Tietoja minusta

Oma valokuva
1992 vuonna syntynyt naisihminen, joka rakastaa lukemista ja simsiä :D

lauantai 7. tammikuuta 2017

54. Ponnistus

 - Minua jännittää kovasti.
- Rauhoitu. Hyvin se menee, Thomas sanoi ja hieroi hellästi vaimonsa hartioita, että tämä rentoutuisi.
 - Mitä jos se ei onnistu? Jos hänet viedään vaikka pois.
- Älä edes ajattele sellaista. Niin ei tule käymään.
 Pian ovi  aukesi ja keski-ikäinen nainen astui ovesta ulos.
 - Tulkaa vain sisään, nainen sanoi rohkaisevasti hymyillen.
 - No mitenkäs teillä on arki lähtenyt sujumaan? 
- Oikein hyvin. Anna on jopa ruvennut puhumaan enemmän eikä jännitä niin paljoa.
- Se on hyvä kuulla.
 - No entäs sinä Thomas? Miten tulet Annan kanssa toimeen?
- Hyvin, oikein hyvin, Thomas sanoi hermostuneena koska pelkäsi pilaavansa koko jutun.
- Vietätkö sinä paljon aikaa hänen kanssaan? nainen yritti saada vähän laajempaa käsitystä tilanteesta.
- Olen hänen kanssaan kun Jenny on töissä.
 Naisen kirjoittaessa jotain muistiin Thomas vilkaisi hermostuneena vaimoaan. Jenny puristi nopeasti miestään rohkaisevasti kädestä ja hymyili.
- Thomas ja Anna pelaavat yhdessä koripalloa. Thomas ilmoitti Annan tyttöjen koripallojoukkueeseen, Jenny kertoi yht'äkkiä.
- Niinkö? naisen kavoille levisi hämmästynyt ilme.
- Anna on saanut jo pari ystävääkin, Jenny jatkoi.
- Sehän on hieno juttu.
 - Olen todella tyytyväinen kuulemaani. Luuletteko olevanne valmiit tähän?
- Olemme. Olemme todella valmiit, Jenny sanoi innoissaan.
- No voin ilokseni ilmoittaa, että vanhemmat allekirjoittivat paperit. 
 - Todellako? Thomas kysyi järkyttyneenä. Kuka vanhempi suostuisi tekemään sellaista.
- Emme tarvitse enää muuta kuin teidän allekirjoitukset niin olette tytön virallisia vanhempia, nainen sanoi hymyillen.
 Thomas ja Jenny katsoivat toisiinsa häkellyksen vallassa.
Kyneleet kohosivat Jennyn silmiin.
- Saammeko todella pitää hänet?
- Kyllä. Teistä tulee hänen virallisia vanhempiaan. Kun laitatte nimenne paperiin niin adoptioprosessi on valmis

***

 - Jäättekö te vielä tänne. Mun täytyy mennä tekemään yksi työjuttu Danielin kanssa?
- Mene vaan. Me mennään bussilla sitten takaisin kotiin.
 - Haluaisitko sinä jotain tuolta kojusta?
- Saippuakuplia!
 He olivat tulleet maustefestivaaleille juhlistamaan sitä, että Anna oli nyt turvallisesti heillä eikä kukaan saisi häntä enää ikinä vietyä pois.
 Jenny katseli hymyillen kun tyttö vakava ilme kasvoillaan puhalteli saippuakuplia.
 - Näistä tulee tosi isoja, tyttö sanoi iloisena.
- Niin tuleekin. Mennäänkö haukkaamaan jotain?
- Minulla onkin jo nälkä, Anna vastasi ja työnsi saippuapullon housuntaskuunsa.
 - Onko sinulla ollut kiva päivä?
 - Minulla ei ole ikinä ollut näin hauskaa, tyttö ilmoitti.
 - Kiitos saippuakuplista.
 - Haluaisitko sinä vielä jotain muuta?
- En tarvitse.
- Tule haetaan tähtisädetikut tuolta kojusta, Jenny sanoi ja Anna hyppelehti hänen kanssaan kojulle.
 - Varovasti sitten sen kanssa, ettet syty tuleen.
 - Minä en ole ikinä ennen pitänyt kädessä tälläistä.

***

- Ja niin prinssi otti herneen pois prinsessan patjan alta.
- Mitä sitten tapahtui?
- He menivät naimisiin ja elivät onnellisesti yhdessä. Loppu. Kömihän sitten peiton alle.

***

- Eikö sinunkin olisi jo aika tulla nukkumaan? 
- Mm, joo.
- Vauva potkii kamalasti, Jenny sanoi nousten vaivalloisesti ylös ja tarttui Thomasia kädestä ja laski sen vatsansa päälle.
- Oho. Sehän oli oikein kunnon potku.
- Vauva haluaa pian maailmaan, Jenny sanoi hymyillen.

***

 - Et sitten juokse allasalueella onko selvä?
- On, on.

***

 - Saanko mennä yksin altaaseen? Kyllä minä osaan uida.
 - Ei käy, valitan. Tulen kanssasi.
 - Näetkös, pysyn pinnalla.
- Hieno juttu. Voit kiertää omaan tahtiin tätä allasta.


 - Thomas! Et voi tehdä noin. Näytät huonoa esimerkkiä.
- Se oli vahinko. Tule uimaan kulta.
- En minä uskalla. Alan vielä synnyttää jos tulen sinne.
- No sitten lähdetään sairaalaan. Tule nyt, Thomas maanitteli.
- No hyvä on sitten.
 - Saanko minäkin hypätä?
- Ehkä vähän vanhempana sitten.
- Höh. Miksi ei nyt? Anna kysyi murjottaen.
 - Sinun pitää osata uida ensin paremmin. Näitkö miten Thomaskin tipahti mahalleen sieltä, Jenny puuttui puheeseen.
- Se sattui, Thomas totesi.
- Minä lähden hierontaan jäätkö sinä Thomaksen kanssa tänne?
- Joo.
 - Olkaa nätisti sitten, Jenny sanoi kummallekkin.

