13. Suunnitelmat uusiksi

 Viikon kuluttua

 Mark laahautui töistä väsyneenä ja pudisti päätään itsekseen kun löysi poikansa taas nukkumasta sohvalta. Ei tainnut 80 cm leveä sänky riittääkkään tälle nuorelle parille. No siihen tulisi pian muutos. Onneksi. Hän ei todellakaan aikonut jäädä asumaan poikansa ja tämän vaimon luokse.

 - Herätys unikeko, Mark huudahti ja Del nousi haukotellen istumaan.

- Mitä nyt? Del kysyi unisena.

 - Minä muutan aamulla, Mark ilmoitti.

- Mitä? Del ähkäisi.

- Löysin asunnon. Pääsette tekin elämään omaa elämäänne.

- Entäs tämä talo? Del kysyi ihmetellen.

- Siirrän sen nimellesi. Saat pitää tämän, sinähän se meistä omakotitalon tarvitset enkä minä.

- Noh, kiitos.

- Älä vielä kiittele. Minä kun muutan pois niin sinä saat ruveta hoitamaan omat laskusi.

- Enköhän minä pärjää, Del vastasi.

- Saatat yllättyä kuluista, Mark naurahti.

***

Parin kuukauden päästä

 - Miten töissä meni? Sheila kysyi ja heittäytyi miehensä syliin heti kun tämä astui ovesta sisään.

 - Ihan hyvin. Sain tehdä ensimmäisen pidätykseni tänään.

- Vähän hienoa! Olen ylpeä susta, Sheila sanoi leveästi hymyillen.

- Ootko käynyt missään? Del uteli.

 - En, mutta Ciara tulee kohta käymään. Ei olla nähty sen kanssa sitten valmistujaisten.

- No mä meen vaikka tekemään töitä tietokoneelle niin saatte jutella rauhassa, Del sanoi ja puikkelehti makuuhuoneen puolelle.

 Ciara katseli kauhuissaan ympärille kun käveli portaita ylös oven luokse. Tälläisessä tönössäkö hänen siskonsa tätä nykyä sitten asui?

 - Kiva asunto teillä, Ciara sanoi teeskennellen ja hymyili siskolleen.

 - Älä viitsi. Ihana nähdä, Sheila sanoi ja halasi isosikoaan.

 - Mennään olkkariin juttelemaan, Del on makuuhuoneessa.

- Ai itse talonisäntäkin on kotona, Ciara töksäytti.

- Älä viitsi. Tiedän, että et pidä Delisä, mutta me olemme nyt naimisissa. 

 - Onko isä vieläkin vihainen? Sheila kysyi varovasti.

- Valitan. Isä on todella loukkaantunut, mutta äiti voisi ehkä tullakkin käymään joku päivä.

- Entäs James?

- Eihän sinulle ole vihainen vaan Delille. Uskon, että hän leppyy jos tämä teidän juttu todella toimii.

- Tämä toimii! Sheila tiuskaisi. - Miksei kukaan usko?

- No jos tämä toimii, niin uskon, että isäkin leppyy pian. Varsinkin sitten kun lähdet opiskelemaan.

 - Mä en taida lähteä opiskelemaan, Sheila sanoi varovasti.

 - Mitä? Tietenkin sinä lähdet, älä nyt ole tyhmä. Isä suostuu kyllä rahoittamaan opiskelusi vaikka onkin vihainen. Älä heitä tulevaisuuttasi menemään vain sen takia, että menit naimisiin Delin kanssa!

 - Kyse ei ole siitä. Nyt ei vain ole oikea aika lähteä opiskelemaan, Sheila puolustautui.

- Koska muka sitten on. Älä ole tyhmä.

- Sun ei tarvitse huolehtia musta. Kyllä mä pärjään, Sheila sanoi tiukasti.

- Minun täytyy varmaan kohta lähteä. Muutan huomenna aamulla. Luuletko, että pääset käymään luonani?

 - En tiedä. Sinä muutat niin kauas.

- Mitä sitten? Eiköhän Del pärjää hetken yksinkin.

 - No minä pyydän Jamesia tulemaan käymään, Ciara sanoi ja nousi.

- Toivon, että harkitset sitä opiskelu juttua uudelleen, nainen jatkoi.

 - Ciara, mä taidan olla raskaana, Sheila pudotti pomminsa.

 - Anteeksi mitä! Ciara huusi.

- Shh! Del ei tiedä vielä.

- Oletko tosissasi?

- Joo. Sen takia en voi lähteä opiskelemaan. Ei Del ole paha, ei hän minua pidättele.

- Eikö sinua tuota pelota Delin reaktio? Ciara kysyi varovasti.

- Miksi pelottaisi? Lapsihan on ihana juttu. Mehän olemme naimisissakin, Sheila vastasi.

- Sheila kulta, eivät kaikki ajattele niin. No lupaa soittaa minulle kun olet kertonut, jooko?

- Tietenkin.

- Olen tukenasi, tapahtui mitä tahansa.

- Tiedän, mutta ei Del mua jätä.

- Toivon todella niin.

- Soitellaan, Ciara sanoi ja halasi siskoaan ja lähti.

***

 Yöllä Sheila ei saanut unta vaan jäi miettimään siskonsa sanoja.

 - Mitä sä täällä istuskelet? Del kysyi ihmetellen.

 - En saanut unta, Sheila huokaisi.

 - Oliko teillä Ciaran kanssa jotain sanaharkkaa tänään aikaisemmin?

- Vähän, mutta ei se mitään.

 - Mikä sun mieltä painaa?

 - Mä taidan olla raskaana, Sheila sanoi ja katsoi kun kaikki väri pakeni miehen kasvoilta.

 - Ciara oli oikeassa. Sä et ole iloinen, Sheila parahti.

- Mä, mä olen hämmästynyt, Del ähkäisi.

- Mutta sä et ole iloinen! Sä et halua lapsia vai mitä?

- Älä laita sanoja mun suuhun. Mä olen vain yllättynyt.

 - Ciara sanoi, että sä jätät mut kun kuulet tän, Sheila nyyhkäisi ja ponkaisi ylös sohvalta.

- Mitä? En tietenkään, Del sanoi ja ponkaisi ylös.

 - Sheila, sä oot mun elämäni rakkaus. Sitä asiaa ei muuta lapset, oli niitä yksi tai sata.

 - Oikeesti?

- Joo. Mennään nukkumaan, Del sanoi ja painoi suukon vaimonsa poskelle.

Sheilan nukahdettua Del hiipi vessaan ja oksensi järkytyksestä.

Suunnitelmat eivät nyt aivan menneet niin kuin hän oli suunnitellut.

~