87. Kaipaus takaisin kotiin

*** Vähän yli vuosi eteenpäin ***

 - Kuule Zoe, miten tässä onkin käynyt niin, että minä joudun tekemään kaikki aamulenkit sinun kanssasi?

 - Ei ketään taaskaan. Oletko huomannut Zoe, että aamulenkeillämme emme ikinä tapaa muita.

 - Sinä rakastaisit aamulenkkejä kaupungissa. Olen varma siitä.

 - Mielestäni me olemme asuneet jo tarpeeksi kauan täällä maaseudulla. Eikö sinunkin mielestäsi olisi jo aika muuttaa takaisin kaupunkiin?

- Turhaanhan minä sinulle puhun. Et sinä osaa vastata.

***

 Josh oli juuri ajanut koko tontin nurmikon ja kaatui kuumissaan tyttärensä kahluualtaaseen.

 - Älä edes unelmoi siitä Zoe. Sinä, et tänne hyppää.

 - Iti, iti!

 - Minä, minä, minä!

 - Tietenkin pikkuinen. Pääset kyllä.

 - Iii! Evelyn kiljahteli innoissaan, kun hänen varpaansa koskettivat vedenpintaa.

 - Onko sinulla ollut kiva päivä tänään?

- Me piillettiin ättän kanssa.

***

 - Kuule, minä olen miettinyt ja sinäkin voit jo paljon paremmin. 

 - Niin mitä?

 - Voisimmeko me muuttaa takas kaupunkiin? 

- Mitä! Sinna älähti.

 - Minä en viihdy tässä kaupungissa. Työ ei tuo minkäälaista haastetta ja minulla ei ole ystäviä täällä. Sitäpaitsi, kummankin meidän perheet asuvat San Myshunossa.

 - Sinä lupasit, Sinna voihkaisi.

 - Sen takia minä kysyn. En minä pakota. Se on vain ehdotus, Josh huokaisi.

- Minä mietin asiaa. Okei?

- Muuta en pyydäkkään.

***

 - Josh haluaa muuttaa takaisin kaupunkiin.

- Eihän se taida yllätyksenä sinulle tulla?

 - Minä ajattelin, että hän olisi jo sopeutunut tänne.

 - Kuule, minä ymmärrän häntä.

- Mitä?

- No siis. Olen itsekkin leikitellyt välillä ajatuksella muuttaa johonkin kaupunkiin. Tämä kaupunki oli sopiva pakopaikka surunkeskellä, mutta nyt alan kaivata kaupungin hälinää, Kate tunnusti.

- Et ole tätä aikaisemmin sanonut sanaakaan tuosta.

- No se on käynyt vasta viimeaikoina mielessä. Del Sol Valleyhyn en haluaisi palata, siellä on liikaa kipeitä muistoja, mutta jos päätät, että lähdette, voisin harkita myös muuttoa.

- Tekö voisitte muuttaa myös San Myshunoon?

- Se ei ole poissuljettu ajatus. Del Sol Valleyssa minulla oli hyvin menestyvä kuntosali, täällä en pääse ikinä niihin asiakasmääriin. San Myshunossa se voisi kyllä onnistua.

- Minun täytyy miettiä tätä, Sinna totesi hämillään.

***

 - Hyvää yötä. Nukuhan nyt.

 - Ei, Evelyn protestoi ja kömpi pois sängystään.

 - Ei kulta. Nyt on nukkumaanmenoaika.

- Eii.

 - Laitahan pää tyynyyn.

 - Huomenna on taas uusipäivä ja sitten voit taas leikkiä.

- Vihdoinkin, Sinna huokaisi kun Evelyn nukahti.

 - Kuule, jos se on sinulle tärkeää niin voimme muuttaa.

 - Oletko tosissasi? Josh henkäisi ilahtuneena ja hieman epäuskoisena.

 - Sinä teit isoja muutoksia minun takiani. Ehkä on minun vuoroni.

 - En halua, että olet onneton, Josh sanoi.

- Tiedätkö, Kate sanoi, että hän olisi ehkä myös valmis muuttamaan San Myshunoon.

- Ihanko totta? Josh kysyi ihmeissään.

- Joo. Hän sanoi, että kaipaa taas menestyvää yrityksen pitämistä, mikä ei onnistu täällä.

- Tiedätkö, minä pidän ystävästäsi. Jos hän tarvitsee mitään apua, jos hän todella haluaa muuttaa, niin minä autan häntä asunnon etsimisessä ja sopivan liiketilan löytämisessä.

- Ihanko totta? 

- Kyllä. 

***

 Joshin nukahdettua Sinna hiippaili parvekkeelle istumaan.

"Minulla tulee ikävä tätä maisemaa." 

 "Mutta ehkä nyt on aika. Muistini on palautunut lähes kokonaan ja terapia loppuu kuukauden kuluttua. Ehkä muutto on hyvästä tässä vaiheessa."

 "On minun vuoroni tehdä urhrauksia meidän vuoksemme. Josh on tehnyt jo niin paljon minun vuokseni, vaikka olen ollut niin etäinen ja masentunut."

~