keskiviikko 16. lokakuuta 2019

88. Asiat tapahtuvat

 - Hei, kaikki hyvin?
- Mm..
- Onko se ihan hirveä?
 - Ei, Sinna nyyhkäisi.
- Miksi sitten itket? Josh kysyi hämillään.
- Kun olen niin helpottunut. Pelkäsin, että se on kerrostalo. Olin ihan varma, että se on.
 - Sen piti olla. Olin jo menossa allekirjoittamaan papereita.
- Mitä tapahtui?
Josh nosti Sinnan syliinsä ja loi syvän katseen naiseen.
 - Anna lähetti minulle linkin tästä sähköpostiin ja kirjoitti liitesanoiksi, että kait tiedät, että sinulla on vaihtoehtoja.
- Annako?
- Siskosi taitaa sittenkin tuntea sinut aika hyvin vai mitä?
- En tiedä mitä sanoa, Sinna sopersi.
- Kiität häntä kun tapaat hänet seuraavan kerran. Hän myös kertoi, että te olette lapsina asuneet tässä tontilla. Talo on tietenkin eri, mutta täällä sinä olet asunut ensimmäiset vuotesi.
- En muista sitä.
- Olit silloin kuulemma tosi pieni. Mitä sanot, haetaanko Evelyn kotiin vanhemmiltasi? Josh kysyi ja painoi hellän suudelman Sinnan huulille.
- Joo, se olisi mukavaa.

***

 - Matt sanoi, että isä on vanhentunut kauheasti, miltä sinusta näytti?
 - Minusta hän näytti ihan ikäiseltään, Josh naurahti.

***

 - Vau, sinähän olet saanut paljon aikaan täällä.
 - Parempi onkin. Viikon päästä on avajaiset.
 - Tämä on kyllä hieno. Tästä tulee varmasti suosittu.
- Parempi olisi. Olen käyttänyt tähän ihan hirveästi rahaa, Kate sanoi naurahtaen.

***

 - Oletko saanut asuntosi myös jo laitettua?
- No en todellakaan. Tämän kanssa on ihan tarpeeksi ollut tekemistä. Lasten huoneet ovat ainoat valmiit.
- Voin tulla auttamaan. Meillä on jo kaikki tavarat paikallaan. Anna oli käynyt järjestelemässä suurimman osan ennen kuin olimme edes muuttaneet.
 - Se olisi mahtavaa, kiitos.
 - Oletko päässyt sinuiksi jo sen kanssa, että asut taas täällä?
- Tässä on vielä totuttelemista. Olen viime aikoina tuntenut itseni tosi huonovointiseksi. Ehkä se on jotain posttraumaattista oireilua?

***

 - Sinna, miten olet voinut?
 - Ihan hyvin isä, Sinna vastasi ja siirsi hermostuneena jalkaansa.
 - Et kuulosta vakuuttuneelta. Mikä hätänä? Thomas kysyi huolestuneena.
- Ei mikään. Olen välillä vain tosi väsynyt.
- Millä tavalla väsynyt? Oletko masentunut? Jenny kysyi ja käveli tyttärensä luokse.
 - En kait. En minä tiedä. Välillä vain väsyttää niin hirveästi ja on tosi huono-olo.
 - Huono-olo? Oksettaako?
 - Joskus. Mitä ajat takaa?
 Thomas virnisti taustalla huvittuneena.
- Sinna, mennään yläkertaan, Jenny ehdotti.

***

 - Kulta, koska olet viimeeksi käynyt lääkärissä?
 - Brindleton Bayssa. On siitä jo aikaa.
 - Oletko ajatellut, että voisit mahdollisesti olla raskaana?
 - Mitä?
 - Voisiko se olla selitys sinun oireillesi kulta?
 Kyyneleet kohosivat Sinnan silmiin.
- En ole valmis. Miksi kaikki tapahtuu niin nopeasti?
 Sinna purskahti itkuun ja kaatui nyyhkyttämään äitinsä syliin.
- Kulta kaikki on hyvin. Sinä pärjäät kyllä. Et ole yksin.
- Kaikki tapahtuu aina vain niin nopeasti. Minusta tuntuu, etten hallitse omaa elämääni. Liana, Josh, Evelyn ja nyt tämä.
- Sinä pärjäät kyllä, eikö niin? Ja nyt sinä asut taas täällä. Me autamme sinua, Matt auttaa sinua ja Anna myös. Josh on hyvä isä, eikö olekin?
- On. Hän on mahtava.

~

4 kommenttia:

  1. Mä arvasin heti tuosta posttraumaattisen oireilun maininnasta, että Sinna on raskaana. Onhan tämä toki aika pian kaiken jälkeen, mutta näkisin, että lähtökohdat uudelle lapselle ovat jo ihan hyvät. Sinnan mielenterveys alkaa olla pikkuhiljaa tasapainossa ja tukiverkko on lähellä. Edelliseen kertaan verraten tilanne on myös siten hyvä, että Sinnan ja Joshin suhde vaikuttaa voivan paremmin. Edellisen kerran äidiksi tullessaan Sinna oli vieläpä kokenut juuri muistinmenetyksen eikä ollut ollenkaan tietoinen omasta raskaudestaan, mutta nyt hän muistaa sen alusta asti, joten ehkä vauva-arki tuntuu hieman helpommalta sitten. Toki heillä on sitten vauvan lisäksi myös taaperoikäinen Evelyn huolehdittavana, mutta uskoisin heidän silti pärjäävän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä uudella lapsella on tosiaankin nyt paremmat lähtökohdat kun koko suku asuu samassa kaupungissa ja ovat valmiina auttamaan. Ja nyt Sinnalla on koko raskaus aikaa suhtautua uuteen lapseen.

      Kiitos kommentista. :)

      Poista
  2. Huh olipa urakka lukea koko tarina tähän osaan asti mutta nyt se on tehty ja voin kertoa että tää on ihan mun lemppari simstarina mitä oon lukenu! Ihan mahtava! Tykkään hahmoista ja tarinankäänteistä ja kaikesta! Jään innolla odottamaan jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja kiva kun sait luettua koko tarinan läpi. :)

      Poista