Tietoja minusta

Oma valokuva
1992 vuonna syntynyt naisihminen, joka rakastaa lukemista ja simsiä :D

lauantai 10. joulukuuta 2016

52. Tyttö

Parin vuoden päästä

 Oli täysin tavallinen arkipäivä kun Thomas oli säveltämässä musiikkia kotonansa. Danielin ja hänen yritys oli alkanut tuottaa ihan mukavasti joten kaikki alkoi elämässä olla mallillaan. Ovi kävi ja Thomas sammutti laitteet ja kääntyi hymyillen katsomaan vaimoaan, mutta pian hymy muuttui hämmennykseksi.
 - Kaikki on nyt hyvin. Älä pelkää, Jenny sanoi pienelle tytölle eteisessä.
 Thomas yritti kuumeisesti miettiä päänsä sisällä mistä oikein oli kysymys.
 - Hei kulta. Tässä on Anna.
- Hei Anna, Thomas sanoi täynnä kysymysmerkkejä.
 - Tule Anna, laitetaan sinulle jokin elokuva pyörimään telkkarista sillä aikaa kun minä menen juttelemaan Thomasin kanssa, Jenny sanoi ja viittelöi sitten miehensä makuuhuoneeseen.
 - Mistä tässä on oikein kysymys? Thomas kysyi kun he istahtivat sängylle.
- Minä olen jo monta kertaa hoitanut tyttöä sairaalassa perheväkivallan vuoksi. Olen tehnyt lukuisia lastensuojeluilmoituksia ja vihdoin ne tekivät tulosta..
- Ja tyttö on meillä minkä vuoksi?
- No katsos kun.. Minulle soitettiin tänään ja kysyttiin oltaisiinko me halukkaita ottamaan sijaislapsi meille.
 - Odotas, annas kun keskeytän sinut hetkeksi. Oletko sinä siis tuonnut meille lapsen? Tarkoitan meille. Siis asumaan meille? Thomas kysyi järkyttyneenä.
- Hän on niin kovin pieni ja joutunut kokemaan kauheita. En voi edes ajatella häntä jossain laitoksessa jossa on paljon muitakin lapsia. Hän tarvitsee vakaan perheen.
- Ja sinä puhut meistä niinkö?
- No se tietysti tarkottaisi hirveästi paperitöitä sekä sosiaaliviranomaisten käyntejä. Ole niin kiltti, haluaisin niin kovasti antaa hänelle ehjän perheen.
- Sinä olet tosissasi?
- Niin tosissani kun voisin ikinä olla.
- Hyvä on, mutta sinä saat hoitaa ne sossut ja kaiken muun. Onko ymmärretty?
- Kiitos.

***

 Anna heilutteli malttamattomana jalkojaan edestakaisin.
He olivat vihdoin muuttaneet isompaan asuntoon ja hän saisi viimein oman huoneensa. Hän ei ollut vielä nähnyt huonetta kun Jenny halusi laittaa sen täysin valmiiksi.
 - Jenny, oletko kohta valmis? Sain purettua viimeiset laatikot, Thomas huusi eteisestä.
 Pian nainen ilmestyi eteiseen.
- Nyt on valmista, hän sanoi leveä hymy kasvoillaan.
 - Anna, nyt se on valmis. Thomas sanoi ja kutsui tytön luokseen.
 Vou, Thomas ajatteli. Jenny oli pistänyt parastaan. Thomasista oli jotenkin vaikea käsittää, että hän asui yhdessä pienen tytön kanssa. Ja nyt tällä tytöllä oli oma huone hänen kodissaan.
 Thomas katseli kun tyttö katsoi silmät pyöreinä uutta huonettaan.
- Ovatko nämä kaikki minulle? tyttö kysyi hämmentyneenä ja hiiren hiljaisella äänellä.
 - Näkyykö täällä ketään muuta pikkutyttöä? Jenny kysyi.
Anna pudisti päätään.
- Pidätkö näkemästäsi? Jenny kysyi.
 - Tämä on kaunein koskaan näkemäni huone. Kiitos!
 - Hyvä, että pidät. Eiköhän tilata ruokaa? Minulla on ainakin nälkä tämän kaiken pakkaamisen ja purkamisen jälkeen.

***

 - Se tekee 10 simeleonia.
Jenny ojensi rahan pizzakuskille ja kiitti tätä.
 - Tulkaa syömään!
 Ilta oli jo alkanut hämärtää heidän alkaessaan syödä. Silti kaupungin hälinä kuului edelleen sisään ikkunoista.
 Anna mutusti hiljaa omaa palaansa ja vältteli katsekontaktia.
 Thomasin kävi sääliksi tyttöä. Tottuisikohan hän koskaan heidän kotiinsa? Tulisiko tästä yhtään puheliaampaa ja millaisen he osaisivat Jennyn kanssa kasvattaa tästä?
 - Minun on huomenna palattava lomalta takaisin töihin, joten sinä jäät tänne kahdestaan Thomasin kanssa, Jenny ilmoitti tytölle ruokapöydässä. Jenny oli yrittänyt järjestää rennon ilmapiirin kun kertoisi tästä.
 Tyttö katsoi eksyneen näköisenä ensin Thomasiin ja sitten Jennyyn ja näytti erittäin poissaolevalta.
 Mitä ihmettä hän keksisi tehdä pienen tytön kanssa koko päivän?
 Thomas keräsi tyhjät lautaset pöydästä ja jätti Jennyn keskustelemaan kahdestaan tytön kanssa.
 Thomasin vatsaa kouraisi yht'äkkiä. Häntä jännitti aivan kamalasti tuleva päivä.

***

 Thomas empi hetken oven takana ennen kuin koputti siihen.
 - Anna, oletko hereillä? Hitto, ei vastausta.
 Varovasti Thomas astui huoneeseen jossa pienityttö tuhisi vuoteessaan.
- Anna olisi aika herätä.
 Tyttö säpsähti hereille samantien ja hyppäsi äkkiä ylös sängystä.
 - Tule aamupalalle.

***

 Toivottomana Thomas tuijotti paistinpannua. Olisipa Jenny tehnyt aamupalan valmiiksi.
 - Ei, ei tänään! Thomas parahti kun palaneen käry nousi pannusta.

***

 - Mitä haluaisit tehdä tänään?
- Ihan sama, tyttö vastasi hiljaa.
Thomas huokaisi. Miksi Jennyn piti palata töihinsä?

***

- Mitä me tehdään täällä? Anna kysyi hämmentyneenä kun he pääsivät kuntosalin katolle.
 - Pelataan koripalloa. Ota koppi.
 Tyttö otti pallon taidokkaasti kiinni ja katseli sitä ihmeissään.
- Kokeile heittää se tuonne koriin, Thomas kehotti.
 - Ei se mennyt, Anna valitti kun pallo pongahti takaisin hänen syliinsä.
 - Kokeile uudestaan, Thomas sanoi.
Tunnin harjoittelun jälkeen pallo viimein kohosi tarpeeksi korkealle ja pujahti verkon läpi.
- Näetkös, harjoittelu tuottaa tulosta, Thomas kehui ja tyttö hymyili leveämmin kuin pitkään aikaan.

~

4 kommenttia:

  1. Jenny ja Thomas ovat hyväsydämisiä kun he ottivat tytön luokseen. Tilanne vaatii varmasti totuttelua varsinkin Thomasilta mutta uskon kyllä heidän olevan hyvät sijaisvanhemmat Annalle.

    VastaaPoista
  2. Tälläista käännettä en osannutkaan odottaa. Uskon kuitenkin, että Anna sopii Jennyn ja Thomasin perheeseen. Totuttelu siihen vie toki aikansa, mutta pikkuhiljaa. Anna tulee kuitenkin Jennyn kanssa hyvin juttuun, niin uskon että lopulta Annan ja Thomasinkin välit ovat tuttavallisemmat, kun he löysivät jo nytkin yhteistä tekemistä. :)



    VastaaPoista
  3. Oho! Tuli perheenlisäystä, mutta ei aivan perinteisimmällä mahdollisella tavalla. Sait kyllä teksteillä taas nauramaan kun luin noita Thomasin reaktioita =D Toivon mukaan kaikki sopeutuvat toinen toisiinsa ajan kanssa =)

    VastaaPoista
  4. Kiitos kaikille kommenteista. :)

    Thomas vähän ihmeissään uudesta roolistaan kotonansa, mutta kaipa hän siihen pian tottuu. Seuraavassa osassa nähdään lisää Thomaksen reaktioita perhettä mullistaviin uutisiin. :)

    VastaaPoista