17. Tuttavuuksia

 - Työkaverini Ben kutsui meidät syömään yhdessä hänen ja hänen vaimonsa kanssa, Del sanoi kun tuli töistä kotiin.

 - Entäs Minea? Sheila vastasi epäröiden.

- Voisimme palkata lastenhoitajan, Del ehdotti.

- Empä tiedä. Tyttö on vielä niin pieni, Sheila sanoi ja käveli Delin luokse.

 - Eikö nyt olisi hyvä aika mennä viettämään vähän aikaa aikuisten kesken ennen kuin poika syntyy? Sinäkin voisit tutustua Benin vaimoon, ethän tunne täältä vielä ketään, Del sanoi ja hieroi rauhoittavasti vaimonsa hartioita.

 - No mistä me tiedämme, että se lastenhoitaja on luotettava. En minä voi lastani jonkun ventovieraan hoivaan jättää.

- Ben antoi minulle parin luotettavan puhelinnumeron. He ovat ollee hoitamassa heidän poikaansa.

- No hyvä on sitten, Sheila myöntyi.

***

 - Koskas laskettu aika on? Ben kyseli kun he olivat saaneet tilattua ruuat .

 - Se oli eilen, Del naurahti vastaukseksi.

 - Teillä onkin sitten jännät ajat edessä, Ben kommentoi.

 - No miten olet viihtynyt töissä? 

- Todella hyvin. Täällä on oikein innostunut ja nuori työporukka, Del vastasi iloisesti.

- Oletko sinä Sheila tutustunut vielä keheenkään täällä ollessasi? Jennifer kysyi ja kiinnitti huomiota Delin hiljaiseen vaimoon.

 - En oikeastaan. Olen ollut Minean kanssa aika paljon kotona ja välillä piipahtanut puistossa, Sheila vastasi.

 - Sinähän voisit joskus tulla meille lasten kanssa sitten kun olet synnyttänyt. Meidän poika on suunnilleen samanikäinen kuin teidän tyttärenne. He voisivat leikkiä yhdessä, Jennifer ehdotti.

 - Se olisi mukavaa. Kiitos, Sheila vastasi.

 Tunti vierähti nopeasti ja Ben ja hänen vaimonsa rupesivat tekemään lähtöä.

- Nähdään taas pian, Jennifer sanoi ja hymyili Sheilalle ja Delille.

***

 - Del, Sheila voihkaisi kun he olivat kävelemässä takaisin kotiin.

 - Mitä nyt?

- Minua supistelee aivan kamalasti.

- Pitäisikö sinun istahtaa hetkeksi? Del kysyi huolestuneena.

- Minusta meidän pitäisi mennä nyt sairaalaan, Sheila sanoi rauhallisesti.

- Mitä? Del ähkäisi.

- Luulen, että lapsi haluaa tulla ulos, Sheila naurahti kivun keskeltä.

***

 - Hoitaja! Täällä tarvitaan lääkäriä! Vaimoni synnyttää, Del kailotti pitkin sairaalaa kun pääsi ovesta sisään.

 - Del. Älä viitsi huutaa, Sheila sanoi nolona.

 - Oletko aivan varma, että synnytys on nyt ajankohtainen? epäilevä hoitaja sanoi kun Sheila näytti niin rauhalliselta.

- Olen täysin varma, Sheila tiuskaisi kun uusi supistus yllätti hänet.

***

 Synnytys oli hidas ja Del oli varma, että lapsi ei syntyisi ikinä.

 Mutta puolen yön jälkeen Del sai syliinsä pienen poikavauvan.

Sheilan nukkuessa Del keinutteli käsivarsillaan tuoretta perheenjäsentään. 

 Sheila havahtui hereille pikkuhiljaa ja Del laski pojan kehtoonsa ja istahti väsähtäneen vaimonsa viereen.

- Ajatella, meillä on nyt tyttö, sekä poika, Del hämmästeli.

 - Olethan sinä nyt onnellinen? Del varmisti ja laski kätensä vaimonsa käsille.

- En voisi olla onnellisempi. Sinä olet antanut minulle kaiken mitä olen aina halunnut, Sheila sanoi hymyillen.

 - Minä rakastan sinua, Del kuiskasi ja suuteli vaimoaan.

 - Ja minä sinua, Sheila vastasi ja nojautui Deliin.

-  Mutta nyt sinun pitäisi kyllä mennä päästämään lapsenvahti takaisin kotiinsa, Sheila jatkoi.

- Me tulemme Minean kanssa heti kun hän herää.

~