Tietoja minusta

Oma valokuva
1992 vuonna syntynyt naisihminen, joka rakastaa lukemista ja simsiä :D

maanantai 28. elokuuta 2017

68. A- luokan kansalaiset

 - Hei. Kiva kun pääsitte tulemaan, Emma Sinnan ja Lianan uusi luokkakaveri sanoi. Tyttö oli perheineen edellisenä viikkona muuttanut kaupunkiin.
 - Kiitos kun kutsuit, Liana vastasi ja Sinna tutkaili kiinnostuneena ympärilleen.
 - Päivää lapset. Mukava kun tulitte pitämään Emmalle seuraa. Minä olen Lauren, Emman äiti. Tulkaa pöytään, tein juuri ruokaa.
 - Josh, sano hei Emman ystäville, Lauren komensi.
- Hei, poika sanoi nopeasti vilkaisten ja jatkoi sitten syömistään.
 - Oletko sinäkin meidän koulussa? Liana kysyi vastapäätä istuvalta pojalta.
- Mm.
- Josh, ei noin sovi vastata. Josh on kuudennella luokalla. Ensi vuonna hän siirtyy yläasteelle, Lauren kertoi.
- Millaisia teidän perheenne ovat? Mitä vanhempanne tekevät työkseen? Lauren yritti udella hienovaraisesti ovatko tytöt tarpeeksi varakkaista perheistä, jotta voisivat olla hänen tyttärensä ystäviä.
- Isä omistaa keskustan taidegallerian. Asun hänen ja kahden veljeni kanssa Sinnan naapurissa, Liana kertoi.
Sinnaa hieman ihmetytti moinen kiinnostus hänen vanhempiensa ammattiin, mutta päätti vastata kohteliaasti.
- Mulla on isosisko ja isoveli. Äiti on lääkäri ja isä omistaa parhaan ystävänsä kanssa TD recordsin.
 - Onko isäsi Thomas Garia? Lauren kysyi yllättyneenä.
- Joo.
Nainen hymyili mielissään.
- Olen tavannut vanhempasi kerran. Olin samoilla kutsuilla heidän kanssaan.

***

 - Etkö tule leikkimään kanssamme? Liana kysyi.
- Minä en leiki, poika tuhahti ja nappasi kirjan hyllystä.
 - Josh on niin iso nyt kun hän menee ensi vuonna yläasteelle, Emma naurahti.
 - Niin kait se on. Mun isoveli on yläasteen ensimmäisellä ja se hengailee joka ilta kaupungilla ja sillä on tyttöystävä, Sinna tuumasi.
 - Kuinka typerää, poika tuhahti taas.
 - Miten niin?
- Minulla ei riitä aika kaupungilla hengailuun. Minun täytyy opiskella. Minä haluan A luokalle, sinne pääsee vain erityislahjakkaat oppilaat.
- Vai niin. Siskoni poikaystävä on A luokalla.
- Ihanko totta? Josh kysyi yllättyneenä.
- Joo. Se pelaa koripalloa, se aikoo tehdä siitä ammatin.
- Sinna varmasti pääsee A luokalle, Liana puuttui keskusteluun.
- Tuskinpa vain, Josh totesi.
- Josh, älä viitsi, Emma sanoi.
- Sinna on tosi lahjakas! Hän osaa maalata ja kaikkea, Liana puolusti.

***

 - No millaista siellä oli? Liam uteli kun tytöt saapuivat heille.
 - Musta ne oli vähän outoja koko perhe.
- Lievästi sanottuna, Liana naurahti.
 - Millä tavalla outoja?
- No niiden äiti kyseli hirveesti meidän vanhemmista ja niiden töistä, Sinna sanoi.
- Ja se Emman veli Josh oli tosi ärsyttävä. Se piti meitä tyhmempinä kuin itseään vain sen takia, että se on vanhempi, Liana kommentoi.
- No Emma oli kyllä ihan ok, Sinna myönsi lopuksi.
 Isoveljet kuuntelivat naureskellen sisaruksiensa juttuja.
 - Kuule kirppu, sun on hyvä aika ymmärtää se, että ihmiset on kiinnostuneita meidän isän rahoista. Jokainen, joka liikkuu niin sanotuissa seurapiireissä tunnistaa meidän isän nimen.
- Ei ne kysynyt isän tuloja, Sinna sanoi.
 Matt hymähti.
- Ei suoraan, mutta luota muhun, sitä ne juuri kysyivät. Sun täytyy jossain vaiheessa valita miten sä haluat sun elämäsi elää. Jos sä haluat jotain sun ei tarvitse kun mainita isän nimi ja kaikki rupeavat mielistelemään sun edessä. Mutta toisaalta jos haluat pärjätä omilla ansioillasi niin sun ei kannata kertoa perhetaustaasi muille, Matt antoi syvällisiä elämänohjeita pikkusiskolleen.
  - Älähän nyt. Ei kaikki oo rahan perässä, Douglas sanoi.
- Sinnan on hyvä oppia jo tässä vaiheessa mitä tuleman pitää. Et edes usko kuinka moni on sen jälkeen kun alotin yläasteen yrittänyt ystävystyä mun kanssa siinä toivossa, että esittelisin ne isälle.

***

 - Mä en ymmärrä mitä Matt tarkoitti, Sinna pohti piirtäessään Lianan ja Liamin huoneessa.
 - Se kai tarkoitti sitä, että jotkut voivat yrittää hyötyä susta sillä tavalla, että saisi jalkansa oven väliin musiikkimaailmaan.
- Onko mun isällä muka vaikutusvaltaa sellaiseen?
- Sun isäs päättää kestä tulee hitti ja kestä ei.
- Ihanko totta?
- Joo.

***

 - Etkö sä voisi lähteä kotiin?
 - Mehän puhuimme tästä jo. Älä jankuta vaan mene nyt sovittelemaan niitä mekkoja.
 - Mutta isä!
- Anna.
 - Tuo ei ole sopiva mihinkään koulutansseihin.
- Mitä sinä tiedät mitään koulutansseista?
 - Anteeksi nyt vaan, mutta olen sattumoisin itsekkin joskus ollut sellaisissa. Satuin myös suutelemaan äitiäsi ensimmäisen kerran sellaisissa.
 - No hyi. Älä puhu tollasia, Anna sanoi ja säntäsi takaisin pukukoppiin.
 - Tää on ihan hirveä! Anna puuskahti kun sovitti isän ehdottamaa mekkoa.
 - Sovita nyt vielä yhtä, Thomas huokaisi kun he olivat yli tunnin viettäneet kaupassa.
- Ei se ole tämäkään.
 - Älä murjota, tullaan joku toinen päivä uudestaan.

***

 - Miksi sä tänne ajat?
- Mene vaihtamaan vaatteet ja nähdään katolla, Thomas vain sanoi.
Thomas nappasi pallon maasta ja donkkasi sen koriin.
 - Täältä kaikki alkoi. Näytä mihin pystyt.
- Tiedät, että pystyn samaan.
 Tyttö juoksi isänsä ohi ja hyppäsi.
 Sitten epäonnekseen hänen kätensä lipesivät korin reunasta.
 - Aih.
 - Sattuiko?
- Vähän.
- Ei pidä olla liian itsevarma. Se tekee huolimattomaksi.
 - No niin. Kerrohan sitten mikä mättää?
- Pelaamisessako?
 - Älä leiki tyhmää. Mikä on vikana? Sinä olet ollut äreä ja kiukuttelet minulle koko ajan.
Anna tuijotti vaitonaisena kengänkärkiinsä.
- Jos tämä johtuu siitä kotiarestista niin tiedät, että olit sillä ihan syystä. Sitä paitsi, sinähän sait pitää ne vaatteet. Olisin voinut käskeä sinun palauttaakin ne.
 - En minä kiukuttele. Välillä vain on huonoja päiviä, okei?
- Mutta tuntuu, että niitä on nykyään niin paljon.
- Koulussa on kaksi tyttöä, jotka ovat aina kimpussani. He ovat kuin täitä mistä ei pääse eroon.He arvostelevat kaikkea mitä teen.
 - Olen pahoillani kulta.
- Ja jos he saisivat tietää, että minut on adoptoitu he tuhoaisivat minut. Olisin vain se köyhä vanhempiensa hylkäämä mitätön lapsi. Elän vain kulississa, oikeasti en ole yhtään mitään.
- Hei, älä puhu itsestäsi noin, Thomas sanoi järkyttyneenä ja veti tytön halaukseen.
- Sinä, et ole ikinä ollut mitätön ja et todellakaan elä missään kulississa. Sinä olet meidän lapsi ja kaikki mitä sinulle on ostettu on sinun. Ne eivät ole lainassa eikä sinun tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa niistä. Luuletko, että Matt tuntee huonoa omaatuntoa siitä, että hänelle annetaan rahaa tai ostetaan jotain?
- Mutta Matt on oikeastikin sukua sinulle.
- Sillä ei ole mitään merkitystä. Te kaikki olette yhtä tärkeitä meille.
- Anteeksi, Anna alkoi itkeä.
- Tiedätkö, minä tiedän mistä saamme sinulle täydellisen mekon.
- Niinkö? Anna kysyi hölmistyneenä keskustelun vaihdosta.

~

2 kommenttia:

  1. Mukavaa, että Sinnaakin nähtin vähäsen tässä tarinassa. Saa nähdä mitä päätöksiä hän tulee tekemään elämässään. :) Hyvä myös, että Thomas ja Anna saivat puhuttua asioista ja Annan tunteista. Uskon että tuo helpottaa heidän välejään jo paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinnaa tullaan jatkossa myös näkemään enemmän koska hän on seuraavan sukupolven jatkaja. Hänen tarinansa on jo valmiiksi suunniteltunakin. :)

      Kiitos kommentista. <3

      Poista