maanantai 22. helmikuuta 2021

98. Menetyksen jälkeen

 Pitkästä aikaa uuden osan parissa! Inspiraatio on ollut ihan kadoksissa, mutta viimein sain jonkinlaisen innostuksen palata tarinan pariin. Kiitos kun olette jaksaneet odottaa uutta osaa. :)

***

- Isi tuli! Evelyn huusi ja juoksi eteiseen.
- Ei juosta sisällä kulta, Sinna muistutti.
Chase rupesi heti rimpuilemaan äitinsä sylissä kun näki isänsä saapuneen paikalle.
- Josh, ota sinä hänet, Sinna sanoi ja ojensi rimpuilevaa lasta miestään kohti.
- Voi Matt. Ihana nähdä sinua! Sinna sanoi kun oli saanut kiukuttelevan pojan sylistään. 
- Olen niin iloinen, että päätitte sittenkin tulla, Sinna jatkoi ja rutisti miestä kovasti.
- Sinuakin on ihana nähdä. Kiitos kun kutsuitte. Pojat kaipaavatkin jotain muuta ajattelemista kaiken jälkeen.
- Tietenkin, kuin myös sinä. Tällä viikolla sinä vain rentoudut. Ei tarvitse siivota tai kokata, me hoidamme kaiken. 
- Siitä minun pitikin puhua sinulle. Sinun täytyy sanoa Katelle, ettei hänen tarvitse roudata meille ruokaa joka viikko. Me pärjäämme kyllä ja tiedän, että sinä olet sen takana.
Sinna punastui.

***

- Eikö äidin suku ole alunperin täältäpäin kotoisin?
- Taitaa olla. Olisipa hän täällä.
- Niinpä. Minulla on niin kova ikävä häntä.
- Isäkin on ihan rikki.
- Onko se nyt tästä lähtien aina tällaista? Että isä pitää pakottaa pois kotoa?
- Luuletko, että isä on enää ikinä niin kuin ennen?
- Toivottavasti. Haluaisin, että kaikki palaisi pikkuhiljaa normaaliksi.
- Mikään ei ole enää ikinä normaalia.
- Niin, mutta niin normaaliksi kuin on mahdollista.

***

- No niin pojat, lähdetään mäkeen!
- Ei jaksa.
- Väsyttää.
- Älkää viitsikö, mennään nyt. Oletteko edes pitkään aikaan olleet raittiissa ilmassa? Sinna kysyi ja pojat vaihtoivat katseita keskenään.
- Eli ette. Nouskaa ylös nyt ja mennään vuokraamaan teille lumilaudat.
- Meillä on omat mukana, Simon mutisi.
- No niin, vielä parempi. Tulkaa nyt.
- Nähdään ulkona. Laittakaa lämpimästi päälle, Sinna sanoi ja poistui.
- Kait se on pakko mennä? Samuel totesi.
- Niin kait, Simon sanoi kohauttaen olkapäitään ja nousi ylös. 

***

- Mikset pakottanut isääkin mukaan? Simon kysyi.
- Kaikki aikanaan, mutta oletteko varmoja, ettei aloiteta Pupurinteestä? Sinna kyseli epäillen poikien laskettelutaitoja.
- Me ollaan kyllä lasketeltu ennenkin Sinnatäti! Samuel huudahti tuohtuneena ajatuksesta, että he joutuisivat taaperoiden rinteeseen. 
- Selvä sitten. Nähdään sitten hisseillä.
- Otetaanko kisa kumpi on ekana alhaalla? Simon ehdotti veljelleen.
- Vaikka. Olen muuten ekana, koska olen jo matkalla! Samuel virnisti.
- Hei, tuo on huijausta! Simon huusi veljensä selälle.
- Odota!
- Alhaalla nähdään!
- Aih! Samuel voihkaisi kun lensi selälleen alhaalla.
- Voi ei. Kävikö pahasti? Anna minä autan.
- Ei tarvitse. Ei sattunut paljoa.
- Oletko varma?
- Olen. Lopeta hössöttäminen, en ole enää mikään vauva. Kestän kyllä yhden pikku tällin.
- En minä pidä sinua vauvana.
Samuel vain pyöritti silmiä tädilleen.

***

Poikien ollessa Sinnan kanssa laskettelemassa, Matt meni yksinään nauttimaan hiljaisuudesta vuokramökin kuumaanaltaaseen. 
Matt oli ihan rikki, eikä tietänyt miten pitäisi jatkaa eteenpäin. Ehkä tämä kuitenkin oli edistysaskel, että hän poistui kotoaan. Hän toivoi kovasti, että pojilla voisi pitkästä aikaa olla hauskaa.
Hän huokaisi syvään ja veti keuhkot sitten täyteen raikasta pakkasilmaa. 

~

6 kommenttia:

  1. Kivaa kun oli uus jakso tullu! Ompa hienon näkönen tuo Lumi-lisäri :D Mukava osa, toivottavasti Matt siitä pikkuhiljaa pääsee jaloilleen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista muru. :3 Kiva, että tykkäsit!

      Poista
  2. Matt on luonnollisesti aivan surun murtama, mutta kyllä tämä on jo hyvä edistysaskel, että hän poistui kotoaan. Siinä pojat ovat kyllä oikeassa, että elämä ei tule enää olemaan samalla tavalla normaalia kuin ennen, mutta uskoisin tilanteen kyllä normalisoituvan ajan myötä, jos nyt tuota termiä "normalisoituminen" voi tässä yhteydessä käyttää. Eihän Matt saa vaimoaan tai pojat äitiään takaisin, mutta ajan myötä suru voi helpottaa ja he kaikki oppivat elämään asian kanssa. Eiköhän se aurinko paista vielä jonain päivänä heillekin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. :) Eiköhän Mattinkin perheen elämä helpotu, kun aikaa vähän kuluu ja sopeutuu uuteen arkeen. Katsotaan. :D

      Poista
  3. Komppaan edellisen jakson kommentteja, ehdin jo ajatella että lapsille käy jotain. Näyttää kyllä hyvältä tuo lumi-lisäri minunkin mielestäni!

    Sinna yrittää kovasti, että pojat pääsisivät arkeen kiinni, mutta nämä vaikuttavat aika sulkeutuneilta. Sehän on ymmärrettävää, toivottavasti Matt pääsisi tuosta jaloilleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. :3 Sinna tosiaan yrittää parhaansa Mattin perheen suhteen, onhan Matt läheisin perheenjäsenkin hänelle. Onneksi lapset ovat sopeutuvaisia eri tilanteisiin, niin pojat varmasti pärjäävät.

      Poista