Tietoja minusta

Oma valokuva
1992 vuonna syntynyt naisihminen, joka rakastaa lukemista ja simsiä :D

tiistai 14. kesäkuuta 2016

40. Taakkako

 - Katso kuka tuolla on? Janette naurahti ystävälleen.
 - Mikä lasten kampaus.
*Tirskahtelua
 - Hei Ella! Unohditko lapsenvahtis kotiin?
- Kuvakirjojako sä sieltä etit?
- Etkai sä loukkaantunu.
* Naurua
Älä itke, älä itke, Ella hoki mielessään itselleen kun kyyneleet rupesivat valumaan silmistä.
Vauhdilla hän juoksi alakerran vessaan kun kyynelpato murtui.
Nopeasti hän pesi kasvonsa ja yritti saada punasuuden katoamaan naamaltaan.
- Hei, onko kaikki hyvin? Ella säpsähti kun kuuli pojan äänen viereltään.
 - Kaikki on hyvin, tyttö vastasi säikähtäneenä saamastaan huomiosta.
 Diana saapui aulaan ja katsoi hämmentyneenä kun hänen siskonsa jutteli hänen luokalleen saapuneen uuden oppilaan kanssa.
 - Onko kaikki hyvin? Diana kysyi siskoltaan.
- On. Älä tule holhoamaan!
 - Ei tarvitse olla ilkeä. Olin huolissani.
 - Onko sinulla joku syy olla huolestunut? poika kysyi huolestuneena ja katsoi tyttöjä.
 - Ei ole. Kiitos kysymästä, mutta voin oikein hyvin, Ella sanoi ja loihti hymyn kasvoilleen.
 - Odotan, että pääset koulusta niin mennään samaa matkaa, Diana ilmoitti.
- Älä. Pärjään yksinkin, Ella ilmoitti ja käveli pois.
- Oletteko te kavereita? poika kysyi uteliaana sananvaihdosta.
Diana naurahti.
- Hän on siskoni.

***

Auton ääni herätti Minean.
Joko kello olisi sen verran, että Andy tulisi kotiin? Eikä hän ollut saanut vielä mitään aikaiseksi.
Oli syytä kiskoa äkkiä vaatteet päälle, ettei Andy huomaisi hänen nukkuneen taas koko päivää.
- Ei voi olla totta, Minea parahti ääneen. Hänen vasta ostamansa farkut eivät mahtuneet kunnolla kiinni. Soma vatsakumpu jätti farkut lantiolle roikkumaan.
Huoh, hän huokaisi ja istui sohvalle murjottamaan.
- Mikäs on tämän päivän murjotusaihe? Andy kysyi kun astui makuuhuoneeseen.
Minea nousi ärtyneenä sohvalta ja meni miehensä eteen seisomaan.
- Katso minua!
Andy tarkasteli hetken vaimoaan huvittuneena,
- Mitä minun pitikään katsoa?
- Minä, minä taidan olla raskaana! Minea huudahti tuohtuneena.
Andy purskahti hersyvään nauruun.
- Mitä sinä oikein naurat? Minea kysyi vihaisena.
- Minä olen raskaana. Ymmärrätkö sinä!
- Ihanko totta kulta? Se ei tullut yllätyksenä minulle.
- Mitä? Minea älähti.
- Nytkö sinä sen vasta huomasit? Andy kysyi lempeästi.
- No housut eivät mene kiinni, Minea sanoi surkeana.
- Mennään ostamaan uudet housut, Andy ehdotti.
- Kaun olet tiennyt? Minea kysyi hämmentyneenä.
- Pari kuukautta. Kulta, sen näkee aivan selvästi.
- Pari kuukautta! Etkä sanonut mitään, Minea nyyhkäisi ja juoksi pois huoneesta.
- Mitä ihmettä? Andy hämmästeli.

***

 Andy katsoi kun hänen vaimonsa pujahti sanomatta sanaakaan peiton alle.
 - Etkö haluasi jutella?
 Mutta juuri kun Andy istahti vuoteelle Minea juoksi pois huoneesta,
- Hei, mihin sinä menet?

 - Voi kulta. Tule, minä autan sinut ylös.
 - Anteeksi, Minea itki miehensä selkää vasten.
- Ei se mitään rakas. Kaikki tulee menemään hyvin.

***

 - Kerro mitä haluat niin minä haen.
- Jotain suklaata kiitos.
 - Etkö ottanut itsellesi mitään?
 - En. Halusin vain jutella kanssasi rauhassa.
 - Mistä?
- Ajattelin, että sinä haluat puhua, Andy sanoi hymyillen.
 Minea katsoi hämmentyneenä mieheensä.
- En ole ehkä ollut tarpeeksi läsnä viime vuosina, Andy sanoi hiljaa.
- Niin. Minusta tuntuu kuin sinä olisit isä ja minä äiti, Minea sanoi viimein.
 - Ööh. Minähän olen isä ja sinä olet äiti.
- En tarkoittanut sitä. Vaan minun isäni. Isä oli aina töissä ja äiti oli kotona kasvattamassa lapsia. Ajattelin aina, että minun elämästäni ei todellakaan tule sellaista, Minea selitti.
- Oletko sinä pahoillasi lapsista? Andy kysyi kurkkua kuristaen.
- En tietenkään. Minä vain oletin, että meidän elämämme olisi erilaista.
 - Tule mennään kävelemään, Andy sanoi ja tarttui vaimoaan kädestä.
 - Tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt, Minea sanoi hiljaa.
- Minun perheeni tuli kamalaksi taakaksi sinulle, Minea jatkoi kyynelien pudotessa.
 - Hei, älä nyt. Sinun perheesi on nyt minunkin perheeni, Andy sanoi ja kumartui vaimonsa vatsan eteen.
 - Minä rakastan sinua niin paljon. Enemmän kuin teininä, Andy hymyili ja nousi suutelemaan Mineaa.
- Ja meillä on kaksi aivan mahtavaa kakaraa ja lisää tulossa. Ja entäs sitten sinun siskosi, he ovat kuin omia lapsia minulle. Usko pois, minä en ole menettänyt mitään elämästäni. Olen isä kaikille siellä kotona oleville, myös Joannalle joka matkustaa aina ties missä.
- Oletko tosiaan tuota mieltä? Minea nyyhkäisi.
- Olen.

~

Jo neljäskymmenes osa! :)


3 kommenttia:

  1. Tää osa oli kiva. :) Minea ja Andy on edelleen aivan ihana pari.

    VastaaPoista
  2. Osasin aavistella oikein, eli Minea tosiaan olikin raskaana! :D Heidän elämänsä ei varmastikkaan tule helpottumaan perheenlisäyksen myötä, mutta minusta vain jotenkin tuntuu, että asiat on juuri oikein, kun Minea ja Andy kasvattavat noita kaikkia lapsia. Kun Andykin tuossa lopussa sanoi Minean siskojen olevan hänelle kuin omia lapsia. Jotenkin ajattelen, että heillä kuuluu olla omat vaikeutensa ja riitansa, mutta silti he tuntuvat niin vahvalta ja toisiaan rakastavalta parilta, että jos he joskus päätyisivät eroon, niin yllättyisin totaalisesti.

    VastaaPoista
  3. Kiitos molemmille kommentista. :) Minea ja Andy ovatvahva pari. <3

    VastaaPoista