43. Suostuttelua

 - Miten matka meni? Josh kysyi ja halasi Ellaa tiukasti.

- Ihanasti, Ella naurahti.

 - Ensin matkasin Joannan luokse Monte Vistaan ja siellä oli ihan älyttömän kuuma ja Joannan raskaus on jo tosi pitkällä. Sitten lensin Bridgeporttiin Dianan luokse.

 - Kuulostaa hauskalta.  Ethän suunnittele muuttoa mihinkään? Josh kysyi.

- No itseasissa ajattelin, että olisi aika muuttaa kotoa pois, mutta ei tietenkään mihinkään yhtä kauas kuin siskot.

 - Mm, Josh äännähti.

 - Tule, Josh sanoi ja veti Ellan ylös penkiltä.

- Mitä nyt? Ella ihmetteli.

 Josh talutti Ellan suihkulähteen luokse ja polvistui tämän eteen kaivellen taskujaan.

 - Ei voi olla totta, Ella henkäisi kun arvasi miehen aikeet.

- Miten on, tuletko vaimokseni?

 -  Voi Josh. Tietenkin tulen.

- Tämä tuli oikeasti ihan yllätyksenä, Ella nauroi kun mies kaappasi hänet syliinsä.

***

 - Minulla olisi asiaa.

 - Mitä nyt?

 - Josh kosi minua! Minä vastasin myöntävästi, Ella kiljahti innoissaan.

- Mitä? Andy ähkäisi.

- Kerrassaan ihanaa, Minea hihkaisi ja riensi halaamaan sisartaan.

- Minä menen naimisiin! 

- Jo toinen pikkuisista menee naimisiin, voitko uskoa Andy?

- Tunnen itseni vanhaksi, mies murahti.

- Älä välitä tuosta. Andy on niin tunteellinen, Minea naurahti ja rutisti uudelleen Ellaa.

***

 - Mitä sinä siinä pillität? Thomas ihmetteli.

 - Katso nyt heitä?

- Niin?

 - He ovat niin suloisia. 

- Siksikö sinä itket?

- Hän on minun siskoni. Itket itsekkin sitten kun Janna menee naimisiin.

- En ikinä.

 Kyyneleet virtasivat kunnolla Dianan silmissä kun Josh kumartui suutelemaan Ellaa. Tämä oli oikea ilonpäivä. Ella meni naimisiin ja Joanna oli synnyttämässä samaan aikaan.

***

 - Oletkin saanut kaikki tavarat jo paikoilleen, Andy sanoi hämillään kun tuli töistä.

 - Laitoin lapset hommiin, Minea naurahti.

 - Oho, Andy sanoi ja kumartui hieman lähemmäs vaimoaan, että tämä ylettyi antamaan suukon hänelle.

***

 - Miten niin et tule? Sun on pakko tulla! Janna huudahti närkästyneenä.

- No ei mulla oo pariakaan.

 - Siitäkö tää kiikastaa?

 - No mitä järkee on mennä sinne toisten arvosteltavaksi? Jenny tuhahti.

- Sua harmittaa jos sä et tuu. Sä säästit niin pitkää rahaakin siihen mekkoon! Janna sanoi pompaten ylös sängyltään.

 - Mä hommaan sulle parin jos se on siitä kiinni! Koulun tanssiaiset voi kokea vaan kerran elämässä, Janna jatkoi.

 - Ei kukaan lähtis mun kanssa, Jenny sanoi masentuneena.

 - Älä sano noin. Sä oot tosi kaunis ja mukava ja kaikkee.

 - No siitäkään huolimatta mulla ei ole paria.

- Kohta on!

***

 - Oletko jo purkanut kaikki tavarat?

 - Mm...

 - Oletko sinä piirtänyt seinille? Andy ärähti kun näki poikansa huoneen seinät.
- No mitä sitte?

 - Mitä sitte? Andy ärähti ja istahti alas.
- Me olemme juuri rempanneet kaikki huoneet ja sinä sotket ne?

 - No täähän on mun huone. Älä nyt huuda siinä.
- Me emme sitten ole maalaamassa seiniä uudestaan kun sinä kyllästyt noihin!

 - Ymmärrän ilman huutoakin. Mene nyt pois siitä.

- Ja ruokia ei tuoda omaan huoneeseen, keittiö on syömistä varten, Andy jatkoi saarnaamista,
- Plää, plää.

***

 - Voi ei, Jenny parahti kun Thomas asteli hänen työpaikan ovista sisään.

Ja tietenkin poika valitsi istumapaikakseen tiskin.
Jenny huomasi Thomaksen ihmettelevän katseen.

 - Mitä otat? Jenny kysyi nolostuneena.

 - Ootko sä täällä töissä?
- No miltä näyttää? Jenny kysyi pyöräyttäen silmiään.
- Hampurilainen kaikilla täytteillä kiitos, poika sanoi nauraen.

 Jenny tunsi koko ajan Thomaksen tuijotuksen selässään kun yritti siivota pöytiä katsomatta taakseen.

 Vaikka Jenny kävikin kallista yksityiskoulua hän oli silti köyhästä perheestä. Hän oli päässyt kouluun stipendillä hyvien arvosanojensa johdosta. Samoin kun oli Jennyn siskokin päässyt.

 Kaikista vähiten tyttö toivoi, että heidän luokkalaisensa rupeaisivat käymään hänen työpaikallaan. Ei hän hävennyt työntekoa, mutta heidän koulunsa nuoret olivat erilaisia. Pilalle hemmoteltuja, jotka ylenkatsoivat alempiaan.

 - Paljonko kello on? Jenny kysyi sisareltaan.
- Puoli kahdeksan.

 - Vielä puolituntia. Haluaisin jo kotiin, Jenny huokaisi.

 - Mä ottaisin vielä pirtelön, Thomas sanoi äkisti.

 - Ja minkä makuisen?
- Sä saat päättää. Sä kait sen parhaiten tiedät mikä on hyvää, poika sanoi.
Jenny kurtisti pojalle kulmiaan ja hävisi keittiöön.

***

 - Mä en voi uskoa, että Thomas tuli sinne! Jenny pauhasi siskolleen illalla.
- Ei se oo niin iso juttu, Ana vastasi.

 - Onpas. Se näki meidät siinä naurettavassa asussa! Isä, etkö sä voisi tehdä asialle jotain?

  - Minä en päätä työasuista.

- Mitä väliä yhellä Thomaksella edes on? Ana ihmetteli.
- Kuka tämä Thomas on? heidän isänsä ihmetteli.
- Se on sen Jannan veli, Ana vastasi.

 - Mä meen nukkumaan kun te ette ymmärrä mitään!

 - Mikä siskollasi oikein on tänään?

 - Se taitaa olla ihastunut, Ana pohti.
- Enkä ole! Jenny huusi ja paiskasi oven kiinni.

 Välillä Jenny vihasi elämäänsä niin paljon.

He asuivat pienessä murjussa, jossa ei ollut ollenkaan yksityisyyttä. Hän jakoi huoneensa kahden sisarensa kanssa. Heidän äitinsä oli hylännyt heidät monta vuotta sitten ja perustanut uuden perheen. Heidän isänsä oli jäänyt yksinhuoltajaksi kahdelle alakouluikäiselle tytölle, sekä yhdelle taaperoikäiselle tytölle.

***

 - Miksi sä tuut koputtamatta tänne?

 - Sä saat tehdä yhden hyvän teon.

 - En halua.
- Älä sano noin!

 - No mitä nyt?

 - Viet Jennyn tanssiaisiin!
- Mitä?

 - Ole kiltti.

 - Miksi mä niin tekisin?
- Koska se ei suostu tulemaan tanssiaisiin ilman seuralaista. Ja sen on pakko tulla sinne!

 - Mä en todellakaan halua, Thomas sanoi.

 - Älä oo tollanen! Jenny on mun paras ystävä.

 - Mä luulen, että Jenny ei haluais, että sä täällä kinuat mua sen pariksi.

 - Ole kiltti.

- Hyvä on, Thomas huokaisi.

~