perjantai 9. huhtikuuta 2021

99. Yksinhuoltajan arkea

 

Katea väsytti aivan liikaa kun hän valmisti illallista perheelle. Oikeastaan lasten pitäisi olla jo nukkumassa, mutta hän ei yksinkertaisesti ollut ehtinyt syöttää lapsia aikaisemmin. Töissä oli venynyt pitkäksi kun kassakone oli sanonut itsensä irti ja Katen oli pitänyt mennä metsästämään uutta ja no, kassakoneita ei nyt myyty ihan jokaisessa liikkeessä. 
Kaiken lisäksi hänen luotto lastenhoitajansa oli kipeänä ja hän oli joutunut turvautumaan naapurin teinityttöön, joka ei osannut edes ruokaa laittaa. Kate ei todellakaan halunnut syöttää eineksiä kahta kertaa samanpäivän aikana lapsille. Eikö kouluissa enää ollut kotitaloutta vai minkä ihmeen takia nykynuoret olivat niin uusavuttomia, Kate pohti. 
- Minä en halua vihanneksia, ne maistuvat kakalta! keittiöön tullut Alex valitti.
- Sinä syöt sitä mitä on tarjolla, Kate huokaisi. Pojasta oli tullut niin nirso. Kate oli myös vähän huolissaan pojan hoikasta olemuksesta, mutta toisaalta poika osallistui kaikkiin koulun urheilutoimiin, joten ehkä se oli normaalia?
- Maistakaa nyt edes. Ei se niin pahaa ole.
- Miten pastan seassa voi olla jotain vihreää? Alex sanoi mulkoillen lautasta.
- Yök, tosi ällöttävää.
- Jos ette syö enempää niin sitten äkkiä hampaitten pesulle ja nukkumaan.

***

- Eikait sinulla ole vielä läksyt tekemättä! 
- Unohtu tehdä.
- Nyt äkkiä nukkumaan. Saat huomenna herätä aikaisemmin tekemään tehtävät loppuun. 
- Eikä! En minä jaksa herätä, Alex valitti.
- Ei voi mitään. Olisit miettinyt aiemmin. Nyt sänkyyn niin kuin olisi jo!
Poika paiskasi kirjan kiinni ja mulkoili vihaisesti Katea. 
- Hyvää yötä.
- Minua ei tarvitse enää peitellä! Alex tokaisi ja kiskaisi peiton tiukemmin itselleen.
- Asia selvä. Nukuhan sitten. 

***

Katesta tuntui, että hän olisi voinut nukahtaa seisomilleen, mutta vielä piti Casidy laittaa untemaille. Hänen suureksi harmikseen tyttö nukkui käpertyneenä tuolilla. Tiedossa olisi siis kiukuttelua.
- Äkkiä pitäisi vaihtaa yövaatteet päälle niin sitten pääset jatkamaan unia, Kate sanoi lempeästi ja nosti unisen tytön syliinsä.
-Ei väsytä, Casidy valitti.
- Eipä tietenkään, Kate naurahti samalla kun alkoi vaihtaa tytön vaatteita. 
Pienen itkun ja huudon jälkeen Kate sai tytön sänkyynsä. Casidy mutristeli naamaansa äidilleen.
- Nuku hyvin, Kate sanoi ja painoi suukon tyttärensä otsalle. 

***

Kun ovi viimein sulkeutui huoneesta, Kate lyhistyi matolle. Hän oli väsynyt, todella väsynyt. 
Yksinhuoltajana olo oli rankkaa. Kate oli ruvennut haaveilemaan, että tapaisi jonkun joka jakaisi tämän raskaan taakan hänen kanssaan. Mutta kuka haluaisi tämän rikkinäisen perheen vastuulleen. Ei kukaan. Niinpä kaikki jatkuisi edelleen näin. 
Oli parempi mennä nukkumaan, aamulla hän joutuisi kuitenkin herättämään Alexin etuajassa tekemään läksyt loppuun.
Samalla kun Kate kömpi sänkyyn hän mietti voisiko lähettää lapset lomalla vanhemmilleen, että saisi pienen tauon. Ei, ei hän voisi tehdä niin. Alexin kannalta se olisi vaikeaa.
Mutta jos ehkä kuitenkin? Niihin ajatuksiin hän nukahti.

