20. Vankila

 - Teillä oli asiaa?

 - Käy sisään ja sulje ovi.

 - Onko jotain tapahtunut? Del kysyi huolestuneena kun hänen pomonsa näytti todella kireältä.

- Istu alas, ole hyvä.

 - Onko Mark Hamilton teidän isänne? 

- On. Kuinka niin? Del kysyi ihmetellen.

- Tiesittekö, että hänet on tuomittu viiden vuoden vankeusrangaistukseen Oasis Springsin vankilaan?

 - Mitä? En, en todellakaan, Del änkytti järkyttyneenä.

- Kait sinä ymmärrät, että meidän pitää ottaa tämä juttu todella vakavasi. Tutkia, ettet liity tähän tapaukseen millään tavalla, nainen selitti.

- Minä en todellakaan liity siihen asiaan millään tavalla. En edes tiedä mitä hän on tehnyt! Del kohotti ääntään.

- Minä uskon sinua Del. Sinä olet yksi ahkerimmista työntekijöistäni ja jäät aina pyydettäessä ylitöihin. Mutta tämä juttu täytyy silti selvittää tarkasti. Isäsi on murtautunut valtion vankilaan ja yrittänyt vapauttaa erään vangin. Sen piirin poliisipäälikkö ihmettelee miten isäsi on ylipäätään päässyt livahtamaan vartioiden ohi.

***

- Sinulle on vieras, ala tulla.

***

 - Del, Mark ähkäisi kun näki poikansa.

 - Saisimmeko me olla kahden? Del kysyi poliisilta, joka oli myös ollut samalla luokalla hänen kanssaan yläasteella.

 - Tiedät säännöt. Se ei käy, Theo vastasi.
- Etkö voisi vähän joustaa. Poliisejahan me molemmat tässä ollaan. Vanhojen aikojen kunniaksi?

 - Hoida sitten äkkiä asiasi. Odotan oven ulkopuolella, Theo myöntyi ja marssi ulos huoneesta.

 - Mistä tiesit, että olen täällä? Mark kysyi yllättyneenä kun Theo oli poistunut.

 Del katsahti kuivasti isäänsä ja hymähti.
- Minä olen poliisi.

 - Mitä hittoa tämä tarkoittaa? Del töksäytti.
- No elämä ei ole aina niin yksinkertaista kun mihin sinä olet tottunut. Meillä kaikilla ei ole mahdollisuutta opiskella kalliisti, Mark vastasi ja Delillä kuohahti.

 - Mihin minä olen tottunut! Ja minullako ei ole ollut vastoinkäymisiä ikinä? Äitini kuoli ja jouduin asumaan lähes ventovieraan miehen luokse. Se ei ole mikään syy astua laitapolulle! Del huusi.

 - Älä huuda minulle! Sinä et joutunut asumaan kenenkään ventovieraan luokse, minä olen sinun isäsi. Ja saanen muistuttaa, ettet itsekkään aina käyttäytynyt niin kuin puolustaisit oikeutta! Riehuit kaupungilla ja tärvelit kaupungin omaisuutta, Mark puolustautui.
- Minä olin silloin teini! Missä itse olit silloin kun minä olin pieni! Ei sinua näkynyt äitiä auttamassa!

 - Minä olin silloin vankilassa, Mark töksäytti.

 - Mitä? Minä olen lukenut, että sinä olet ollut vankilassa, mutta luulin, että se tapahtui ennen kuin tapasit äidin!
- Minä ja ystäväni ryöstimme timanttiliikkeen silloin kun äitisi oli raskaana. Ja on sanomattakin selvää, että jäimme kiinni.
- Sinä olet siis joku ammattirikollinen niinkö? Tajuatko sinä laisinkaan, että tämä vaikuttaa minun uraani. Ihmiset rupeavat miettimään, että putosikohan se omena sittenkään niin kauas puusta? Minua kuulusteltiin tänään siitä, että olenko auttanut sinua tässä jutussa! Del vuodatti.

- Mitä? Del anna anteeksi en ikinä tarkoittanut sotkea sinua tähän juttuun, Mark säikähti.
- No minun onnekseni minulla oli työpäivä silloin kun tämä tapahtui. Minulla on siis alibi,  joten älä huolehdi, Del sanoi myrkyllisellä äänellä.

 - Vierailuaika on päättynyt, Theo sanoi ja käveli Markin vierelle.

- Kiitos joustavuudesta Theo, Del sanoi ja asteli pois isänsä luota luomatta katsettaankaan enää tähän.

***

 Del käveli kamalassa tunnemyrskyssä vankilalta pois ja pysähtyi vanhan kotitalonsa eteen.

 Nyt kaikki tuntui niin selvältä. Äidin suunnaton vastenmielisyys Markia kohtaan.

 Miltä äidistä oli mahtanut tuntua kun isä ilmestyi taas kuvioihin ja hänen pienipoikansa oli heti alkanut ihailla tätä. Del tunsi ikävän puristuksen rinnassaan vielä näinkin monen vuoden jälkeen.

Hän pudisti surullisena päätään ja käveli viereiselle talolle.

 - Asuukohan James Martin täällä? Del kysyi raskaana olevalta naiselta.

