Tietoja minusta

Oma valokuva
1992 vuonna syntynyt naisihminen, joka rakastaa lukemista ja simsiä :D

tiistai 29. syyskuuta 2015

21. Tunteita vai ei

 - Pojat taisikin jo tulla, Sarah hihkaisi kun ulko-ovi kävi ja poikien äänet kantautuivat Julien huoneeseen.
 - Tuliko Andykin? Minea parahti kun kuuli tutun äänen.
- Joo. Se on Mattin bestis, Julie pahoitteli.
 - Äh. Jos te lopettaisitte ton toistenne kiertelemisen niin meillä muillakin olis paljon helpompaa, Sarah sanoi ja loi pitkän katseen bestikseensä.
 - Ei me mitään kierrellä! Andy nyt vaan on tosi rasittava, Minea tiuskaisi.
 - Te näätte kyllä harvinaisen paljon vaivaa ärsyttääksenne toisianne. Te ootte lapsesta asti ollu toistenne kimpussa kiinni ja minä pääsen tästä siihen tulokseen, että te ootte ihan lätkässä toisiinne.
 - Eikä olla. Usko jo. Andy on vaan rasittava perhetuttu.
 - Hei, me ei edes mun veljen kanssa riidellä tolla tavalla. Se ei oo normaalia, Sarah jatkoi aiheesta jankuttamista.
 - Lopeta jo. Miksi meidän täytyy edes hengata poikien kanssa? Minea valitti.
- Koska Sarah tykkää mun veljestä, Julie naurahti väliin.
- Niin ja mä voin myöntää sen. Myönnä jo, että sä tykkäät Andysta! Sarah huudahti kovaan ääneen.
- Mä en tykkää Andystä! Oo jo hiljaa! Minea kiljaisi.

***

 Olohuoneessa syntyi kiusaantunut hiljaisuus kun tyttöjen huuto loppui.
- No se oli varsinaisen suoraa puhetta vai mitä? Ethan totesi hiljaa Andyn vieressä.
 -Pöh. Älä usko mitä se sanoo. Mä tunnen tytöt koska asun kahden siskon ja äidin kanssa. Minea tykkää susta varmasti, siintä voin mennä takuuseen, Matt puuttui puheeseen.
 - Argh! Mitä te selitätte? Mulle on ihan sama mitä Minea tuntee.
 - No nyt kyllä vitsin väänsit, Ethan pärskähti.
- Hei, enköhän mä tiedä paremmin! Andy ärähti.

***

 - Ei voi olla totta, Minea voihkaisi kun kuunteli oven takaa poikien juttuja.
 - Ne kuuli kaikki sun jutut! Kiitti vaan!
 - No hyvä. Ehkä saadaan vihdoinkin jotain edistystä tähän asiaan, Sarah huokaisi.
- Eikös Minea juuri kovaan ääneen huutanut, että ei tykkää Andysta, Julie huomautti.
 - Mitä sitten. Idioottikin tietää, että se ei todista mitään muuta kun päinvastaista. Ei se olisi muuten niin hermostunut, Sarah vastasi.
- Mun tunteet ketään kohtaan ei kuulu sulle, eikä varsinkaan Andylle! Minea tiuskaisi ja käänsi selkänsä ystävilleen.

***

 Tunnin päästä kun tilanne oli vähän rauhoittunut ystävykset raahautuivat keittiöön keksimään toisilleen jotain syötävää.
 - Me jäädään poikien seuraan syömään, Sarah ilmoitti tomerasti ja huusi pojille, että he olivat laittaneet syötävää.
- Onko sun pakko ärsyttää mua koko ajan? Minea kysyi Sarahin seläntakana.
- Tää on kuule sun omaks parhaaks.
 - Kaadatko mullekkin kahvii? kysyi Andy joka oli huomaamattomasti pujahtanut keittiöön.
Minea kaatoi äkkiä kupin täyteen kahvia ja tyrkkäsi sen pojan käteen ja viiletti nopeasti tämän ohi olohuoneeseen.
 Sarah oli härskisti tunkenut itsensä poikien väliin istumaan, joten Andy jäi ihmetellen seisomaan Minean viereen.
 Julie naurahti sohvan takaa kun näki Andyn ja Minean jännittyneisyyden.
- Ja kotiin kuuluu hyvää? Andy aloitti epäröiden jonkinlaisen keskustelun.
- Mm, joo. Ihan hyväähän sinne, Minea vastasi säikähtäneenä.
- Hei täällähän onkin jo porukkaa. Mä kutsuin myös vähän lisää, Marie huudahti tullessaan kotiin.
- Tosi kiva nähä suakin pitkäst aikaa. Missäs oot hengaillu viime aikoina? Marie sanoi Andylle.