***

Aamulla Katella oli kova kiire. Alex ei ollut millään suostunut heräämään ja lastenhoitaja oli myöhässä. Nyt Kate juoksi kuin viimeistä päivää, että ehtisi ajoissa metroon.
Yht'äkkiä hän tunsi raskaan painon päällään ja tunsi miten jalat lähtivät alta. 
- Hemmetti! mies manaili ja yritti kömpiä ylös Katen sylistä.
Tilanne oli aivan absurdi. Siinä Kate makasi keskellä lumihankea vieras mies päällään. 
- Anteeksi, olen todella pahoillani, mies pahoitteli.
- Anna kun autan sinut ylös. Olen todella pahoillani.
Kate katsoi epäröiden edessään seisovaa miestä, mutta tarttui kuitenkin lopulta tämän ojentamaan käteen. 
- Anteeksi neiti. Tämä ei ole ollenkaan tapaistani. Minulla on kauhea kiire ja en ollenkaan huommannut sinua.
- Vika ei ollut varmaankaan pelkästään sinun, Kate sanoi punehtuen.
- Joka tapauksessa, olen todella pahoillani. Eikait teihin sattunut?
- Varmaan pieni kuhmu tulee päähän, mutta enköhän minä pärjää, Kate vastasi naurahtaen.
- Minulla on nyt kamala kiire, mutta haluasin tarjota sinulle illallisen joku ilta korvaukseksi tästä.
- Voi, ei teidän tarvitse. Olen ihan kunnossa.
- Minä lähes vaadin neiti. Se helpottaisi omaatuntoani.
- No, jos kerran vaadit. Kaipa se käy, Kate sanoi hämmentyneenä.
- Saanko vaikka puhelinnumerosi niin voin olla yhteydessä teihin?
Kate kaivoi lompakostaan käyntikorttinsa ja ojensi sen miehelle.
- Kiitos. Minun on nyt pakko mennä, mutta lupaan, että otan yhteyttä teihin.
Mitä ihmettä juuri tapahtui, Kate ihmetteli kun mies harppoi matkoihinsa.

~

Uutta osaa vihdoin. Tunnistiko kukaan kuvan miestä?

1 kommentti:

  1. Luulin ensin, että tuo kuvan mies on Matt ja ehdin jo hetken pohtia, että Kate ja Matt voisivat olla sopiva pari toisilleen. Molemmathan ovat yksinhuoltajia, joten he lienee ymmärtäisivät, että millaista se toisen arki oikein onkaan. Molemmat ovat myös menettäneet puolisonsa, joten he tietäisivät senkin, että millaista kyseisenkaltaisen menetyksen kanssa on elää. Sitten tajusin kuitenkin, että Matt on todennäköisesti vielä liian rikki edes ajatellakseen uutta suhdetta, sitä paitsi Matt ja Katehan tuntevat jo toisensa ainakin jollain tasolla. Viime osassahan taidettiin mainita siitä, että Kate on käynyt viemässä ruokaa Mattille ja pojille.

    Tutulta tuo mies kuitenkin näyttää, mutta ihan heti ei kyllä tullut mieleen, että kuka hän voisi olla. Mieleen ei kuitenkaan tullut ihan varmaa veikkausta. Ehkä toinen niistä Thomasin nuoremmista veljistä? Ethan tai... En edes muista toisen nimeä, pahoittelut. :'D Voi olla, että olen veikkauksineni täysin metsässä, mutta ketään muutakaan ei tullut mieleen.

    VastaaPoista