maanantai 4. heinäkuuta 2016

42. Matkaan lähden

 Ella katseli tylsistyneenä vanhaa valokuva-albumia kun hänen oveensa koputettiin.
 - Moi, saanko tulla sisään? Josh kysyi.
 - Toki, Ella vastasi huokaisten ja käveli sängylleen.
 - Mistä tiesit, että olen täällä?
- Sikosi antoi tämän paikan osoitteen.
- Ai, Ella totesi hämmentyneenä.
 - No tuota, miten olet voinut?
 - Ihan hyvin, kait.
Hiljaisuus...
 - Minä olen käynyt täällä ennenkin, Josh kertoi.
Ella näytti hämmentyneeltä.
- Siskollani oli anoreksia. Hän oli täällä monta vuotta.
- Miten hän parani?
Josh katsoi apeana maahan.
- Hän ei parantunut?
- Miten hänelle kävi?
- Hän kuoli puolivuotta sen jälkeen kun pääsi täältä pois.
 - Olen pahoillani, Ella sanoi hiljaa.
 - Niin. Minä ajattelin, että haittaisiko sinua jos kävisin välillä katsomassa sinua?
 - Se olisi ihan kivaa, Ella hymyili ujosti.

***

 Tunnin oltuaan Ellan luona Josh alkoi tehdä lähtöä. He olivat jutelleet kaikesta maan ja taivaan väliltä.
 - No, nähdään taas, Josh sanoi.
- Oli kiva kun kävit. Oikeasti.

***

 Vähän myöhemmin kun Ella oli lukemassa kirjaa hänen oveaan taas koputettiin.
- Sisään.
 - Heippa, rakas siskoseni, Diana tervehti.
- Tulitko yksin?
- Joo. Muut tulevat huomenna käymään.
 - Miten voit?
- Paremmin jos saisin tietää, että pääsisin kotiin, Ella tokaisi.
- Kävikö Josh täällä, Diana kysyi sivuuttaen Ellan kitkerän vastauksen.
- Joo.
 - Minä pääsin opiskelemaan. Birdgeportiin!
- Saatko sinä muuttaa sinne? Ella kysyi hämmästyneenä.
- Kyllä. Ajattele, ensi vuonna en ole enää täällä vaan suurkaupungissa!
- Onhan tämäkin suurkaupunki.
- Joopa, joo. Sitten tulet kyläilemään luokseni! Diana innostui.
- Jos nyt joskus pääsen kotiin, niin Andy ei kyllä anna minun lähteä mihinkään kotoa.
- Älä sano noin. Sitten kun paranet ja olet jonkun aikaa ollut heidän valvovan silmän alla niin saat taas alkaa elämään.
- Ja mitähän tarkoitat elämisellä? Ella naurahti.
- Noh, kyllä sinä tiedät, Diana hymyili.

***

 - Onko sinulla nyt varmasti tarpeeksi rahaa? Andy varmisteli.
 -On, on. Putsasit jo varmaan koko lompakkosi, Diana naurahti.
 - Olen niin kateellinen. Saisinpa tulla mukaan, Ella harmitteli.
- Sinulla ei ole vielä mikään kiire pois, Minea puuttui puheeseen.
 - Tulet sitten käymään kun saan tavarat laitetuksi, Diana sanoi.
 - Minulla tulee ikävä sinua, Janna sanoi meni halaamaan Dianaa.
 Jannan irtaannuttua hänestä Diana veti pojan syliinsä.
- Älä. Tää on ihan tyttöjen juttuja, Thomas vastusteli. Sen seurauksena hän sai märän pusun poskelleen.
- Yök! Thomas parkaisi.
 - Ajathan varovasti? Andy kysyi vaimoltaan.
- Yhtä varovasti kuin sinäkin. Pysähdymme matkalla johonkin yöksi, Minea vastasi.
 - Rakastan sinua.
- Ja minä sinua. Pärjäätköhän sinä lasten kanssa varmasti? Minea naurahti ja sai sen seurauksena pitkän suudelman.
- Pärjään loistavasti.
- Et sitten anna heidän valvoa myöhään.
- Minä tulen olemaan tiukempi kuin sinä, Andy sanoi virnistellen.
- Juupa joo. Nähdään parin päivän päästä.

