22. Itkua ja huutoa

- Meillä olisi äidin kanssa teille vähän kerrottavaa, Del sanoi tullessaan olohuoneeseen.

 Sheila meni istumaan perheen teinien kanssa sohvalle ja sanoi:

- Meille tulee seitsemän kuukauden päästä uusi vauva.

 - Mitä? teinit huudahtivat yhtä aikaa.

 - Teille tulee pikkusisko tai veli, Del täsmensi kun nuoret tuijottivat vanhempiaan suuauki.

 - Voi kun kiva, Minea sanoi teennäisesti, eikä ollut yhtään innostunut asiasta.

 - Ihanaa. Tuleeko minustakin nyt isosisko? Joanna iloitsi ja ryntäsi halaamaan äitiään.

- Kyllä, sinustakin tulee nyt isosisko.

- Siistiä, Joanna ilioitsi. 

 - Mä meen nukkumaan. Öiti, Minea ilmoitti ja poistui äkkiä olohuoneesta.

 - Voitko uskoo, et mun äiti on raskaana, Minea kirjoitti chatissa ystävälleen.

- Oikeesti. Joudutkohan sä jakamaan huoneen sen uudenkin tulokkaan kanssa? Sarah vastasi.

- No varmaan. Hyi, aattele nyt et noikin tekee vielä ton ikäsenä sitä, Minea kirjoitti järkyttyneenä.

- No niinpä, Sarah vastasi.

- Ootko muuten jutellu Andylle sen parin kuukauden takasen jutun jälkeen? Sarah jatkoi.

- Me ollaan puhuttu tästä monta kertaa! En oo. Ei oo mitään puhuttavaa.

- No musta teiän pitäis jutella!!

- Se on ihan turhaa. Parempi näin. Meen nyt nukkuu. Öitä, Minea näpytti ja sammutti tietokoneen.

***

 - Missä osa oppilaista on? opettaja kysyi tunnin alussa.

 - Varmaan nukkuvat kotona. Eilen illalla oli yksi keikka, Mia sanoi vahingoniloisesti, koska tiesi, että poissaolijat joutuisivat puhutteluun.

 - Minea, missä Sarah on? Julie kuiski takaanta.

- En mä tiiä. Ehkä se on kipeenä? Minea vastasi.

 Mineasta tuntui, että tunti meni todella hitaasti kun Sarah ei ollut juoruilemassa hänen vieressään.

 - Sitten jaetaankin teidät pareihin. Saatte kukin tehdä esitelmän jostain Newcrestin historiallisesta tapahtumasta.
- Julie saat olla Ianin pari ja Minea Tean ja...

- Hetkinen! Entäs Sarah? Mä haluan olla Sarahin pari.

- No Sarah ei näytä olevan paikalla joten hän saa tehdä tehtävän jonkun sellaisen kanssa, joka myöskään ei ole paikalla tänään, opettaja vastasi.

***

 - Jos et sattunut huomaamaan niin meillä on tunti tossa viereisessä luokassa, Minea huomautti Sarahin veljelle, joka pelasi jotakin tietokonepeliä.
- Nääh. Nyt ei ehi, poika vastasi eikä luonut katsettakaan tyttöihin.

 - Mehän voitaisiin mennä tietokoneelta etsimään tietoa, Tea ehdotti ja Minea jäykistyi kun katsahti tietokoneisiin päin.
- Okei, hän vastasi ja nielaisi hiljaa kun näki Andyn tietokoneella.

 Minea ei ehtinyt estää kun Tea käveli tietysti juuri sille koneelle mikä oli Andya vastapäätä.

 Minea ei pystynyt keskittymään yhtään siihen mitä Tea puhui. Hän vain tuijotti vastapäätä istuvaan poikaan.

 - Kuunteletko sä yhtään mitään mitä mä puhun? Tea kysyi yht'äkkiä, eikä Minealla ollut hajuakaan siitä mitä tyttö oli sanonut.

 Kauhukseen Minea huomasi, että Andy katsahti häneen tietävän näköisenä.

 - Tota, anteeks. Mitä sanoitkaan? Minea sönkötti kun olisi vasta oppinut puhumaan.

 - Älä anna mun häiritä. Keskity vaan siihen koulutehtävääs, Andy sanoi yllättäen molemmat tytöt.

 - Mä en edes huomannut, että sä olit siinä, joten ei huolta, Minea tiuskaisi ja Tea katsahti häneen hämmentyneenä.

 - Joo, etpä, Andy naurahti ja Minealla alkoi kiehua päässä.

 - Kuule mua ei voisi vähempää kiinnostaa ootko sä täällä vai et! Mutta jos saisin päättää olisit ainakin 1000 kilometrin päässä! Minea huudahti kimpaantuneena.
- Ja ei kiinnosta vai. No siltä tosiaan vaikuttaa, Andy sanoi pisteliäästi jä pyöräytti silmiään.

- Voitko olla hiljaa! Minea puuskahti ja katsoi pistävästi poikaan.

 - Andy, moikka! Mia hihkaisi kun tuli koulunkirjastoon ja saattoi melkein kuulla Minean narskuvat hampaat ja oli tyytyväinen siitä.

 - Ai moi. Ootko tulossa illalla kattomaan peliä? Andy kysyi kun tiesi, että se ärsyttäisi Mineaa.
- Tietenkin. Enkö mä aina tuu, Mia vastasi hymyillen.

