41. Apu

 Minea tunsi miten vauva potki kovasti hänen sisällään hänen katsellessaan haikeana vihkitoimitusta.

 Vain heidän perheensä oli paikalla. Andy hääri taustalla kameransa kanssa ja yritti kuvata kaiken nauhalle.

 Joanna ja hänen tuleva miehensä olivat edellisenä päivänä saapuneet Monte Vistasta viettämään häitään Joannan perheen parissa.

 Sinne he pian palaisivat takaisin. Minea nyyhkäisi kun pariskunta pujotti sormukset toisilleen. Joanna, se pieni räkänokka asuisi hänestä sitten yli 2000 kilometrin päässä.

Minea tunsi silti suurta helpotusta sisällään. Se kapinallinen teini oli vihdoin saanut elämänsä järjestykseen ja oli kaikesta päätellen onnellinen. Kait hän sitten oli hoitanut oman osuutensa hommasta niin kuin piti. Joanna pärjäisi ilman häntä ja Andyakin täst edes.

***

 - Mihin se lääkäri oikein katosi? Minea ähkäisi.

 - Sanoi, että tulee kohta. Ei ole vielä mikään kiire.

 - Uh. Helppo se on sanoa kun ei ole itse tässä asemassa, Minea puuskutti ja vaihtoi asentoa.

 - Aiih!

- Ollaankos täällä valmiita? kysyi huoneeseen saapuva lääkäri, joka sai osakseen vain vihaisen mulkaisun.

***

 - Hän on täydellinen, Andy huokaisi uudelle pienokaiselleen.

 - Liam, Minea totesi yht'äkkiä.

 - Hmm. Kyllä, siltä tämä pikku veijari todella näyttää.

 - Hyvä, että saatiin vähän miesvahvistusta taloon. Kyllä Thomas nyt ilahtuu, Andy naurahti.

***

- Minulla on tylsää, Diana huokaisi marssien siskonsa huoneeseen.

 - Lue vaikka jotain, Ella ehdotti.
- Pyh. Lähdetään ulos. En halua mennä yksin.

 - On jo myöhä.

- Mitä sitten. Ei kukaan edes huomaa jos pujahdamme ulos kun on kaksosten nukkumaan meno aika.
- Enpä tiedä.
- Suostu nyt! Emme ikinä tee mitään kahdestaan, Diana vaati,
- No hyvä on sitten, Ella huokaisi.

***

 - Täällähän on muitakin! Ella puuskahti vihaisena.
- Sun on hyvä olla tekemisissä muidenkin kun kotiväen kanssa.

 - Moikka. Mä otin mun siskon mukaan! Diana ilmoitti ystävilleen.
Kaikki paikalla olijat tervehtivät iloisina Ellaa.

 Jonkun aikaa kaikki rupattelivat yhdessä keskenään kunnes Diana vetäytyi sivummalle muista oranssi hiuksisen pojan kanssa.

 - Kiva kun tulit, poika sanoi istahtaessaan kivelle Dianan viereen.

- Kiva kun kutsuit. Tuota, mä oon jo pitkään miettinyt, että haluaisitko sä seurustella mun kanssa? Diana kysyi rohkeasti, vaikka jännitti kamalasti.

- Kysytkin vielä, poika sanoi ja virnisti.

***

- Kiva kun tulit mukaan, Josh sanoi kun muut olivat hajaantuneet pitkin aluetta.

- Niin. Mihinköhän se Diana meni? Ella ihmetteli.

- Hän tulee varmasti pian takaisin. Mitä sinulle kuuluu?

Ella liikahti vaivaantuneena.
 - Ihan hyvää.

*** Tunnin päästä***

 Diana katsahti ilahtuneena sisarensa suuntaan. Hän näki miten Ella jutteli Joshille.

 - Meidän pitää lähteä. Andy soitti, hän huomasi ettemme ole kotona, Diana ilmoitti.

 - Voi ei. Sanon kyllä, että sinä pakotit! Ella parahti sisarelleen.
- Nähdään taas, Josh huusi tyttöjen perään.

***

 Josh katsoi huolestuneena kuntosalille ilmestynyttä uutta asiakasta.

 Juoksumaton vauhti oli liian kova ja tytön fyysinen kunto liian heikko.

 Tytön voima rupesi ehtymään aivan selvästi.

 Josh ei ehtinyt edes silmiään räpäyttää kun kova tömäys kuului laitteesta.

 - Hei, hän sanoi huolestuneella äänellä kun pääsi tytön luokse.

- Ei tässä mitään, Ella sanoi ja purskahti itkuun.
- Anna minä autan sinut ylös.
- Ei sinun tosiaan tarvitse, Ella sopersi, mutta tunsi vahvan käden nostavan hänet ylös ennen kuin pyörtyi pojan syliin.

***

 Josh havahtui mietteistään kun kuuli askelten lähestyvän häntä.

 Hän katsoi hämmentyneenä kun pukumies lähestyi häntä.

 - Sinua kait saan kiittää siitä, että saimme tytön hoitoon, Andy sanoi aulassa istuvalle pojalle.

 - Miten hän voi? Josh kysyi hämmentyneenä. Eikait noin nuori mies voinut olla teinitytön isä?

 - Hän paranee kyllä. Laitamme hänet hoitoon joksikin aikaa. On varmasti reilua kertoa se sinulle kun pelastit hänet.

 - Saanko tulla katsomaan häntä?
- Hän on nyt vähän väsynyt. Ehkä joku toinen päivä? Andy ehdotti.

***

  - Voi sinua, Andy huokaisi kun palasi tytön luokse.

 - Joko voidaan lähteä kotiin? Ella kysyi väsyneenä.

 Andy huokaisi.
- Ella, sinä jäät tänne vähäksi aikaa.
- Ei minun tarvitse. Kaikki on oikeasti hyvin. Lähdetään nyt!

 - Anteeksi. Minun olisi pitänyt huomata tämä aikaisemmin. Nyt sinä saat parasta hoitoa mitä voi saada. Sen jälkeen sinä pääset takaisin kotiin.

 - Mitä hoitoa? Ella kysyi ärtyneenä.

 Andy nousi ja pyöri hetken hermostuneena ympäri huonetta.
- Pääset vähäksi aikaan sellaiseen paikkaan jossa on muitakin, jotka ovat kokeneet tämän saman.

 - Laitatko sinä minut johonkin laitokseen! Minulla ei ole mitään hätää. Usko nyt, ole kiltti! Ella huudahti säikähtäneenä.

 - Kaikki järjestyy kyllä. Minä lupaan. Nyt sinun täytyy vain vähän levätä.

- Mihin sinä menet?
- Käyn soittamassa Minealle. En lähde tänään mihinkään. Voit käydä nukkumaan, lupaan, että olen täällä vielä aamulla kun heräät.
- En halua, Ella alkoi nyyhkyttää.
- Minä haen lääkärin. Hän saa jutella kanssasi paremmin.
- Älä mene! tyttö kiljaisi.
- Tulen heti takaisin. Yritä rauhoittua.

~