Tietoja minusta

Oma valokuva
1992 vuonna syntynyt naisihminen, joka rakastaa lukemista ja simsiä :D

perjantai 4. joulukuuta 2015

27. Sä haluat pois

 Kukaan ei ollut taaskaan huomannut, että Minea ei ollut aamulla poistunut kouluun muiden mukana.  Hän hymähti tyytyväisenä kun kuuli isänkin viimein lähteneen töihin.
Hän avasi sähköpostin ja alkoi kirjoittamaan Sarahille vastausta tämän viestiin.
" En jaksaisi olla täällä enää hetkeäkään! Voisin oikeastaan piakkoin tulla sinne", Minea kirjoitti ja sai aivan loistavan idean samalla.
 Hän kiiruhti alakertaan ja toivoi parasta.
 Hän meni eteiseen ja tunki kätensä isänsä  huppareiden taskuihin.
- Jes! Löytyi, Minea huudahti ääneen kun piteli isänsä autonavaimia kädessään.
Ei se niin vaikeaa voi olla, hän ajatteli.

***

 - Missä Minea on? Del kysyi lapsiltaan kun palasi töistä kotiin.
 Molemmat vastasivat etteivät olleet nähneet siskoaan koko päivänä.
 - Sanoiko Ciara mihin meni kun tuli töistä kotiin? Del lisäsi.
- Ei Ciara ole edes käynyt kotona aamun jälkeen. Miten niin? John ihmetteli.
- Missäs hitossa minun autoni sitten on, jos ei Ciaralla?
- Ei tossa pihalla ollut mitään autoa kun tultiin kotiin, John vastasi.
- Ei voi olla totta, Del sanoi ja lösähti poikansa viereen istumaan.
- Siskosi puhelin on kiinni, Del sanoi hermostuneena.

***

 Puhuttuaan vaimonsa kanssa puhelimessa Del marssi hermostuneena terassille. Ciaralla ei todellakaan ollut hänen autoaan.
 Hän istahti penkille ja tuijotti vähän aikaa tyhjyyteen. Eihän Minea voinnut olla niin tyhmä? Eihän tämä edes osannut ajaa.
Del tuijotti hetken tyhjyyteen, ennen kuin kaivoi kännykkänsä taas taskustaan ja soitti työpaikalleen.

***

 Puhuttuaan parin työkaverinsa kanssa tilanteesta Del suuntasi yläkertaan tyttärensä huoneeseen.
 Hän pysähtyi tuijottamaan seinälle ilmestynyttä kehystettyä kuvaa.
Sheilan kuolemasta oli jo lähes vuosi, mutta Minea oli edelleen syvästi masentunut. Delistä tuntui, ettei Minea päästänyt häntä lähellekkään omaa ajatusmaailmaansa. Hän oli jo pitkään ollut huolissaan vanhimmasta lapsestaan, mutta nyt huoli tuntui musertavalta. Mitä hän tekisi tämän tytön kanssa?
 Hetken mietittyään ja käveli Minean tietokoneelle ja avasi sen. Ehkä tyttö oli kertonut jollekkin suunnitelmistaan.
 Työnsä vuoksi Delin oli varsin helppo päästä tyttärensä sähköpostiin, eikä tämä tuntenut pienintäkään omantunnon pistosta alkaessaan selata tyttärensä sähköposteja. Tämä oli hätätapaus.
 Avatessaan ensimmäisen lähetetyn sähköpostin Del alkoi tuntea pientä paniikkia. Eihän Minea todella aikonut ajaa Newcrestiin asti?  Alkoi tulla pimeä, se olisi todella vaarallista.
 Sydän jyskytti todella kovasti kun Del yritti miettiä mitä tekisi.
 Puhelimen soittoääni katkaisi hänen ajatuksensa.
- Del Bradley.