 Tea katsahti huolestuneena Mineaan kun huomasi tämän kasvoille ilmestyneen jäätävän hymyn.

 - Minea oletko sä tulossa illalla? Mia kysyi kun tiesi, että Minea ei varmasti ollut tulossa.

 - En, Minea vastasi ja käveli kirjaston ovelle.

 - Hei, entäs tää tehtävä? Tea huudahti Mian virnistellessä.

- Mä meen luokkaan ja etsin kännykästä tietoa, Minea ilmoitti ja paiskasi oven kiinni.

***

- Eikö täällä saa ikinä olla rauhassa? Voitko mennä pois, Minea tiuskaisi siskolleen.

 - Mut tää on munkin huone, Joanna vastasi.
- Häivy nyt! Minea karjaisi ja pikkutyttö säikähti ja juoksi vanhempiensa huoneeseen.

 - Isi. Minea on taas ihan kamallalla tuulella.

 - Kuinka niin? Del kysyi haukotellen.

 - Se ei anna mun olla meiän huoneessa vaikka se on munkin. Se käski mun häipyä sieltä. Taas.
- Minä menen juttelemaan siskollesi. Mene sinä vaikka katsomaan piirrettyjä.

Del koputti oveen ja astui sisään.
- Mene pois! Minea huusi katsomatta taakseen.

 - Noin rumasti sinulla ei ole kyllä syytä huutaa kenellekkään, Del torui.
- Ja isin pikku tyttö meni valittamaan isille. Olisihan se pitänyt tietää, Minea sanoi kuivasti.

 - Sammutahan se tietokone ja tule tänne istumaan.
- En, häivy ole hyvä.
- Se ei ollut pyyntö, Del sanoi ankaralla äänellä.
- Tuo poliisi ääni ei tehoa minuun, tyttö sanoi välinpitämättömästi.
- Minä olen isäsi ja sinä tottelet minua! Onko selvä? Del ärähti ärtyneenä.

 John saapasteli sisään koputtamatta ja katsahti siskoonsa.
- Jos sinä et ala käyttäytyä kuin ihminen minä kerron isälle mikä sinua vaivaa, John ilmoitti kun oli kyllästynyt jatkuvaan huutoon.

 - Sä et mistään mitään tiedä, Minea puuskahti ja nousi tietokoneelta.
- Koulussa jutut kiertää, John sanoi.
- No niin, anna kuulua. Mistä on kyse? Del huokaisi ja katsoi poikaansa.

 - Hyvä on. Minea sai Andyltä pakit ja on sen takia koko ajan pahalla päällä. Koko koulu puhuu siitä. Tänäänkin koulun kirjastossa oli tapahtunut joku välikohtaus kyseisten henkilöiden taholta.

 - Ole hiljaa kun et mistään mitään tiedä!

 - Tiedän enemmän kuin uskotkaan, poika sanoi raivostuneelle siskolleen.

 - Ja säkö niitä olemattomia juoruja levität! Mä en saanut keneltäkään pakkeja. Onko selvä?

 - John. Ole hyvä ja mene huoneeseesi. Jutellaan myöhemmin, Del sanoi ja poika vain kohautti harteitaan ja poistui.
- Mä koitin vaan auttaa.

 - Tulehan sitten tänne.

- Siitäkö on kyse? Onko se totta mitä John kertoi? Del kysyi varovasti. Hän ei ollut vielä valmistautunut mihinkään tykkäys juttuihin. Hän piti lapsiaan vielä ihan lapsina.

 - Tietenkään se ei pidä paikkansa! Mitä sä oikein luulet, Minea sanoi ja Del oli jo huokaisemassa helpotuksesta.

 - Minä ne pakit annoin! Luuletko, että huolisin jonkun Andyn?

 Del oli tukehtua.
- Mitä?

 - Sanoin, että minä ne pakit annoin. Ei Andy! tyttö parahti.
- Ehkä sinun pitäisi jutella äitin kanssa tästä, Del ehdotti ja nousi ylös.

 - Miksi ihmeessä? Ei ole mitään juteltavaa.

 - No nämä ovat sellaisia asioita mistä joskus pitää puhua vakavammin.

 - Mitä sä oikein höpötät? Kaikki on kunnossa isä.

- No minä käyn pyytämässä äitisi joka tapauksessa tänne.

***

 - Ei sun olis tarttenu tulla. Isä vauhkoo ihan turhaan.

 - Tulehan sitten tänne pikkuinen, Sheila sanoi ja veti tyttärensä syliinsä.
- Äiti älä, Minea sanoi ja alkoi äkkiä nyyhkyttää äitinsä olkaa vasten.
- Voi kulta pieni, Sheila kuiskasi ja tuuditteli hetken tytärtään sylissään.

 - Kukaan ei ymmärrä yhtään mitään, Minea itki ja Sheila rupesi vaistomaisesti pyyhkimään kyyneleitä tytön silmistä.

- Kertositko mikä sinua painaa.

 - Isä ei ymmärrä yhtään mitään ja John sekä Joanna ovat kauheita valittajia ja.. ja Andy on ihan kamala!

- Ja sinua eniten kiukuttaa koska Andy on tehnyt mitä?
- Ei mitään! Andy ei ole tehnyt yhtää mitään. Hän kohtelee minua kuin ilmaa vaikka tein vain yhden virheen! Minea sanoi ja alkoi taas itkeä ja Sheila veti tytön taas syliinsä.
- Kerrohan nyt kaikki niin se helpottaa.

~