heillä tuleekaan olemaan. Heidän elämänsä näyttää tällä hetkellä hieman uuvuttavalta, mutta ehkä se helpottaa, tai sitten ei jos vanhemmat lapset kasvavat teineiksi ja heille tulee vielä lisää lapsia. Delkin taitaa joutua käymään aika paljon töissä että saa elätettyä perheensä ja nyt varmaan vielä enemmän. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Del tosiaan joutuu käymään paljon töissä, että saa perheen elätettyä, mutta samalla hän ehkä pakoileekin perhe-elämää jäämällä ylitöihin.
      Kiitos taas kommentista. <3

      Poista