18. Kinastelua

Monta vuotta myöhemmin

 Sheila oli lähtenyt viikonloppulomalle isosiskonsa Tinan luokse ja Del oli jäänyt lapsenvahdiksi kotiin. Del oli saanut houkuteltua ystävänsä Benin kanssaan vesipuistoon lasten kanssa. Eikait sitä kotonakaan aina jaksanut istua?

 Juttelun lomassa Del vilkaisi nopeasti taakseen ja huomasi tyttärensä irrottautuneen muusta ryhmästä ja löytäneen vesipuistosta parhaan ystävänsä Sarahin.

Antaessaan silmänsä hetken harhailla ympäriinsä hän huomasi myös poikansa leikkimässä vesileikkejä Benin lasten kanssa. Del huokaisi helpotuksesta. Ainakin tällä hetkellä kaikki oli hyvin eikä kukaan riidellyt.

***

 - Isi! Minea ei suostu leikkimään mun kanssa, John tuli valittamaan hetken päästä ja Del huokaisi harmistuneena keskeytyksestä.

 - No leiki muiden kanssa. Siskosi kanssa ehdit riidellä kotonakin.

- Mutta isi, olet sanonut, että ketään ei saa syrjiä. Eikö Minea nyt syrji minua? John sanoi pikkuvanhana.

 - Hän on siskosi, se on ihan eri asia. Mene nyt etsimään ikäistäsi seuraa ja anna aikuisten keskustella rauhassa.

***

- Sähän voisit tulla meille ensi viikolla yöksi jos sun vanhemmat antaa luvan. Saataisiin olla ihan kahestaan eikä kukaan häiritsisi meitä.

- Entäs sun veli? Onko se kotona? Minea kysyi miettien.
- Se menee jollekkin kaverille yöksi, Sarah vastasi.
- Voi kunpa mä saisin tulla. Olisi tosi siistii jos saatasiin valvoa tosi myöhään ja kattoa jotakin elokuvaa.

 - Et sä mitään jaksaisi valvoa kun oot tollanen nynnerö! Benin poika sanoi tullessaan tyttöjen luokse pikkusiskonsa ja Minean pikkuveli kannoillaan.

 - Mitä sä mistään tiedät? Ole hiljaa! Oot ihan tyhmä!

 - Jos haukut toista tyhmäksi oot ite, John puuttui puheeseen.
- Kukaan ei kysynyt sulta yhtään mitään senkin kakara, Minea tokaisi veljelleen.
- Mun pitää nyt lähteä kotiin, Sarah sanoi Minealle ja kiiruhti äkkiä pois paikalta.

- Mikäs täällä taas on ongelmana? Del ärähti lapsilleen.

 - Toi alotti! Minea huudahti ja osoitti virnuilevaa poikaa.

 - Minä kuulin kyllä vain sinun äänesi tuonne, Del sanoi moittivasti.

 - Etkai sinä taas mennyt härnäämään? Ben sanoi ja katsoi varoittavasti poikaansa, joka hymyili enkelimäisesti.
- En tietenkään.

 - Eiköhän meidän ole aika lähteä takaisin kotiin kun te ette osaa käyttäytyä, miehet tuumasivat yhdessä.

 - Mitä! kaikki lapset parkaisivat turhautuneena.
- Se oli ton vika, Minea sanoi ja mutristi suutaan.

***

Suihkusta tultuaan Del käveli turhautuneena keittiöön lastensa luokse.

 - Onko sinun aina pakko järjestää kohtaus julkisella paikalla? Del sanoi moittivalla äänellä.
- En minä aloittanut sitä!

 - Mutta jatkoit. Aina kun jotain tapahtuu kuulen sinun äänesi ensimmäisenä.

 - Sä et ymmärrä yhtään mitään! Minea kiljaisi vihaisena isälleen.
- Minea, älä huuda.

 - Huudan jos huvittaa! tyttö huusi ja nousi pöydästä rytinällä.
- Nyt et mene minnekkään vaan käydään tämä keskustelu loppuun! Del ärähti ja nousi myös.

- Jätä mut rauhaan! tyttö karjui ja paiskasi huoneen ovensa kiinni ja sen jälkeen kuului naksahdus, kun ovi meni lukkoon.

 - Jos se ovi ei aukea tällä sekunnilla niin voit olla varma, että sinulla ei kohta ole ovea ollenkaan!

 Ovi aukesi sillä sekunnilla ja tyttö katsoi silmät salamoiden isäänsä.

 - Mitä hemmettiä tämä tälläinen käytös taas tarkoittaa?
- Häivy. Tämä on mun huone! Haluan äidin tänne!

 - No äiti ei nyt satu olemaan täällä, Del tokaisi ja hämmentyi kun huomasi tyttärensä silmiin kohoamat kyyneleet.

 - Aina sä vain huudat, Minea nyyhkäisi ja  käveli poispäin isästään.

 - Tuo ei pidä paikkansa, Del sanoi järkyttyneenä kun näki tytön alkavan nyyhkyttää.
- Sä et ole ikinä tyytyväinen mihinkään mitä mä teen! Kaikki on aina mun vika! tyttö huusi.

 - Ei. Tuo ei pidä Minea ollenkaan paikkansa, Del sanoi ja laskeutui tyttärensä tasolle ja veti tämän syliinsä.

 - Pitääpäs, tyttö nyyhkytti.
- Ei pidä. Minä vain en pidä siitä, että minä aina löydän sinut riitelemästä. Minä olen todella ylpeä sinusta monessakin asiassa.
- Esimerkiksi? tyttö tivasi.

 - No sinä olet hyvä koulussa ja noudatat kotiintuloaikaasi. Suurimman osan ajasta käyttäydyt ihan mallikkaasti, Del sanoi ja painoi lempeän suudelman tyttärensä poskelle.
- Oikeesti? Minea kysyi.
- Joo. Eiköhän mennä jo nukkumaan?

Del sammutti huoneen valot sillä aikaa kun tyttö kömpi sänkyynsä.
- Minä rakastan sinua isi, tyttö kuiskasi sängystään.
- Ja minä sinua. Käyhän nyt nukkumaan.

~