***

 - Sinun täytyy nyt katsoa Joannan ja Dianan perään jonkun aikaa, Del ilmoitti astuessaan poikansa huoneeseen.
 - Häh, miksi? John älähti.
- Minea on joutunut sairaalaan. Minä lähden nyt sinne, enkä tiedä kauan viivyn.
- Mitä on tapahtunut? Minä haluan mukaan!
- Minä en tiedä sen tarkemmin, mutta sinun pitää jäädä kotiin vahtimaan siskojasi. Minun on pakko mennä sairaalalle, enkä voi ottaa teitä mukaan. Ymmärräthän sen? Del sanoi.
- Soitatko sitten heti mitä on tapahtunut? John vaati.
- Minä soitan heti kun tiedän mikä siellä on tilanne.

***

 - Minulle soitettiin, että tyttäreni on täällä, Del sanoi kun pääsi sairaalalle.
 - Ja mikä on potilaan nimi? nainen tiskin takaa kysyi.
- Minea Bradley.
 Nainen näpytti tiedot tietokoneelleen ja voihkaisi myötätuntoisesti.
- Oi voi.
- Kertokaa missä tyttäreni on? Del sanoi kiihtyneenä.
- Tyttäresi on ollut vakavassa auto-onnettomuudessa. Hänet leikattiin aikaisemmin tänään ja lääkäri on nyt käymässä hänen luonaan.
 - Leikattiin? Miksei minulle ole aikaisemmin ilmoitettu?
- Meillä ei ollut hänen henkilötietojaan tiedossa aikaisemmin. Poliisi vahvisti meille asian vasta äsken auton rekisterinumeron perusteella.
- No pääsenkö katsomaan häntä kohta?
 - Te olette varmaan tytön isä? kuului Delin selän takaa.
 Kylmät väreet menivät pitkin Delin selkää kun hän näki lääkärin.
 - Voitteko huonosti? nainen kysyi nähdessään Delin ilmeen.
 - Minä taidan nähdä harhoja, Del sanoi ääneen.
- Pitäisikö teidän istua alas. Voimme rauhassa keskustella tyttäresi tilasta, nainen sanoi.
Sen kuultuaan Del ryhdistäytyi.
- Anteeksi. Te olette vain aivan samannäköinen edesmenneen vaimoni kanssa. Miten tyttäreni voi?
 - Tyttäresi ajoi päin lyhtypylvästä ja iskeytyi kovasti vasten auton etulasia. Hän on aika huonossa kunnossa, mutta saimme tyrehdytetyksi kaikki verenvuodot. Nyt kaikki riippuu siitä herääkö hän.
- Pääsenkö katsomaan häntä? Del kysyi kauhusta lamaantuneena.
- Kyllä, mutta ihan pikaisesti vain. Seuraava vuorokausi kertoo mitä tulee tapahtumaan.

***

 - Luuletko, että hän herää? Del kysyi hiljaa kun katseli nukkuvaa tytärtänsä.
 - Uskon niin. Nukutusaine vain vaikuttaa vielä. Sanoisin, että hän heräilee viimeistään aamulla.
 - En voi uskoa, että näin kävi. Melkein menetin hänetkin, Del kertoi.
 - Onko vaimosi kuolemasta pitkäkin aika? nainen kysyi.
- Noin vuosi. Minea ei oikein ole hyväksynyt asiaa vielä.
- Vaimoni on aivan sinun näköisesi, Del kertoi ja kaivoi kännykkänsä esiin ja näytti lääkärille Sheilan kuvaa.
- Hän tosiaan on näköiseni. Mistä vaimosi oli kotoisin?
- Oasis Springsistä, Del vastasi.
- Minä en ole koskaan tuntenut isääni, mutta äitini kertoi, että hän on myös sieltä kotoisin. Luuletko, että vaimosi voisi olla minun sisareni?
- Olisihan minun pitänyt muistaa, Del ähkäisi ja jatkoi.
- Sheila, siis entinen vaimoni sai kouluaikoina tietää, että hänen äitinsä ei olekkaan hänen biologinen äitinsä. Mikä sinun äitisi nimi on?