***



***

 - Onko sinulla ollut kivaa tänään? Thomas kysyi.
- On, Anna sanoi suuresti haukotellen.
 - Äläs nukahda siihen. Lähdetään etsimään Jenny niin päästään lähtemään kotiin.
- Saanko minä valvoa tänään?
- Sinä olet nukahtanut, ennen kuin pääsemme edes autosta ulos.
- Enkä ole.

***

- Onko kaikki tavarat nyt varmasti mukana.
- On.
- Sitten lähdetään.

***

 - Thomas, supistelee.
- Mm.
 - Kuuletko! Pitää lähteä sairaalaan.
- Mitä?
 - Nyt!
- Nytkö?
- Kyllä. Mistä saamme lastenhoitajan?
- Soitan Danielille. Hän asuu tuossa ihan lähellä.
- Käy sanomassa Annalle, ettei hän säikähdä kun täällä on vieras mies.
-Kop kop. Ollaanko täällä hereillä, Thomas kurkisti oven raosta ja astui siään kun huomasi sängyn olevan tyhjä.
 - Kauan olet oikein ollut hereillä?
- Vähän aikaa.
- Kuule meidän pitää Jennyn kanssa lähteä sairaalaan. Vauva haluaa maailmaan. Daniel tulee luoksesi. Muistathan Danielin.
 - Onko hän se kenen kanssa pelattiin koripalloa?
- Juuri hän. Voitte vaikka taas mennä pelaamaan.
 - Enkö saisi tulla mukaan? Anna kysyi ja kompuroi ylös.
- Valitettavasti et. Siinä voi mennä hyvin monia tunteja ja Jenny jaa varmasti pariksi päiväki sairaalaan. Minä tulen varmaan viimeistaan huomen aamulla kotiin.
- Lupaatko?
- Tietenkin. Anna hali, Thomas sanoi ja tyttö kapsahti hänen kaulaansa.

***

 - Hengitä kulta.
 - Minä en jaksa, Jenny vaikersi.
- Hyvin se menee.
 - Helppohan se on sinun sanoa! Minä en tee tätä enää koskaan, Jenny tiuskaisi.
Sairaanhoitaja hymyili tietävästi ja virnisti Thomakselle.
- Niin he kaikki sanovat. Näemme varmasti vielä uudelleen.
 - Nyt viimeinen ponnistus niin pienokainen on täällä.
Pian kuului voimakas rääkäisy ja tuoreet vanhemmat hymyilivät hullun lailla.

***

- Katso häntä, Jenny huokaisi ja suukotti miestään.
- Ihmeellistä. En voi uskoa, että tämä on meidän aikaansaannosta, Thomas puhui liikutuksen vallassa.
- Kyllä minä oikeasti haluan lisää lapsia, Jenny paljasti.
- Heti kun se on mahdollista, Thomas naurahti ja silitti vaimonsa hiuksia hellästi.

 ~

10 kommenttia:

  1. Hyvä että Anna on nyt virallisesti heidän. Odotan innolla Thomasin ja Jennyn pikkuisen kasvua, haluan nähdä miltä hän näyttää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin odotan, että miltä se tulee näyttämään. Kunhan ei jotenkin hyppää takaisin Minean tain Delin näköiseksi. Jotenkin tuntuu, että kaikki sukupolvet perii ne silmät, enkä haluu niitä. D: Onneksi Thomaksesta tuli isänsä näköinen, että ehkä tällä uudella tulokkaalla on jotain mahdollisuuksia.

      Poista
  2. Tällä hetkellä minusta tuntuu että heidän ainakin vielä melko pieni perheensä on täydellinen juuri tuollaisena, nyt kun he virallisesti adoptoivat Annan ja heille syntyi vauvakin. Uusia lapsia sitten odotellessa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkien alku draamojen jälkeen musta tuntuu, että Thomas sekä Jenny on tasapainoisin pari heidän suvustaan. Ja tulevat pärjäämään hyvin lastensa kanssa. :)

      Poista
  3. Voi Jenny =D Ensimmäinen lapsi vasta saatettu ulos ja pohtii jo seuraavaa =D Siinä sitä on todellinen sankariäiti! Ja ihan mahtava juttu, että Anna on nyt virallisesti heidän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenny haluaa kovasti rakentaa perhettä missä on sekä isä ja äiti kun ei itsellä sellaista ollut. Ja haluaa tarjota muillekkin lapsille sellaisen perheen.

      Poista
  4. Ihanan onnellinen osa ja suloinen perhe! Ihanaa, että Thomas ja Jenny saivat pitää Annan! Ja Anna oli liikuttavan ilahtunut kaikesta, mitä tuore perhe teki yhdessä. Ilahtuukohan hän yhtä paljon, kun pääsee leikkimään pienen sisaruksensa kanssa? Hauskaa, että Jenny suunnittelee jo seuraavaa lasta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. :)

      Seuraavassa osassa on tulossa lisää lapsia. Yksi yllättäväkin.
      Pian talo ihan ratkeilee liitoksistaan kaikkien pienten askelten painosta. :D

      Poista
  5. Rakastan tarinaasi, olen lueskellut sitä jo pidemmän aikaa. Sopisiko linkitys? :) http://wnwsanahelinaats4.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin vasta nyt kommenttisi, mutta lisäsin blogisi linkkilistalle. :)

      Poista