11. Tilille menneisyydestä

 - Mitäs James on mieltä siitä, että pyörit sen siskon kanssa? Pyry kysyi.

- No mitäs luulet? Del naurahti ja pyöräytti silmiään.

- Luulis, että olisi tyytyväinen vaan kun Sheila seurustelee jonkun sen tutun kanssa eikä jonkun ventovieraan, Pyry jatkoi.

- Se on nyt vihainen, mutta kyllä se leppyy. Ainahan se leppyy, Del vastasi.

 - Laske se lasi alas heti niin kuin olisi jo, Mark karjaisi Delin selän takaa.

- Miten sä tiesit? Del ähkäisi kun Mark tarttui tätä käsivarresta ja raahasi ulos ravintolasta.

 - Onko sun pakko aina nolata mut? Del valitti kun ravisti itsensä irti isänsä otteesta.

- On jos käyttäydyt kuin idiootti.

***

 - Ja nyt menet huoneeseesi ja kaivat sieltä koulukirjat esiin ja lähdet samantien kouluun.

 - Entä jos en menekkään? Del kysyi virnuillen.

- Nyt riittää! Jos et tällä sekunnilla lähde kouluun niin takavarikoin sinulta tietokoneen sekä kännykän! Onko selvä?

 - Hui kamala kun minua pelottaa? Del sanoi ja liioitteli heittäen kätensä suunsa eteen.

- Aiotko totella vai et? Mark huusi ja Del laahusti hitaasti huoneeseensa hakemaan koulureppunsa.

Delin mentyä Mark sai hengähtää vain hetken kun ovikello jo soi.

- Kuinka voi auttaa, rouva Martin? Mark kysyi pöllämystyneenä Jameksen äidiltä.

- Tämä on vähän kiusallista kun poikamme ovat kuitenkin ystäviä keskenään, mutta minä olen sosiaalitoimiston johtaja. Yleensä en hoida kotikäyntejä itse, mutta koska tyttärenikin on alkanut liikkua poikasi kanssa niin ajattelin tulla itse juttelemaan kanssasi, Loreanna kertoi.

- Onko jokin vinossa? Mark kysyi hämmentyneenä ja osittain kauhuissaan. 

- Oikeastaan minä tulin kysymään sitä sinulta. Miten sinä pärjäät Delin kanssa? Yksinhuoltajana voi olla rankkaa, varsinkin teini-ikäisen pojan kanssa. Minä tiedän sen minullakin on teini-ikäinen poika. Sitä ei tarvitse hävetä jos tarvitsee ulkopuolista apua, Loreanna selitti.

 - En minä tarvitse apua. Me pärjäämme loistavasti Delin kanssa, Mark sanoi äkkiä.

 - Minä sanon nyt suoraan. Minun korviini kantautuu välillä joitakin asioita. Meidän poikamme ovat samalla luokalla, joten minä tiedän mitä koulussa ja koulun jälkeen tapahtuu. Tiedätkö sinä missä poikasi iltaisin viettää aikaansa?

 - Del on teini, en minä voi joka paikassa kulkea hänen mukanaan. Mutta minä yritän parhaani.

 - Minä tiedän, että hän ei ole aina siellä missä sanoo olevansa, mutta voitko sinäkään kontrolloida lapsiasi koko ajan?

 - En tietenkään. Minä en tullut syyttelemään sinua Mark. Tulin vain kertomaan, että jos sinä tarvitset apua sinun täytyy vain pyytää sitä. Sinun ei tarvitse pärjätä yksin. Tässä on numeroni, soita koska vain, Loreanna sanoi ja ojensi puhelinnumeronsa ja lähti.

- Kiitos ja näkemiin, Mark sanoi suljetulle ovelle ja huokaisi.

 Hitto. Hänen pitäisi saada se poika kuriin jollakin tavalla.

Ja oliko Delin pakko ruveta liikkumaan sosiaalitoimiston tädin tytön kanssa?

***

 - Sä oot niin kaunis, Del sanoi tytölle puistossa.

 Sheila naurahti hermostuneena ja huitaisi leikkisästi Deliä kädellään.
- Älä nyt. Sä saat mut punastumaan.

- Täällähän sä oot. Oon ettinyt sua joka paikasta.

- Isä soitti ja käski tulla kotiin, Ciara sanoi ja irvisti nähdessään Delin.

 - Pitää näköjään lähteä. Nähdäänkö me huomennakin? Sheila kysyi toiveikkaana.

 - Tietenkin. Tehään koulun jälkeen jotain, Del lupasi.
- Tule jo, Ciara hoputti äreänä.

- En jaksa odottaa huomiseen, Sheila sanoi ja suuteli poikaa hyvästiksi.

- Siis yäk. Ette kyllä tee tota mun nähden! Ciara huudahti ja repi siskonsa irti Delistä ja talutti tämän bussipysäkille.

***

 Tullessaan töistä kotiin Mark marssi suoraan poikansa huoneeseen koputtamatta.
- Voisit koputtaa! Del murahti.

 Mark istahti poikansa viereen tämän sängylle ja huokaisi.

 - No mitä siinä huokailet? Del tiuskaisi.
- Sosiaalityöntekijä kävi luonani tänään, Mark ilmoitti.
- Mitä, miksi?

 - Minulta kysyttiin, että pärjäänkö minä sinun kanssasi? Mitä sanot Del, pärjäänkö minä sinun kanssasi?

 - Mitä sä sanoit sille?
- Sanoin, että pärjään.

 - Del nyt on aika keskustella vakavasti. Mikä mättää?
- Miten niin?
- Sinun käytöksesi on suoraan sanottuna ollut törkeää viime kuukaudet. Joten missä on vika?
- Ehkä vika onkin sinussa, Del huudahti.
- Minussa? Mitä olen muka tehnyt? Mark ihmetteli.

- Äiti vihas sua, Del töksäytti.
- Niin. Luultavasti vihaisikin, Mark myönsi ja odotti mitä pojalla oli sydämellään.
- Miksi?
- Del, minä olin vähän sinua vanhempi kun tapasin äitisi. Me menimme nopeasti naimisiin ja kaikki ei sujunutkaan. Minä lähdin ja jätin hänet yksin. Siksi hän minua vihasi.
- Ei, ei siksi. Monet jättävät perheensä. Äiti vihasi sinua jostakin toisesta syystä. Hän todella halveksi sinua.
- Minä tein jotain mikä loukkasi häntä ja kadun sitä. Miksi kyselet siitä nyt?
- Sinä jätit äidin kun hän odotti minua. Mikä estää sinua nyt laittamasta minua lastenkotiin kun kaikki ei sujukkaan sinun suunnitelmiesi mukaan? Del töksäytti.
- Del minä olin silloin ihan kakara. Ihan niin kuin sinä nyt. Minä sanon nyt suoraan ja tiedän, että se sattuu sinuun, mutta minä en rakastanut äitiäsi koskaan, Mark tunnusti ja tunsi tutun pistoksen sisällään.
- Ja miten asiat ovat nyt erilailla? Del tiuskaisi.
- Minä en rakastanut äitiäsi, mutta en sanonut etten rakastaisi sinua. Sinä olet minun poikani ja minä en aio antaa sinun muuttaa mihinkään täältä.

~