***

 Auton lähdettyä pihasta Ella käpertyi uuden huoneensa lattialle itkemään.
 Hänellä oli jo valmiiksi ikävä siskoaan. Hänen ainoata ystäväänsä ja juttu kaveriaan.
 - Epäreilua, että Ella sai Dianan huoneen. Minä olisin halunnut oman huoneen, Thomas marmatti sisarelleen.
 - Olisitpa saanutkin sen. Sitten minä olisin saanut tämän ison huoneen ihan itselleni, Janna irvisti veljelleen.
 - Mitäs täällä vielä suut käyvät kovaa vauhtia. Nukkumaan siitä lapset, sanoi Andy, joka ilmaantui huoneeseen.
 Thomas pyöräytti isälleen silmiä ja pujahti peittonsa alle.
- Ilmeilitkö sinä minulle? Andy kysyi.
 - Anna minun nyt nukkua, Thomas mutisi.
- Hän murjottaa koska olisi halunnut Dianan huoneen, Janna paljasti.
 - Vai niin, Andy sanoi ja istahti tyttärensä vierelle.
- Ehkä Thomas ja Liam voisivat jakaa huoneen ja minä saisin oman, Janna ehdotti.
 - Vai sellaista sinä ajattelit, Andy sanoi ja halasi Jannaa.
- Joo, Janna kikatti.
 - Olkaa hiljaa. Antakaa minun nyt nukkua.
 - Näet painajaisia kun käyt noin happamana nukkumaan, Andy sanoi pojalleen.
- Itse näet kun äiti ei ole nukuttamassa sinua!
- Vai niin. Hyvää yötä.
 - Öitä isi, tyttö sanoi.
- Pöh, Thomas sanoi ja veti peittoa paremmin päälleen.
Andy kävi nopeasti kurkkaamassa Ellan huoneeseen, mutta tämä oli käynyt jo nukkumaan.
 Liam oli kaikkea muuta kuin nukkumassa kun Andy meni tämän huoneeseen.
 Pieni poika kiemurteli sängyssään ja huusi kuin hinaaja.
 - No mikäs täällä on hätänä?
 - Meillä on viikonlopun aikana täällä miesylivoima, Andy sanoi ja keinutteli pientä poikaa sylissään.
 - Isi pärjää tässä ihan hyvin. Vai mitä mieltä olet?

~

6 kommenttia:

  1. Voi Ellaa, kun ei pysty elämään elämäänsä niin kuin Diana. Onneksi Josh on kuitenkin kiinnostunut Ellasta ja siitä, mitä hänelle kuuluu.

    Muuten tosi nättejä nuo tyttömäisesti sisustetut huoneet! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Nyt kun oon lataillut kaikkea niin on tosi kiva sisustaa huoneita pelissä.

      Poista
  2. Hyvä että Ella oli hoidossa, mutta hyvä myös että hän pääsi sieltä pois. Haluan uskoa että tyttö paranee kunnolla ja että mitään takapakkia ei tule, mutta asiaa ei ainakaan helpota Dianan lähtö. Hyvä Dianan puolesta, mutta Ella tosiaan vaikuttaa kaipaavansa siskoansa todella paljon. Toivottavasti Ella alkaisi viettämään enemmän aikaa Joshin kanssa!

    Minun mielestäni Andy tosiaan pärjää lasten kanssa ihan hyvin, ainakin toistaiseksi hän välttyi kaikelta suuremmalta. Thomas tosin hieman kiukutteli, mutta Andy hoiti sen tilanteen kuitenkin hyvin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Andy pärjäsi hyvin koska on muutenkin osallistunut lastenhoitoon kotona ollessaan. Oikea unelma perheenisä. :D Ensi osassa nähdään miten Ella pärjää ja kaksoset ovat kasvaneet teineiksi.

      Poista
  3. Luin blogin juuri läpi, ja melkein kuolin kun huomasin että tämä oli viimeisin osa xd

    Ihania huoneita tytöillä OwO
    Ihanaa että Ella pääsi takaisin kotiin, mutta sitten Diana lähtikin heti 3: Ei varmaan helpota Ellan parantumista :(

    Odottelen innolla jatkoa!

    VastaaPoista
  4. Uusi lukija, jee :)
    Kiva kun tykkäsit. Uutta osaa olen jo kuvaillut ja vähän kirjoittanutkin.

    VastaaPoista