***

 Minea katseli ärsyyntyneenä ympärilleen, kaikilla muilla näytti olevan hauskaa paitsi hänellä.
Kulmat kurtussa hän katseli kun Marie tanssi suoraan Andyn edessä ja aina välillä hymyili tälle leveästi.
 Minea ponkaisi ärtyneenä pystyyn ja mulkaisi nopeasti Andya ja marssi ihmismassan läpi Julien ja Marien huoneeseen.
 Olisi pitänyt jäädä kotiin, tyttö ajatteli ärsyyntyneenä.
 Huoneen ulkopuolelta kuului kun jokin särkyi ja sen jälkeen naurunpyrskähdyksiä.
 Oli tämäkin yksi ilta. Heillä piti olla rentouttava tyttöjen ilta ja illasta tulikin teinibileet ilman vanhempia. Isä ja äiti eivät kyllä ikinä sallisi tälläistä menoa, Minea pohti.

***

 Minea säpsähti ajatuksistaan kun huoneen ovenkahva kääntyi.
- Se olen vaan minä. Ei tarvi nousta, Andy sanoi ja Minea lösähti takaisin istumaan sängylle.
 - Miks sä tulit tänne? Minea kysyi syyttävästi.
Andy naurahti heikosti ja vastasi.
- Varmaan samasta syystä kun säkin.
Minea kohotti ihmeissään kulmiaan.
Andy pyöräytti tytölle silmiään ja sanoi:
- Halusin hetkeksi rauhaan tuolta hälinästä.
 - Sä näytit vihaselta kun sä lähit tuolta, Andy sanoi yht'äkkiä.
- Kuvittelet vaan, Minea vastasi.
 - Hei, mä näin kun sä pyöräytit mulle silmiä halveksuvasti.

***

 - Mihin Minea oikein katos? Sarah ihmetteli.
- Se meni mun huoneeseen ja Andy on siellä nyt myös, Julie tiesi kertoa.
- No vihdoinkin! Luuletko, että ne puhuukin jotain vai vaan mulkoilee toisiaan?
- No se mulkoileminen kuulostaa aika todennäköseltä, mutta ainahan saa toivoa vai mitä? Julie naurahti.

***

 - No mitä sitten jos vaikka pyöräytinkin, Minea puolustautui äkkiä.
- Aha. Eli sä olit suuttunut jostakin ja ilmeisesti mulle, Andy sanoi leppoisalla äänellä.
 - Älä kuulustele mua! Sä et oo mikään poliisi, Minea ähkäisi tuskissaan ja Andy virnisti tälle.
Minea henkäisi syvään kun tunsi lämpimän hengityksen aivan lähellään.
 Ja sitten hän tunsi kun Andy kiersi kädet hänen ympärilleen ja suuteli häntä.
- Oho, anteeksi! Ethan sanoi hämmentyneenä kun oli tullut etsimään Andya ja poistui nopeasti takavasemmalle.

- Ei sä ymmärsit väärin! Minea huudahti paniikissa ja työnsi Andyn kauemmaksi itsetään, mutta kuuli vain oven pamahtavan kiinni.
- Miksi sä noin teit? Andy huudahti turhautuneena.
- Mutta Ethan, Minea yritti sopertaa hämmentyneenä suurten tunteiden vallassa.
 - Mitä sitten? Ei se mee tonne kaikille huutelemaan, Andy ärähti.
- Mutta, Minea aloitti.
- Kuule anna olla. Unohda koko juttu, sovitaanko niin? Andy sanoi ja marssi huoneesta ulos pamauttaen oven kovaan kiinni.
- Voi itku. Taas minä suututin hänet.