 Nainen katsoi säikähtäneenä Deliin ja vastasi.
- Kyllä, odota hetki.

 - Miten niin poliisi? Del kuuli huoneesta Jamesin äänen ennen kuin tämä astui ulos huoneesta.
- Del. Mitä ihmettä? Jamesilta pääsi kun tämä huomasi Delin.

 - Hei. Satuin olemaan lähistöllä ja ajattelin..
- Mitä on tapahtunut? James kysyi huolestuneena kun aisti Delin synkkyyden.

 - Isä on joutunut vankilaan, Del sanoi kun he siirtyivät sohvalle juttelemaan.

 - Mitä ihmettä? Miksi?

- Hän yritti vapauttaa jonkun vangin vankilasta ja sitten sain tietää, että hän onkin joku ammattirikollinen. Hän istui silloinkin vankilassa kun olin lapsi! Voitko uskoa? Del selitti kiihtyneenä.

 - Uskomatonta, James sanoi ja samalla Delin kännykkä rupesi soimaan.
- Ugh, Delin suusta pääsi ja James katsoi häntä ihmeissään.

- Hei kulta, Del vastasi.
- Älä sinä yhtään kullittele siellä! Missä sinä oikein olet? Ja turha sanoa töissä, koska tiedän, että siellä sinä et ole! Sheila tiuski.

- Oletko sinä soittanut meille töihin? Olen sanonut, ettet saa soittaa sinne. Se on todella noloa!
- Mitä minä muutakaan voin kun sinä et vastaa puhelimeen! Sinulla on joku toinen, niinkö asiat nyt ovat? Sheila syytti.
- Ei tietenkään! Minä olen sinun veljesi luona.

 - Ja tuoko minun pitäisi uskoa. Miksi sinä siellä olet? Ja ajattelitko ilmoittaa minulle ollenkaan, ettet ole tulossa kotiin?
- Tietenkin aioin. Olisin kohta soittanut.
- No miksi sinä olet siellä?
- Minä kerron huomenna kun tulen kotiin, Del vastasi rauhallisesti.
- Jaaha, Sheila sanoi ja löi luurin kiinni.

- Sheila oli vihainen, James totesi.
- Niin, niin oli. Mutta meillä menee oikeasti ihan hyvin. Hän ymmärtää kun selitän hänelle huomenna.
- Toivottavasti, James sanoi ja katsoi tiukasti vanhaan ystäväänsä.

***

 - Minä olen niin kyllästynyt tähän! Sheila huusi heti kun Del astui ulko-ovesta sisään.

 - Ja minä olen kyllästynyt tuohon jatkuvaan syyttelyyn! Aina sinä uskot minusta pahinta. Olenko minä antanut syytä epäilylle muka! Del huusi takaisin.

John kuunteli kauhistuneena nurkan takana kun vanhemmat riitelivät taas. Se oli todella ahdistavaa.

 - No olet! Sinä olet aina poissa kotoonta, etkä ikinä ilmoita jos et tule kotiin!

 - Minä teen sellaista työtä, ettei aina ehdi kotiin soittelemaan. Sinä tiesit millaista työni tulee olemaan kun menit kanssani naimisiin, Del ärähti.

- Minä en todellakaan tiennyt, että sinusta tulisi välinpitämätön!

- Argh! Lopeta jo. Minä en jaksa tuota juuri nyt. Minulla on kamala stressi.

- Sinä et koskaan jaksa.

- Minä olin Oasis Springsissä eilen koska isäni on joutunut vankilaan!

- Joten minä en nyt jaksaisi kuunnella sinun epäluulojasi.

- Mitä hän vankilassa tekee? Sheila kysyi jo astetta lempeämmin ja tarttui Deliä kädestä.
Del huokaisi ja hänen ryhtinsä romahti kun hän alkoi kertoa.

- Kuinka kamalaa, Sheila parahti ja syöksyi miehensä syliin.

- Se oli varmasti todella rakkaa sinulle, Sheila sanoi ja katsoi varovasti mieheensä.

- Niin oli. Del vastasi ja painoi huulensa vaimonsa huulille.

***

 - Mitä jos äiti ja isä eroavat? John kysyi tuskissaan siskoltaan.
- No ehkä sinä muutat isän kanssa johonkin ja minä saan taas oman huoneen, Minea vastasi.

 - Tuo ei ollut yhtään kivasti sanottu! John huudahti ja ponkaisi sängyltä ylös.
- Anteeksi. En minä usko, että he eroavat, eiväthän he voisi, Minea vastasi.

- Kait äiti ja isä voivat erota siinä missä muutkin, John nyyhkytti.
- Voi, älä itke. Eivät he eroa, Minea sanoi ja meni halaamaan pikkuveljeään.

***

 Sheila ja Del irrottautuivat toisistaan kun pienen tytön huuto täytti koko talon.
- Minä menen, Del sanoi ja sipaisi kädellään Sheilan poskea ja asteli tytön huoneeseen.

 - Älä kiukuttele pikkuinen. Sitä tässä talossa on tehty jo tänään aivan tarpeeksi, Del sanoi lempeästi ja nosti pikku Joannan syliinsä.

~

20 osa. Wuhuu!