keskiviikko 24. toukokuuta 2017

62. Veljekset

 Thomas vilkuili välillä penkillä torkahtelevaa poikaa ja mietti, että millainenhan reissu tästä oli tulossa.
 - Miltä sinusta tuntuu tämä vierailu?
Poika kohautti vain harteitaan.
 - Sinun täytyy vain sanoa jos haluat lähteä takaisin kotiin. Sinun ei ole pakko tehdä mitään mitä et halua.
 - Hoidetaan tämä nyt vain pois alta, okei? Matt puuskahti.
 - Pois alta? Ethän koe tätä velvollisuudeksi? Sinä et ole mitään velkaa hänelle. Sinä määräät tahdin.
- En tiedä. En halua nähdä häntä ja samalla haluan. 
Thomas huokaisi.
- Sanot vain jos haluat pois.
- Okei, Matt vastasi.

***

 - Jätitkö sinä ne laukut sinne!
 - Minä luulin, että sinä otat ne!
 - Minähän sanoin, että viet ne lähtöselvitykseen sillä aikaa kun minä käyn vessassa!
 - Ethän sanonut! Sinä sanoit, että sinä viet ne lähtöselvitykseen sillä aikaa kun minä haen meille eväät.
 - Nuo äänet kuulostavat oudon tutuilta, Thomas sanoi ääneen.
- Eikö tuolla olekkin Ethan ja Mark eno? Matt sanoi kääntyen katsomaan taakse.
 - Olinkin tunnistavani tuon jatkuvan kinastelun.
 - Mennään ottamaan selvää mistä he tällä kertaa tappelevat, Thomas sanoi hymyillen. Hän ei ollut nähnyt pitkään aikaan pikkuveljiään.
 - Mitäs täällä huudetaan? Te tukitten tien, Thomas sanoi ja sai Ethanin säikähtämään laskemalla kätensä tämän olalle.
 - Thomas! molemmat pojat huudahtivat.
 - Tuo tomppeli unohti meidän matkalaukut Bridgeportin lentokentälle, Ethan valitti.
 - Enpäs vaan tuo toope! Mark puolusti itseään.
 - Ne on varmaan jo varastettu. Kiitos sinun, Mark tiuskaisi.
 - Pojat, pojat. Tuo syyttely ei auta mitään. Jos mennään tuonne aulaan ja katsotaan mitä asialle voidaan tehdä.
 - No mitä sille muka voi tehdä?
- Voi teitä, Thomas sanoi pyöräyttäen silmiään.
- Miten isä on ikinä päästänyt teidät opiskelemaan vieraalle paikkakunnalle.
- Mitä tarkoitat?
- Olette niin lapsia vielä, Thomas sanoi ja taputti veljeään poskelle tietäen tämän ärsyttävän tätä.
- Hei! Lopeta, Ethan huudahti.

***

 - Odottakaa te siinä niin minä käyn selvittämässä asiaa.
 - Joo, joo, kaksoset huokaisivat samaan aikaan.
 - Hän kohtelee meitä kun olisimme jotain pikkulapsia, Ethan valitti.
- Hän on kotona ihan samanlainen, Matt naurahti.
 - No millaista on olla vihdoin yläasteella? Mark kysyi.
 - Ei mitenkään erikoista. Mä pääsin koulun jalkapallojoukkueeseen,
 - Hienoa! Pelaa kunnolla niin voit saada stipendin niin kuin me ja päästä pois kotoa opiskelemaan, Mark kehotti.
 - Ei isä antaisi. Hyvä, että viikonloppuna saa olla edes yhdeksään pihalla.
- Kai tuo oli vitsi? Ethan kysyi järkyttyneenä.
- Olisikin, Matt sanoi ja pyöritti silmiään.
 - No niin. Lähdetään. Laukut lähetetään seuraavalla lennolla ja saatte ne huomenna.
 - Minä menen eteen.
 - Kuules nyt. Sinuna menisin nyt nätisti istumaan sinne takapenkille.
- Eivätkö he olekin ihan mahdottomia? Huomaa, että he ovat nuorimpia. He ovat saaneet kaiken aina periksi, Liam naurahti.

~

4 kommenttia:

  1. Kaikista kyllä huomaa, että ovat samaa sukua! Kaikki ovat omalla tavallaan niin samannäköisiä, mutta kuitenkin omanlaisiaan. :D

    Toivottavasti suurimmilta riidoilta vältytään, kun näköjään tuollaista kinasteluakin tuntuu olevan jonkin verran liikkeellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä olisi sisarusten kohtaaminen ilman pientä kinastelua? :D
      Jouduin luomaan Ethanin ja Markin uudestaan koska heitä ei ollut tallennetuissa simeissä. Kuin pieniä Thomaksia. :3 Mark ja Ethan ovat identtiset kaksoset.

      Poista
  2. Mä mietinkin joku aika sitten, että mahdetaanko Thomasin nuorimpia veljiä vielä nähdä, toivottavasti kyllä. Ja nyt mun toiveeni toteutui! :D

    Mulla on jotenkin sellainen aavistus että Jannan ja Mattin kohtaaminen ei tule menemään kovin hyvin. Toivottavasti mitään kovin kamalaa ei tapahdu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ollut edes ajatellut, että näyttäisin vielä Thomaksen sisaruksia, mutta heidän lisääminen tässä vaiheessa tarinaa tuntui luontevalta. Ja onhan se kiva nähdä millaisia heistä on tullut kun ovat kerran aikaisemmin vilaukselta vain näkyneet tarinassa.

      Poista