*** 5 vuotta myöhemmin ***
- Se oli jo melkein. Ensi kerralla se onnistuu.
- En jaksa enää. Jalat pettävät aina viime hetkellä.
- Hei, älä nyt. Vähän aikaa sitten et päässyt edes seisomaan.
- Ihan sama.
Hannah huokaisi pitkään.
- Autan sinut ylös.
***
- Hannah!
- Hyvänen aika!
- Minä pystyin siihen! Anna sanoi kyyneleet silmissä.
- Niin todellakin pystyit, Hannah nauroi ilosta.
- Ihanaa, Anna sanoi ja jalat pettivät samalla alta.
- Ei se mitään, Anna sanoi ja hymyili.
- Nyt pitää vain harjotella lisää. Muutaman kuukauden päästä kävelen jo ilman, että kaadun välissä.
- Tiedän. Ensi vuonna, et tarvitse enää tuota pyörätuolia.
***
- Oletkin saanut kaikki tavarat paikoilleen.
- No, etkai sinä vieläkin mökötä? Sinullahan on täällä kaikkea, mitä teinityttö saattaa vain haluta. Kellään luokkakaverillasi ei varmasti ole näin isoa huonetta.
- Mä en olisi halunnut muuttaa! Nyt Liana ei ole enää naapurissa.
- Älä ole noin dramaattinen. Emmehän me edes kauaksi muuttaneet. Olette edelleen samassa koulussa. Monet olisivat kateellisia sinulle.
- Raha ei ole minulle kaikki kaikessa. Se ei tee minua onnelliseksi.
- Sinullahan on asiat hyvin. Sinulla ei ole mitään syytä olla onneton.
- Mäkin haluan muuttaa pois kotoa!
- Älä puhu hulluja. Matt ja Anna ovat nyt täysi-ikäisiä. Sinä olet vielä hyvän tovin äitin ja isin luona.
- Mene pois!
- Menen, menen. Mitä haluat iltapalaksi?
- En mitään. Haluan olla yksin.
Isä ei ymmärtänyt mitään. Muuton myötä rikas penska leima vain vahvistui hänen otsassaan.
***
- Minä en kertakaikkiaan ymmärrä mikä häntä vaivaa?
- Mattkaan ei ollut noin sulkeutunut tuon ikäisenä.
- Olen myös yrittänyt jutella hänen kanssaan, mutta Sinna ei tee muuta kuin kiukuttele. Kiukutteli jo ennen kuin muutimme tänne, Jenny pohti.
- Hän sanoi haluavansa muuttaa pois. Hän ei halua asua kanssamme, Thomas sanoi harmistuneena.
- Voi Thomas, mitä me teemme?
***
Senkin typerykset. Ettekö tajua, että kuulen teidät tänne, Sinna huokaisi.
Oli outoa asua äidin ja isän kanssa ilman Annaa ja Mattia. Varsinkin ilman Mattia. Hän oli ainoa joka oli edes yrittänyt ymmärtää häntä.
Sinna halusi niin kovasti pois kotoa. Hän oli aina tuntenut itsensä ulkopuoliseksi perheessään, ettei edes tiennyt miten sisällyttäisi itsensä siihen nyt kun huomio ei mennyt enää muille.
~
Olen iloinen Annan puolesta, onneksi hän on lähtenyt paranemaan päin, vaikka aikaa onkin kulunut. Uskon että hän pystyy paranemaan ihan kokonaan, tai ainakin lähes kokonaan tuosta kaikesta.
VastaaPoistaVoihan Sinnaa. Tuo ikä ei ole helppoa, ja hänellä tuntuu olevan vielä vaikeampaa. Toivoisin että hän löytäisi jotenkin oman juttunsa ja oman paikkansa, ehkä hän voisi löytää myös jonkun, joka ymmärtäisi häntä. :)
Anna on saanut käydä kuntoutuksessa hyvin paljon, että on päässyt nykyiseen pisteeseensä. Ehkä aurinko rupeaa näkymään hänellekkin jälleen.
PoistaSinna raukka. Perheen nuorin lapsi, joka jäi yksin vanhempiensa kanssa viimein. :o Sinnan varalle on suuret suunnitelmat. :D
Kiitos kommentista. :3
Hienoa että Anna on kuntoutunut jo todella hyvin ja kiva, että Hannah on yhä hänen tukenaan. Nuo lyhyemmät hiukset muuten pukee Hannahia hyvin. :)
VastaaPoistaSinnalla on kyllä aika hankala tilanne, mutta se kuuluu tuohon ikään. Onhan siinäkin varmasti totuttelemista kun ennen vanhemilla ei ole juuri ollut aikaa ja nyt Sinna onkin ainoa heidän huomionsa kohde. Toivottavasti Thomas ja Jenny oppisivat ymmärtämään tytärtään hieman paremmin.
PS: Sinna on tosi kaunis, Jennyn piirteet näkyvät tytössä tosi kivasti. :)
Kiitos kommentista. :)
PoistaAnnasta ja Hannahista todella sitten tulikin ystäviä keskenään.
Sinnan ja vanhempien välille on todelakin kasvanut jonkinmoinen kuilu. Saa nähdä miten heidän elonsa kolmestaan tulee sujumaan. :)