***

 Del huokasi helpottuneena kun Minea rupesi liikehtimään sängyssä. Minea oli nyt ollut kolme päivää sairaalassa, eikä hän ollut kuullut tyttärensä ääntä koko aikana. Lääkärit olivat kertoneet, että tyttö oli edellisenä iltana ollut hetken hereillä mutta hänelle oli pitänyt antaa rauhottavia kun tämä oli nähnyt Kaylan, Sheilan kaksoissiskon.
 - Isä, Minea sanoi heikolla äänellä.
- Minä olen tässä, Del sanoi käheästi.
 - Päähän sattuu, Minea voihkaisi.
- Voi pikkuiseni, Del nousi ja meni halaamaan tytärtään.
 - Sinä säikäytit minut ihan todella, Del sanoi kun päästi tytöstä irti.
 - En tarkoittanut, että siinä kävisi näin.
- Niin. Istuhan alas. Meidän pitää jutella.
- Anteeksi, Minea sanoi hiljaa.
- Sinä melkein kuolit, Del sanoi vakavana.
- Minä halusin vain pois täältä, tyttö selitti.
- Niin. Olen jutellut lääkäreiden kanssa ja päätimme. että saat ruveta käymään terapiassa kun pääset kotiin.
- En minä halua mihinkään terapiaan, tyttö vastusti.
- Siitä ei neuvotella. Sinä säikytit minut todella pahasti. En aio menettää sinuakin. Onko selvä?

***

 - Hei, Kayla sanoi varovasti tytölle kun Del oli lähtenyt.
- Hei, Minea sanoi hiljaa ja tuijotti järkyttyneenä naista. Del oli kertonut, että Kayla oli hänen tätinsä, mutta yhdennäköisyys äitiin oli karmivaa.
 - Sinun pitäisi vielä levätä. Olet vielä todella heikko kuntoinen, Kayla sanoi lempeästi.
- Koska pääsen kotiin? Minea kysyi.
- Sitten kun vointisi on kohentunut hieman. Millainen olo sinulla on?
 - Vähän sattuu. Tuota, jäävätkö kasvoni tämän näköisiksi?
- Arvet voivat haalistua iän myötä, mutta valitettavasti ne eivä täysin häviä koskaan. Tuota, haluaisitko sinä lähteä käymään kanssani sairaalan kahviossa? Voisimme hiukan jutella, Kayla kysyi ystävällisesti.

~

Ehkä vähän lyhyt osa, mutta halusin tän nyt pois alta. 
Ootan innolla, että Kimppapuuhaa- lisäosa julkaistaan! Siitä saa varmasti hyviä ideoita tarinaan. Aiotteko hankkia sitä?

4 kommenttia:

  1. Hyvin mielenkiintoinen osa. En olisi kyllä uskonut, että Minea ihan tosissaan ottaa auton ja lähtee ajamaan sillä. Onneksi hän ei kuitenkaan kuollut. Odotan innolla sitä, kun minea menee juttelemaan Kaylan kanssa, että mitä kaikkea he puhuvat ja niin edelleen. Kiinnostaa myös se, Minean sisarukset ja kaverit reagoivat tähän kaikkeen.

    Ja tuosta kysymyksestä, itse en omista koko nelosta joten en aio myöskään hankkia koko lisäriä mutta uskon että se tuo hyvää lisämaustetta tarinaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. :)

      Minea on edelleen vähän masentunut äitinsä kuoleman johdosta eikä osaa tehdä oikein viisaita päätöksiä. Tytön törttöilyt ovat pieniä avunhuutoja isälle.

      Poista
  2. Hyvä osa jälleen. :)

    Tiesin että Minean ajatus autolla ajamisesta olisi erittäin huono ja niin hän sitten päätyikin sairaalaan. Onneksi nuori nainen ei kuitenkaan kuollut, vaan toivottavasti toipuu. Aika yllättävä käänne tuokin, että tuo lääkäri onkin Sheilan sisko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Olin jo pitkään suunnittellut, että pitäisi jotenkin saada tarinaan vielä mukaan se, että Sheilalla oli eri äiti kun muilla sisaruksillaan kun sitä ei oikein tarinassa sen kummemmin sitten käsiteltykkään. Näin päästiin takaisin aiheeseen vaikka Sheilaa itseään ei enää olekkaan.

      Poista