Tietoja minusta

Oma valokuva
1992 vuonna syntynyt naisihminen, joka rakastaa lukemista ja simsiä :D

lauantai 27. kesäkuuta 2015

14. Syntymä

 - Onko sinun aina pakko mennä yötöihin? Sheila valitti Delille ruokapöydässä.
 - Yötöistä saa eniten rahaa ja rahaa me tarvitsemme, Del vastasi ja nousi pöydästä.
 - Mutta sinä teet ihan koko ajan niitä yötöitä. Etkö voisi pyytää enemmän päivä vuoroja?
 - Pyydän sitten kun vauva syntyy. Me tarvitaan nyt paljon rahaa, että saadaan kaikki jutut maksettua.
 - Muista lukita ovi heti kun minä lähen, Del sanoi ja sipaisi nopean suudelman vaimonsa poskelle ennen kuin lähti.
Sheila lukitsi oven heti kun Del poistui ja huokaisi turhautuneena. Hän inhosi viettää yöt yksin tässä vanhassa talossa. He eivät varsinaisesti asuneet millään turvallisimmalla asuinalueella.
 Hampaita pestessään Sheila mietti, että olisiko Del todella enemmän kotona sitten kun vauva syntyisi. Toivottavasti.
 Väsyneenä hän vaihtoi äkkiä yöpuvun päälleen ja kömpi vuoteeseen vauvan potkiessa vatsassa hurjasti.

***

 Viikot kuluivat ja yhä useammin Sheila joutui nukkumaan yksin kotona. Taas kerran hän heräsi keskellä yötä vellovaan tunteeseen. Nainen oli jo luullut, ettei joutuisi lainkaan kärsimään kaikkien kertomasta aamupahoinvoinnista, mutta näinpä se iski hänellekkin ja vielä keskellä yötä.
 Joka aamuyö noin kello kolme Sheila heräsi ja joutui kiiruhtamaan oksentamaan.
 Hän toivoi, että tämä vaihe raskaudesta menisi pian ohi. Hän oli lopen uupunut koko ajan.
 Sinä yönä pitkästä aikaa Delkin saapui kotiin ennen auringon nousua.
 Sheila istahti huokaisten sängylle sillä aikaa kun Del vaihtoi yövaatteet ylleen.
 - Onko kaikki hyvin? Mikset ole nukkumassa? Del kysyi huolestuneena ja istui vaimonsa viereen.
 - Kaikki on ihan hyvin. Minulla on vain vähän huono olo, Sheila vastasi.
- Pitäiskö mennä käymään lääkärissä?
- Ei. Tämä on kuulemma ihan normaalia tässä vaiheessa raskautta.
- Ai, Del sanoi hölmistyneenä.
- Käydään nukkumaan, Sheila sanoi haukotellen.
- Okei, Del vastasi ja kömpi omalle puolelleen sänkyä ja veti peiton heidän ylleen.
- Minä voisin vähentää vähän iltatöitä jos haluat, Del ehdotti.
- Se olisi kiva, Sheila sanoi ja hymyili miehelleen.

***

Sovittuaan työkavereidensa kanssa, että tekisi lapsen syntymään saakka vain päivävuoroja teki hänestä tosi kiireisen. Hän sai hoitaa hommat joita muut eivät pitäneet niin kiireellisinä tai tärkeinä. Kuten pikkurikollisten kuulustelemisen.
 Muut pääsivät rikospaikoille, mutta Delin kaikki aika meni siihen, että hän kirjasi uudet vangit sisään ja suoritti kuulustelut joihin ei tarvinut toista poliisia, eli sellaiset varmat tapaukset.
 Del yritti saada pikkurikollisia tunnustamaan ja se oli hänestä pitkästyttävää työtä. Melkein kaikki todisteet viittasitvat, että mies oli syyllinen, mutta  tämä ei vain suostunut tunnustamaan.
 - Kuule, joko sinä tunnustat hyvällä tai pahalla, Del sanoi ja heilutteli käsirautoja kädessään.
- Haluatko sinä todella pitkän kakun sen takia, että emme voi sopia tätä asiaa asianomistajien kesken.

***
Kuukausien päästä


 - Kotona sinua odottaa yllätys, Del kertoi kun he tulivat lääkärikäynniltä takaisin kotiin.
 - Niinkö? Sheila kysyi ilahtuneena.
 - Tule tänne, Del hoputti kun he pääsivät ovesta sisään.
 - Missä välissä tämä on tehty? Sheila ihmetteli hämmentyneenä.
- Isä kävi laittamassa tapetit sillä välin kun olimme lääkärissä. No mitä sanot?
- Voi Del, ne ovat ihanat. En malta odottaa, että vauva syntyy.
 - Kiitos.
 - Johan tämä taisi olla aikakin tehdä. Eihän meillä ole enää pitkä aika vai mitä? Del sanoi hymyillen ja kosketti vaimonsa vatsaa.
 - Vielä viikko pitäisi odottaa vaikka minusta tuntuu, että voisin räjähtää hetkellä minä hyvänsä, Sheila vitsaili.
 - Kunhan et tänään räjähdä. Muistithan, että menen tänään tekemään vielä yhden yövuoron, töissä on kauhea henkilökunta vaje.
- Muistin. Minä yritän parhaani, etten räjähdä, Sheila naurahti ja suikkasi suukon miehensä poskelle.
 Delin mentyä Sheila käpertyi sohvalle ja yritti katsoa romanttista komediaa, mutta supistukset olivat tänä iltana, jotenkin erityisen kivuliaat.
Hän päätti mennä haukkaamaan hieman iltapalaa jos olo siitä kohentuisi, mutta saikin yllättyä mennessään keittiöön.
Sheila tunsi miten seuraava iso supistus iski ja jokin märkä valui pitkin hänen sääriään alas lattialle.
- Oi voi. Eikait tuo nyt jo ole lapsivesi? Sheila voihkaisi ääneen.
 Hän yritti kuumeisesti soittaa Delille, mutta puhelin heitti hänet koko ajan vastaajaan joten hän soitti suosiolla taksin paikalle.
 Taksia odotellessa Sheila yritti vielä tavoittaa miestään mutta tuloksetta.
- Oliko sinun pakko juuri tänään päättää syntyä? Etkö sinä kuullut kun isä sanoi, että tänään on huono päivä? Sheila selitti ääneen tuskissaan ja onnekseen näki taksin kaartavan pihaan.

***

 - Onko isä tulossa paikalle? Yrmeä lääkäri kysyi kun Sheila astui synnytyssaliin sisälle.
 - Ei, hän on töissä, Sheila vastasi ja toivoi, että Del olisi paikalla.
- No eiköhän hoideta homma sitten nopeasti. Sinä näytätkin olevan ihan valmiina synnytykseen.
- Saanko minä jotain kivunlievitystä? Sheila kysyi ujona.
- Voi kuule, ei tässä enää taida sellaista ehtiä antaa. Sinun olisi pitänyt tulla jo pari tuntia sitten tänne.

***

Synnytys oli ollut nopea ja helppo. joten aamulla kun Sheila oli herännyt niin lääkäri oli tullut päästämään hänet kotiin. Sheila oli ollut siitä kovin ihmeissään, mutta lääkäri oli vakuuttanut, että he pärjäisivät hyvin.

 - Kiitos kun hait meidät, Sheila sanoi Markille.
 - Siintä ei ollut yhtään vaivaa. Sainpahan nähdä pienokaisen ensimmäisenä suvusta. Mutta minä lähden nyt ja jätän teidät lepäämään. Sano Delille, että soittaa minulle kun tulee kotiin, Mark vastasi.

***

 Pitkän työvuoron jälkeen Del laahautui takaisin kotiin ja oli valmis menemään suoraan petiin.
 Kun hän pääsi vaatelipastolle asti hän hämmentyi perinpohjin.
Vauva? Joko se oli syntynyt? Del ajatteli kauhistuneena.
 Del nojautui kehdon viereen ja nosti vastasyntyneen tytön syliinsä.
 - Hei pikkuinen. Anteeksi, että herätin, mutta isi halusi nähdä sinut vähän tarkemmin, Del kuiskasi, mutta tyttö päästi pienen parkaisun.
 Sheila havahtui hereille ja hymyili kun näki Delin pitämässä vauvaa sylissä.
 - Sinä olet kotona, Sheila sanoi hiljaa Delin seläntakaa.
 - Anteeksi kun en ollut paikalla kun tämä pieni ihme syntyi.
 - Sinä olet nyt siinä ja se on kaikkein tärkeintä, Sheila vastasi.
- Hän on niin kovin pieni, Del sanoi ja kääntyi hymyillen katsomaan vaimoaan.

 ~

4 kommenttia:

  1. Mukava osa ja täällä olikin paljon luettavaa :)

    Hienoa, että pariskunta on pysynyt epäilyksistä huolimatta yhdessä. Hienoa myös nähdä, että Del ei tehnyt samoja temppuja kuin isänsä vaan jäi perheensä luokse vaikkei vauvauutinen ehkä miellyttävin ollutkaan.
    Perhe-elämä lähtee varmasti hyvin käyntiin ja toivon mukaan Sheilankin perhe osallistuu uuden tulokkaan elämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. :)
      Vaikka Del ei niin innostunut vauvasta aluksi ollutkaan niin hän rakastaa vaimoaan niin paljon ettei jättäisi tätä ikinä.

      Poista
  2. Delin alun panikointi vauvan tulosta taisi mennä näköjään nopeasti ohi, ainakin hän vaikutti ihan vilpittömästi onnelliselta pienen tyttönsä syntymän johdosta. Toivottovasti arki vauvan kanssa ei käy liian raskaaksi, ettei vain Delin ja Sheilan liika riitely johtaisi eroon.

    Hyvä osa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Kyllähän siinä miehen sydän vähän suli kun näki pienen uuden perheenjäsenen. En paljasta tulevasta vielä mitään. ;D

      Poista