***

 - Andy odota! Odota nyt hetki! Minea huusi juosten pojan perään.
 - Mitä nyt? Turhaan juoksit perääni ja vain nolasit itsesi muiden edessä.
 - Ja sinä suutuit ihan turhaan! Minä yllätyin, okei?
 - Sinä torjuit minut minun kaverini edessä! Andy sanoi vihasena.
 - Se oli vaistomainen reaktio. En minä tienyt miten minun olisi pitänyt toimia siinä tilanteessa.
- Älä turhaan vaivaa päätäsi tällä, sillä näin ei tule käymään enää toiste, Andy sanoi ja käveli pois pihasta.
- Sä oot tosi epäreilu nyt! Mä en osannut odottaa mitään tällästä! Minea huusi Andyn perään.
- Niinpä. Unohdetaan koko juttu, Andy huusi takaisin ja hölkkäsi pois paikalta.
 Päästessään sisälle Minea purskahti itkuun.

***

 - Tästä ei puhuta sitten enää ikinä mitään onko selvä! Minea vaati kun oli sammuttanut valot huoneesta.
- Mä oon tosi pahoillani Minea, Mä en painosta sua enää koskaan, Sarah parkaisi Minean takana olevasta pedistä.
- Pystytkö sä maanantaina tulemaan kouluun? Julie kuulosti huolestuneelta.
- Pakkohan mun on. Ei isä anna mun jäädä kotiin itkemään. Sitä paitsi Andy on eri luokalla kun me joten ehkä mä en edes näe sitä koko päivänä.
- Ehkä se tulee pyytämään sulta anteeksi? Julie kysyi toiveekkaana.
- Andykö? Älä naurata, Minea tokaisi ja kömpi Julien viereen petiin ja alkoi uudestaan itkemään. Sarah kömpi tyttöjen luokse ja he kaikki kolme halasivat toisiaan ja nukahtivat siihen aamun tullessa.

***

 - Minä olen vähän miettinyt, Sheila sanoi ja meni istumaan miehensä viereen.
 - No kerrohan, Del sanoi ja tiesi jo etukäteen, ettei ehkä ilahtuisi tulevasta.
 - No kun kerroit siitä sinun ylennyksesäsi niin eikö se tarkoita sitä, että sinun pitää olla enemmän töissä?
 - Kyllä, sitähän se tarkoittaa. Niillä rahoilla saamme maksettua lainan, jonka otimme kun remontoimme.
 - Minä ajattelin, että koska sinä nyt joudut olemaan enemmän töissä ja kaikki lapset ovat jo koulussa ja minä yksin täällä kotona niin minä haluaisin uuden pikkuisen, Sheila ilmoitti kevyesti.
 - Mitä? Ha- haluatko sinä vielä lisää lapsia? Del ähkäisi yllättyneenä.
- Kyllä, Sheila vastasi.
 - Minä ajattelin, että sinä olisit jo kyllästynyt kotona olemiseen, Del totesi.
- Enhän minä osaa tehdä mitään muuta. Minä olen hyvä äiti, minä rakastan äitinä olemista. Voi Del, anna minulle vielä yksi pienokainen.
Del katsoi tukahtuneesti vaimonsa anoviin silmiin, jotka pyysivät niin harvoin häneltä mitään. Sheila ei ollut koko avioliiton aikana pyytänyt häneltä kuin kahta asiaa. Lapsia ja sitä, että hän vähentäisi työtuntejaan. Ja Del tiesi, ettei hän voinut luvata, että vähentäisi töitään.
- Hyvä on. Tietenkin sinä saat vielä yhden vauvan hoidettavaksi, Del huomasi sanovansa.
- Ihanaa! Minä rakastan sinua, Sheila hihkaisi ja suukotti miestään.

~

Minea ja John ovat nyt sitten teini-iässä. Tämä kävi aika äkkiä, mutta aikahypyt on pakollisia kun pelissä ei ole niitä taaperoita.
Mitäs mieltä olette Andystä?
Lempi hahmonne?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti